Kaksplus.fi

26. kesäkuuta 2017

Ootsä ehdoton?


Mä olen tässä lähiaikoina miettinyt pääni puhki ihmisten ehdottomuutta. Tai lähinnä vanhempien. Tai oikeastaan äitien. 
Mä tahtoisin tietää, että olenko mä ihan yksin mun ajatusteni kanssa, vai onko meitä ehkä (salaa) muitakin. Tässä siis muutama huomio. Ja extrahuomio sille, että mä olen itse näissä monessa mukana, en vaan välttämättä kehtaa myöntää että missä, mutta kyllä te arvaatte. Eli pointti ei ole toisten lynkkaus ja oman sädekehän kiillotus.
Ja muistetaan rakkaat ystävät se, että tämä on huumorilla kirjoitettu, muistaen ne erityiset ja erikokoiset ja muuten vaan erilaiset. 





Raskaus. 
Parempi ehkä vaan maata sängyssä 9kk, ettei vaan satu mitään. Kannattaa myös käydä ultrassa kerran viikossa. Vaikka valehdella, ellei ole omaa rahaa.  Mitään ei kannata syödä, tai sit ainakin ekana tarkistaa äityleiltä, että voiko sitä simaa nyt maistaa, tai ottaa yhden joulupiparin. Homejuuston ajatus on jo syntiä, ja huikka miehen saunaoluesta huuto lastensuojelulle.
TAI koittaa vaikka elää (suht)normaalia elämää. Toki raitista ja hieman enemmän sitä maalaisjärkeä kunnioittaen.

Synnytys.
Luomuna. Kotona. Ehkä saunassa ellei pääse ammeeseen. Tiukka aikataulutettu suunnitelma takataskussa, meikit naamassa ja kuohari kylmässä.
TAI avoimin mielin, tilanteen mukaan ja vauvan tilannetta kuunnellen?

Imetys.
Ainakin kolme vuotta. Täysimetystä vähintään puolivuotta.
TAI jos hillomunkki käy, niin niin pitkään mitä se lapsi itse haluaa? Tai sit ei ollenkaan jos ei siltä tunnu. Tai vaikka vain öisin? Ehkä vain aamuisin/iltaisin? Tai sitten nannia. 

Vaipat.
Kestovaipat. Pelkkiä imuja ja taskuja kaapit täyteen, ja isovanhemmat ekokouluun.
TAI himassa kestoja, ja muualla kertiksiä? Onks se sit niin justiinsa?

Ruokailu.
Sormiruokailu. Mielellään eskariin saakka haarukat piilossa. Oppii sitten reagoimaan ja refleksit on kunnossa. Ja lapsentahtisesti.
Soseet. Itse poimin, itse höyrytin ja itse syötin.
TAI sekä että ja kaupan purkit vielä kylkeen? Monipuolisuus, sehän se avainsana oli?

  -11kk lapsi on päiväkodissa, ja äiti saa raivokohtauksen kun sille on annettu samaa ruokaa mitä muille. Herranjestas, nakkikastiketta. Siinä on suolaa. Nyt on munuaiset pilalla. Mutta kahden viikon päästä se olis kyllä ollut ihan ok. olisko?

Nukkuminen.
Perhepeti. Mielellään kaikki viisi lasta ja vanhemmat samassa 120 sentissä.
Pinnasänky. Heti vaan synnäriltä omaan sänkyyn kert sellainen on ostettukin.
TAI vireystason mukaan vaikka sillon sitä ja tuolloin tätä?

Koko. 
Herranjestas!  Onneks oli hätäsektio, olisit muuten revennyt leuasta takaraivoon. ONPA VALTAVA!
TAI 
Vooooi miten pikkuinen. Eihän tuo näytä edes oikealta vauvalta kun on niin pieni. Ethän sä oo edes synnyttäny (kummassakaan tapauksessa^) kun tuommoinenhan vaan putkahtaa toosasta ku humpsista vaan.

Miksi lapsen syntyessä pitää ilmoittaa ekana ne strategiset mitat? Mitä ne muille kuuluu? Miksi ekana kysytään kokoa? Ethän sä ketään kolmekymppistäkään onnittele syntymäpäivänään kysyen et no mitkäs on ne miehen/naisen mitat? 
Kaikille vinkkinä, että sano vain että onpas hän kaunis. (Vaikka mieles tekis voivotella että onpas turvonnut, pieni tai suuri.)

Siis mitä? Ai käyttää jo x-kokoa? Siis nyt jo? Meidän Pirrehän käyttää nyt vasta x-kokoa ja on hei samanikäinen. 
-Toinen oli syntyessään viisi kiloa ja toinen kaksi-. Kumpikohan on puolivuotiaana isompi. Jännä juttu.

Sisarukset.
Ei! on epäreilua esikoiselle tehdä sisaruksia, ja riistää se vauvanpaikka perheessä.
Tietenkin! Mitä enemmän ja nopeammin sitä parempi. Koko kylä kasvattaa mentaliteetilla pallo täyteen.
TAI jokainen sen mukaan mitä luoja suo. (Tai oma tahto.)

-Tai ne kyselyt siitä, että tuleeko teille vielä vauvaa, ja koska? Ai ei tule? No miksei? Tai herranjestas, TAASKO sinä olet raskaana? Eikai sinun nyt koko planeettaa yksin tarvitse täyttää.  Ja vittumainen viiitsivitsi -nauru päälle.

Päiväkoti.
Ei! Itse olen lapseni tehnyt, joten itse ne haluan hoitaakin. Kotona. Tietenkin. Itse.
Toki. Heti kun seuraava syntyy niin hoitoon vaan ja tukia nostamaan. Mielellään mahdollinen avioero niin sekään ei sitten mitään maksa.
TAI ihan miten itse haluaa. Ilman toisten syyllistämistä tai paheksuntaa, tai tarpeellisuutta kertoa miten sekin tulisi tehdä.

-Ai vuoropäiväkoti? No se vasta paskaa lapsia ajatellen on. Se vaihtuvuus ja aikatauluttomuus. Kyllä kunnon lapsi tarvitsee tiukat rytmit. Tai sen kotihoidon eskariin saakka. Jomman kumman. Vähintään.

Harrastukset.
Äiti valitsee, sillä äiti maksaa. Vähintään NHL-tavoitteena.
TAI jos vaikka odottais kunnes se lapsi näyttää/kertoo et kiinnostaako sitä nokkahuilu tai kilpajuoksu.

-Vaaditaan tuloksia, mutta opetetaan että yrittäminen riittää. Riittääkö se että yrittää parhaansa? Sopiiko olla keskinkertainen asioissa, jos äiti haluaa voittajan?

Lapsi ei ikinä opi uimaan, ellet vie sitä kolmikuisena vauvauintiin, jatka perheuinnilla ja siitä sitten eteenpäin. Sama juju jumpissa ja muskareissa. -Ja kassa kilisee.

Mutta jos ei yhtään painosta, ei kaikki jaksa yrittääkään. Voittoon tarvitaan kannustusta. Onko kannustus samaa kuin painostus? Tuntuuko se siltä ulkopuolisen silmin?

Koulu.
Mielellään Steiner. Ihan vaan koska historia ja kuulopuheet. Ei ainakaan mikään kyläkoulu.
TAI mielenkiinnon mukaan joku painoitteinen luokka, tai sitten just se mihin kaveritkin menee. 

Vaatteet.
Luomua. Ekoa. Kotimaista. Kallista. Tarjouksesta. Kirppikseltä. Kaikki uutena. Kiinasta. Sisaruksilta. Mammalta.
TAI sekäettä all the above?

-Pelkkää merkkiä merkin perään, ja sit ihmetellään kun se oma mussukka haukkuu koulussa niitä jotka pukeutuvat cittarin printtivaatteisiin. MIKSI? Ehkä koska äiti ei antanut pukeutua niihin Elsa-mekkoihin. Tai toisinpäin. 
Tai maailmanloppu kun isi puki uudet Rodinit päiväkotiin ja nyt polvessa on reikä tai hihassa maalia. Teini hävitti uuden takin mikä maksoi enemmän mitä kehtaa edes myöntää.

Lapsi saa itse valita. Sillä kyllä kaksivuotias saa jo itse valita mitä laittaa päälle. Tai edes teini ei saa päättää muuta kuin sukat, koska äiti pukee.
Voisiko olla vaikka pari kolme vaihtoehtoa, tai ihan villinä korttina pue mitä itte tykkäät -päivä?

Ja jos lapsesi saa uusia vaatteita, on se sama kuin kiittämättömyys. Eikö kelpaa kirppiskamat hä? Ollaanpas sitä fiiniä.
Kyllä meidän lapsille vaan kelpaa. Se vasta ekoa onkin. 
Lastenvaatetus, tuo loppumaton suo.

Sokeri.
EI! Mitä ei osaa vaatia, ei sitä tarvitse.
Kyllä! Ihan sama jos on tyytyväinen automatkalla. (Takapenkki täynnä karkkipussien papereita.)

- Onko ehdoton kielto parempi mitä kohtuullisuuden opettaminen?




Mutta mikä on se pahin näistä kaikista?
Näistä kaikista kilpaileminen keskenään, ja ellei sekään riitä, niin otetaan ne lapset mukaan siihen. Sillä aina jonkun on söpömpi, paksumpi, fiksumpi, sirompi, taitavampi ja kaikinpuolin parempi. Ettei sekin vois vaan olla vähän sitä kaikkea. Se oma on aina paras, mutta ei ne muiden silti oo sen huonompia. Ei ne lapset, eikä ne tavat. Vai onko?

Ootko sä ehdoton? Myönnätkö? Vai oisko joku lisäys listaan kenties paikoillaan?

Ida

25. kesäkuuta 2017

Pelkistetty keskikesänjuhla.

Juhannus tuli ja meni,taas niin kovin nopeasti.
Karu todellisuus iski, kun tajusin että Jouluhan on jo alle puolen vuoden päässä. 
Ja tässä vielä odotellaan sitä omaa kesälomaa vielä koko pitkä heinäkuu. Meidän perhe siis lomailee sitten elokuussa, toivoen hullua hellettä sinne loppukesään.




Me vietettiin keskikesänjuhlaa perheen kesken mökillä, sellaisessa ihan perussuomi-mökissä, saaressa. Siellä ei ole juoksevaa vettä, saatika sähköä. Jääkaappi ja hella toimivat kaasulla ja kännykät ladattiin aurinkosähköllä. -Eli on siellä tavallaan vähän sähköä.





Pienten kanssa ei tietenkään hauskoilta tilanteilta säästytä missään, tässä siis juhannuksen parhaat  ala pojat.

-Huussi. Ei pysty menemään. Se ei ole valkoinen, eikä kakkoja ole vedetty. Haisee pierulta.

Koita siinä sitten selittää että ei ole sitä vettä. kaksi- ja kolmevuotiaille. Luojalle kiitos potasta.

-Metsämansikat. NAM! Kaikkialle muualle saa pissiä, mutta ei mansikoiden päälle.

-Hiekkarannalta näkyvä yhteysalus. 
Vartin välein: "Äiti kato! KATO äiti waaauuu! Lossi!!"

-Leikkimökki. 
Maailman paras leikkipaikka. Sieltä sai myös parhaat kaffepullat tarjoiltuna 70-luvun muoviastioista, vankilan yhtä vanhoista kalusteista tarjoiltuna.

-Linnunpöntön teko papan kanssa. Ei unohdu.







Juhannuksen parhaat vanhempien mielestä? Allergiasta kärsineen kaksivuotiaan lääkityksen pureminen, ja huikeat 14 (neljäntoista!)  tunnin yöunet. -kaikilla!

Mites teidän juhannus? Parhaat palat?
(ps. kuvat kännykällä.)

Ida

14. kesäkuuta 2017

Ihastus MioMaoon. +huikea alekoodi.

Vilillä Deer-haalari ja Lukalla Deer-paita ja -legginssit.

Mulla jää messuista aina parhaiten mieleen ne kohtaamiset ihmisten kanssa. Oli tosi huikeeta tavata muita bloggaajia ja muutenkin  tuttuja kasvoja, mutta tuotebrändien kohdalla mä muistan ehdottomasti parhaiten Miomaon. 
Asiakaspalvelijana mä arvostan hyvää sellaista ihan todella paljon, ja heiltä sai just sitä. Helposti lähestyttävää, ja aitoa. He eivät olleet saaneet vielä lapsimessuille tuotteitaan myyntiin, mutta suloiset makupalat olivat jo esillä. Hurmaavia! 
Kaikki (lastenvaatehullut) tietävät ne MioMaon ihanat ulkohaalarit. Ne  kelta- ja musta-valkoraidalliset karkit, joiden mitoitus oli aika isoa. No se sama jengi on nyt lanseerannut ensimmäisen sisävaatemalliston!


Ilme. Priceless.


Itse MioMao yrityksenä on  leikki-ikäinen. Vuonna 2013 perustettu, alkuperäisesti Helsinkiläinen yritys. MioMao valmistaa skandinaavista tyyliä huokuvia kauniita vaatteita sisustuksellisella näkökulmalla koossa 74/80-146/152cm. En tarkoita missään nimessä että lapset olisivat sisustuselementti, mutta miksei lastenvaatteet voisi olla niin kauniita, että niitä tekee mieli ripustella vaikka seinille, sen sijaan että ryttäisi kaapin perukoille odottamaan seuraavaa käyttökertaa.


Vili ja peura-haalari.


Myös MioMao on ylpeä eettisestä vaatteiden valmistustavastaan. MioMaon
ulkovaatteet valmistetaan Kiinassa ja valmistava tehdas kuuluu  BSCI (Business Social Compliance Initiative) –standardoituihin, eettisiä säännöksiä noudattaviin yrityksiin. Tällä taataan, että tehtaan työolosuhteet noudattavat ihmisoikeudellisia, eettisiä lakeja,eikä tehtaalla (muunmuassa) käytetä lapsityövoimaa.
Uusi sisävaatemallisto valmistetaan Turkissa, ETKO -sertifioidussa tehtassa. Materiaalivalinnoissa MioMao käyttää ainoastaan Öko-tex standard 100- sekä ETKO -sertifikaatin omaavia, myrkyttömiä materiaaleja. Päämateriaali on luomupuuvilla.


<3

Pienin täytti kaksivuotta.


Mun oma henkilökohtainen lemppari on tuo peura-haalari, jonka puin Vilin päälle myös hänen 2v kuvauksissaan. Niin suloinen, pehmeä ja ihanan unisex. Siinä on sivuissa somat piilotaskutkin. Poikien isä oli alkuun sitä mieltä että Vilillä on päällä tyttöjen "paita" -koska solmittava yläosa.
Tästä saatiinkin aikaan hieno keskustelu siitä, että poika voi olla poika ilman Batman-paitaa ja autot-housuja. Onhan hän nyt aivan selkeä poika, kaunis sellainen.
Kooltaan haalari oli väljä, ja Vilille hieman reilu.
Leggarit olivat ihanan timmit, ei lainkaan pussittavat edes muutaman pesun jälkeen, joten helposti ottaisin kokoa isompaa jos pohtisin kahden koon välillä.  
Vuorikuosit ovat myös kauniita, mutta nuo peurat veivät mun sydämen heti. 


Nämä peurat oli isommankin mieleen.

Peura-haalari. Tyyppi tarkkailee oravia.



Kaikenkaikkiaan kokomerkitä on hyvin paikkaansa pitävä. Vilillä on päällä 86/92cm (hän on 85cm) ja Lukalla 110/116cm. (Hän on noin 105cm)


Tämä huikea mallisto on yrityksen toimitusjohtajan sekä suunnittelijan Sointu Pettrellin käsialaa.
Minulla on ilo ja kunnia tarjota teille rakkaat lukijat aikamoinen  alekoodi MioMaon verkkokauppaan! Koodilla J93PZKJ7 saat vaatemallistosta huimat -35% alennusta. Nyt jos koskaan on siis oiva aika tutustua näihin vaatenamuihin. Koodi on voimassa vuoden loppuun saakka, joten nyt kannattaa vinkata myös ystäville.

Deer-malliston vaatteet  ja voikukat. <3

Mitäs meinaat tilata? 
Ihanaa kesää, 
Ida

Yhteistyössä, MioMao.

13. kesäkuuta 2017

Uskomaton etuoikeus elämältä.

Mulle tuli eilen vastaan facebookissa julkaisu itseltäni kolmen vuoden takaa.  Olin siinä ruskea kuin papu, onnellinen ja niin täysin pihalla kaikesta uudesta.

Mulla oli siinä kuvassa kainalossa puolivuotias vauva. Me oltiin päikkäreillä rankan uimisen jälkeen.

Mä jaoin sen kuvan uudestaan saatetekstillä:
-"Hitto mä olin ruskee kolmevuotta sitten. Nauttikaa hyvät ihmiset siitä äitiyslomasta, ei se kauaa kestä.
Olkaa ulkona enemmän ja valittakaa vähemmän. (Ennen kuin huomaatkaan, oot taas valkoinen kuin kalkki.) 
-Ei, en halua äitiyslomalle enää, mutta voisin elää ne samat vaikka uudestaan."

Kyseinen kuva. (selfiekameralla, siksi laatu.)


Osasin vähän ehkä sitä odottaakin, mutta mun sanat jälleen vähän hiersi jengiä. Mä seison edelleen sanojeni takana, ja olen sitä mieltä että äitiysloma on etuoikeus. Se on taivaallista herkkua. Se on huikea etuus valtiolta, ja uskomaton etuoikeus elämältä.
Tottakai ihminen saa voida pahoin, olla väsynyt tai pettynyt. Ei aina tarvitse olla iloinen, energinen tai täynnä tarmoa. Tähän sopisi hyvin myös se sama mantra siitä, miten ihmiset, lapset ja jopa elukat ovat kaikki luonteeltan täysin erilaisia, eikä saa yleistää, sillä sä et tiedä sen toisen taustoja. Jep, se on ihan totta. Mutta mä toivoisin että ihmiset yleisesti olisivat kiitollisempia siitä mitä niillä on.
Mun blogiystävä Laura kirjoitti hetki sitten siitä, miten se sun väsyttävä ja raskas perhearki on varmasti jonkun muun unelmien täyttymys. -Just sitä mä tarkoitan.

Mä oon itse välillä just sellainen ämmä, että saatan mun miehellenikin aukoa päätäni ihan mitättömistä asioista ennen kuin edes sanon moi, tai kysyn et mites sun päivä? Niinkuin tänään. En ollut edes sulkenut ovea ja toinen tulee halaamaan mut mä aloitan et "Koska tuo rikkinäinen jääkaappi lähtee? Meillä on ollut sit niin huono päivä. Pojat on vaan tapellu ja vikat rahat meni muuten äsken kauppaan." Mitä toinen vastaa? "No hei vaan, saisko eka vaikka halauksen?"  
Miten noloa.
Oisko vaikka voinut sanoa että "Hei kiitos ja hienoa että käytit kaikki sun säästöt uuteen jääkaappiin, mutta unohtiko ne kuskit viedä tuon vanhan? Ollaan otettu normaalia enemmän yhteen, ja äiti on vähän väsynyt. Ja varmaan ymmärrät jos sanon, että odottelen palkkapäivää.."
Oisko ollut vähän kivempi kohtaaminen. Ehkä. Välillä mä mietin että miten tuokin mua jaksaa, mutta lohduttaudun sillä, että meillä molemmilla on hetkemme.  Mullakin joskus ihan hyviä.



Näillä paljastuksilla mä lupaan olla kohteliaampi sekä kiitollisempi mun elämän timanteista ja kivistä. Kokeile säkin?

Suomen joutsen.



Ida

9. kesäkuuta 2017

Me ei nähdä enää ikinä.

Viikko sitten mun rakas pieni ikuinen vauvani  täytti kaksivuotta. Viikko sitten juttelin tuolle fiksulle ja hurmaavalle pojalle nukkumaanmennessä orava-vauvoista ja tuteista..

Siellä menee se orava.


Ä: "Mitäs sanot muru jos annettaisiin nuo sinun tutit pikkuisille orava-vauvoille?"

Tiukka tuijotus ja yksi sana.
V: "Ei!"

Ä: "Mutta ne tarvitsisivat sitä paljon enemmän kuin sinä, sinähän olet jo isopoika, etkö olekin?"

V:"Minä olen isopoika."

Ä:"Jos äiti vien ne tuonne ulos oraville haettavaksi?"

V:"Minun tutit? Joo."

Pieni voitonriemu ja herkistyminen.

V:"Äiti, saanko tutin?"

Ä:"Ei Vili, et saa. Ne menee kaikki orava-vauvoille, kun niitä on niin monta vauvaa."

V:"Aha."

Käänsi kylkeä, ja alkoi nukkumaan. ILMAN TUTTIA! Ilman tuttia! Miten helposti se voikaan käydä? Odotin jäätäävää takapakkia ja kiukkuja, mutta ei. Poika kysyi kahtena iltana että saako tutin, mutta hyväksyi samantien vastauksen, että ne on kaikki niillä orava-vauvoilla. "Aha." 

Reipas pieni poika. Meidän piti ottaa häneltä tutti pois 1vuotisjuhlien jälkeen, mutta se vaan jäi. Kai me ajateltiin sen olevan niin iso homma, ettei  ruuhkavuosien keskellä siihen muka pystyisi. Miten hölmö ajatus.

Isopoika, iso kukka.


Isoveljen tutti lähti hammaslääkärin tiukasta komennuksesta ykkösellä, pelästyneen äidin toimesta hänen ollessaan 1vuotta ja 10 kuukautta vanha. Silloin leikkasin kaikki Lukan tutit poikki, ja raukka huusi niiden perään viikon. Tässä vanha postaus siitä.
Nyt voi vaan voivotella, että voi kun olisin ollut maltillisempi ja koittanut edes keskustella ennen äksöniä, mutta hyvin sekin loppupeleissä meni.

Meillä ei siis ole talossa enää yhtäkään tuttia, eikä tule. Fiilis on haikea, mutta onnistunut.
Loppupeleissä tutista luopuminen molemmilla kerroilla on ollut ihan huikeen hyvä juttu, sillä nukkumiset on jotenkin rauhoittuneet, kun ei herätessä lapsen tarvitse etsiä sitä tippunutta tuttia.
Miten teillä luovuttiin tutista, ja minkä ikäisenä?

Ida

4. kesäkuuta 2017

Sliders. -Maailman parhaat minihampparit.

No nyt on vihdoin vuorossa ne pienet, höttöiset suloiset, maukkaat ja super herkulliset sliders-minihampparit!
Ne on jääny meidän herkuttelulistoille helppoutensa ja sulan (hamppari)hulluuden vuoksi. Ne on vaan niin jumalaisen hyviä. Lapset tykkää, ja niin me vanhemmatkin. Kevyt ei kuulu samaan lauseeseen. Mutta samapa tuo, välillä.

Koko juhlien kattaus täällä, ja kakun ohje täällä. 

Pintaan ois voinut vielä ripotella seesaminsiemeniä, mutta ei löytynyt tällä kertaa kaapista.


Kaverina meillä oli salaattia ja hedelmiä.


Väliin luomu naudanlihasta tehtyjä pihvejä ja aitoa cheddaria. Täts it. 
Tai no juu, majoneesia, salaattia ja mahdollisesti myös vähän tomaattia ja suolakurkkuja.

Alkuperäinen ohje on New York timesista, jonka löysin Annin Uunissa -blogin kautta.

Minihampurilaissämpylöiden taikina:

Taikina, noin 20kpl
(Itse tein meidän juhliin tuplataikinan,
ja enemmänkin ois mennyt. Taikinan voi myös pakastaa.)
2,5 dl vettä
3 rkl maitoa
2 tl kuivahiivaa
2 rkl sokeria
2 tl suolaa
noin 8 dl vehnäjauhoja
1 kananmuna
2 rkl voita sulatettuna

 Voiteluun: 
1 muna
vettä

Mittaa vesi ja maito ja lämmitä neste kädenlämpöisäksi.
Lisää kuivahiiva ja sokeri maitoseokseen, ja jätä seisomaan noin 5 minuutiksi.
Mittaa jauhot ja suola ja sekoita keskenään.
Lisää kevyesti vatkattu muna, jauhoseoksesta puolet, sula voi ja loput jauhoista hiivanesteeseen.
Vaivaa lopuksi taikina yleiskoneessa kiinteäksi (noin 5 minuuttia taikinaterällä vaivattuna).
Peitä kulho liinalla ja jätä nousemaan noin kahdeksi tunniksi, kunnes taikina on kaksinkertaistunut.

Nosta taikina jauhotetulle pöydälle ja pyöritä taikinasta pieniä pyöreitä ja hieman litteitä sämpylöitä.
Jätä sämpylät kohoamaan liinan alle vielä 1-2 tunniksi.

Laita uuniin astia, jossa on  vettä. Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen.
Voitele sämpylät munavesiseoksella ja ripottele päälle seesamin siemeniä.
Paista sämpylöitä uunin keskitasolla noin 12 minuuttia, kunnes ne ovat kauniin värisiä.

Anna sämpylöiden jäähtyä hieman ja leikkaa ne sitten kahteen osaan.
Kokoa sämpylöistä hampurilaisia oman mielikuvituksen mukaan.
 

Majoneesi näppärästi shiracha-pullossa.


Hampurilaispihvi-vinkki:
Käytä naudanlihaa, sillä se on parasta hieman raakana. Itse laitan taikinaan aina valkosipulia ja chiliä. Fajitas/tacomausteseokset on myös hurjan hyviä hampparipihvitaikinoissa.
Synttäreillä meillä oli myös kasvisvaihtoehto. tein hernefalafel-taikinan, mutta paistoin pihvit vain uunissa frittaamisen sijaan. Toimi! 
Kakusta mulla jäi vähän vadelma-raparperimelbaa, joten sekoitin sen Hellmansin täysmajoneesiin ja lisäsin vielä hunajaa, suolaa ja paljon chiliä. Ihan törkeän hyvä, hieman erilainen majoneesi.

Kerro ihmeessä sun kokemukset Sliderseista. Missä on parhaat, vai teetkö sä ne herkullisimmat? 

Ida

2. kesäkuuta 2017

Banana dripped cake -ohje.

Mä kirjoitin tuossa hetki sitten meidän kuopuksen värikkäistä synttäreistä. Koko postaus löytyy täältä. 
Lupasin näpytellä parhaat reseptit tänne ihan omilleen, helposti löydettäviksi resepteiksi. Nyt aloitetaan siitä kakusta.



Banana dripped cake.

Pohjat teen aina Kinuskikissan sienikakku-ohjeella. Tässä linkki niihin.
Tein kahdeksan munan taikinan, ja jaoin taikinan kahteen n. 24cm vuokaan.
Pohjat leikkasin puoliksi, sillä halusin neljä mehevää pohjaa.




Täytteeksi, tai oikeastaan kostutukseksi keitin pakkasesta vadelmia ja raparperia. Ihan niitä vain keskenään ilman lisättyä sokeria, sillä halusin pientä happoa muuten äkkimakeaan kakkuun.
Soseutin, ja siivilöin melbaksi.

Täytteeksi tuli maitosuklaamousse. 
Kaksi levyä maitosuklaata ja purkki kuohukermaa. Kiehauta, ja anna suklaan sulaa kunnolla. Anna jäähtyä kunnolla. (yön yli jääkaapissa.)
Seuraavana päivänä vaahdota maitosuklaaseos, ja erikseen vielä purkki kuohukermaa ja yhdistä ne varovasti keskenään.

Melbaa, suklaamoussea, pohja, melbaa, suklaamoussea... Päälimmäiseksi laitoin vielä melbaa, ettei se kuivu jääkaapissa. Sillä tein kakun loppuun vasta seuraavana päivänä.

Marenki-banaanikreemi:

4 huoneenlämpöistä valkuaista
1pss makutomusokeria (banana split)
250g huoneenlämpöistä voita



Vatkaa valkuaiset ja sokeri vaahdoksi vesihauteessa noin 5minuuttia. (Jos sulla on mittari, niin sen pitäis olla noin 60 astetta) Ota pois lämmöstä ja jatka vatkaamista vielä kovaksi vaahdoksi noin 10 minuutin ajan. (kunnes seos on jäähtynyt.)
Vatkaa sekaan voi. 
Värjää haluamallasi elintarvikevärillä, jos haluat. Kaikki Sugar and crumbsin tomut ovat valkoisia, joten mauilla voi helposti leikitellä. Mä valitsin banaanin, koska se on Vilin herkkua. 
Maku oli aito. Ei ollenkaan ällöttävä pirtelöesanssi, vaan oikeasti hyvä!

Tasoitin kakun reunat veitsellä, ja levitin ekan kerroksen kunnon kerroksen kreemiä. Jääkaappiin kovettumaan, ja niskaan uusi kerros. Toisen kerroksen kanssa pitääkin olla tarkempi, että sen saa täysin tasaiseksi. Tässä paras apu on palettiveitsi. Wiltonin palettiveitsi. 





Ohensin sitä vielä vähän rypsiöljyllä.



Koristeeksi askartelin viirin, ja asettelin läjän karamelleja. Njam. Kakku oli onnistunut, ja kovin kehuttu.




Kannattaa ehdottomasti kokeilla noita tomuja, mua jäi kiinnostamaan mauista ainakin Strawberry milkshake, Pina colada ja Salted caramel. 


P.S. Mulla jäi vadelmamelbaa yli, joten tein siitä chili-vadelmamajoneesia Slidereihin. Ne siis seuraavassa ohje postauksessa. Ihan huikeita!

Tomusokeri saatu Raision Confetista.
 
Ida

Potkupyörästä polkupyörään hop!

Nyt loppu se potkiminen! Poljetaan muru välillä!

Onnellinen isopoika, uuden pyörän omistaja.

Luka on ajellut potkupyörällä nyt sen puolitoistavuotta, eli aika jämptisti kaksivuotiaasta saakka. Ja hienosti hän meneekin, valtavaa vauhtia, metsäpolkuja pelkäämättä, sininen  Ryhmä Hau-kypärä tiukasti päässä.



Pinepeak cruise.

Hän on kuitenkin hetken jo kysellyt polkimien perään. Ihan oikeaa polkupyörää. Samanlaista kuin isillä ja äidillä. -Tietenkin.
Jollyroom lähetti meille vajaan kymmenen kilon paketin postitse, ja päästiin nauttimaan kevätauringosta, polkimia ihmetellen.


Pikkuveli perässä, tietenkin.

"Eikä! En kestä! Waaaauuu Äitiiii!" Oli Lukan ensireaktiot. Ihana pieni poika. Mä ehkä rakastan lasten reaktioita eniten. Ne on niin aitoja, puoleen jos toiseen.

Poika ei olisi millään malttanut odottaa että pyörä on valmis. Pinepeak Cruise. Se siis tuli muutamassa osassa. Teräsrunko, satula, tanko ja polkimet piti kiinnittää yhteen, itse tietenkin. Isi ja äiti vain vähän auttoivat kiristyksessä. Soittokello oli pienen pojan mieleen se tärkein. Heijastimet meillä jäi vielä asentamatta, sillä satula ja tanko piti laittaa niin matalalle, ettei siihen väliin enää saanut niitä kiinnitettyä. Syksyllä sitten kun voi vähän nostaa satulaa ja tankoa, laitetaan nekin.



Isi kiristää kellon.


Musta. Aina tyylikäs.

Luka on nyt reilu metrin mittainen, ja pyörä on 12 tuumainen. (Pyörän halkaisija on 30cm.) Se on vielä hieman iso, mutta hienosti se silti kulki. Korjatkaa jos oon väärässä, mutta mulla on sellainen mielikuva, että isommalla pyörällä on helpompi polkea mitä liian pienellä. tai ainakin kevyempää. Jos sä nyt mietit vaikka itseäs ajamassa liian pienillä renkailla, versus vähän turhan isoilla. Kumman sä valitset? 
-Nimenomaan!

Potkupyörän valinnassa taas asia on täysin eri, sillä lapsen jalkojen tulee osua kunnolla maahan. Sen vuoksi potkupyörä ei saa olla liian iso. Jos potkupyörä on liian iso, se ei ole turvallista, ja potkiminen eteenpäin on lapselle myös  kovin vaikeaa.


Onnellinen.


Luka saa jalat maahan hyvin myös tässä fillarissa, mutta huomasin että hänen oli vaikea aluksi hahmottaa jarru. Potkiessa sen hoitaa lenkkarit, mutta hei se riemun määrä kun pieni lapsi hiffaa että sitä vauhtia voi säädellä jarrulla. "Äiti kato! Kato Äiti MINÄ OSAAN!" 
Muutaman kerran hän yritti jarruttaa jalan, mutta säästyttiin suuremmilta haavereilta, ja tekemällähän sitä oppii.

Alkuun Luka vaati että mä pidin hänestä kiinni, mutta kohta en enää saanut. Miten taitava tuo pieni voikaan olla. Apupyörät vähän häiritsi töyssyissä ja pienissä metsäpoluissa, ja juteltiinkin jo, että kokeillaan sitten kesän lopulla ottaa ne ihan kokonaan pois, niin pääsee vieläkin kovempaa. 

Alkutuntuma pyörästä oli painava, sillä mä vertaan pikkuveljen mini Pukyyn. Mutta eihän tuo oikeasti ole painava. (9kg)
Valmistajan suositus fillaroijan iäksi on 2-4 vuotta. Itse sanoisin että pyöreä metrin mitta ois hyvä alku.
Apupyörien kanssa tää menee hienosti ihan pienelle, mutta ei ole vanhemmallekaan lapselle mikään vauvapyörä ilman appareita. Sillä onhan tuo nyt melko tyylikäs musta (tai vaaleanpunainen.) Ja siinä on jopa käsijarru! Luka ei sitä vielä hiffannut, vaan yritti painaa sitä aina välillä ajaessaan.
Jollylla on valikoimissa aika paljon fillareita ja potkupyöriä pienille.



"Äiti! ÄITI mä osaan!"
 

Alkuun jäin ehkä kaipaamaan sitä tankoa josta työntää, mutta toisaalta (toivon) että sen aika olisi kuitenkin niin lyhyt, että autotallin nurkkaan se keppi loppupeleissä häviäisi.
Lokasuojat on jees! Lukan potkarissa ei niitä ollut, ja me potkuiltiin kesällä, syksyllä, talvella sekä keväällä. Joten varmaan hiffaatte, että ne tuli tarpeeseen.

Poikaa harmittaa se,  ettei tuolla pääse yhtä lujaa mitä potkupyörällä. Kerroin kyllä, että sitten kun päästään apupyöristä, vain taivas on sun rajana. Mä kyllä kiitän potkupyöriä siitä, että tuo meno näyttää jo nyt niin hyvältä (kiitos tasapainon) että ei me niitä siinä kauaa pidetä.

Tää meidän kyseinen fillari on Pinepeak cruise, 12 tuumaa. Se on Jollyroomin uutuus. Ovh. Sillä on 164,90€, mutta nyt se on huikeessa kesäalessa 89.90€! Sanoisin että aika huikee 3-4vee lahja, jos sellaista pohtii just nyt.


Rakkaimmat kotikadulla.

Potkitaanko teillä, vai poljetaanko? 

Yhteistyössä Jollyroom.
Ihanaa kesää, 
Ida