Kaksplus.fi

26. elokuuta 2017

Loman surullinen loppu.


Kolmannella lomaviikolla meidän kodin valtasi suru. Uutinen, jota oltiin jo hieman osattu odottaakin sai mielet niin kovin alas. Minun isän äiti, poikien isomummi nukkui pois. Hänellä ei ollut kipuja, ja hän eli hienon, kunnioitettavan ja pitkän elämän.
Me nähtiin kolme päivää ennen, jolloin hän sanoi: "Älkää sitten minua surko, minulla on ollut ihana elämä, ja täältä päästä sitä kuuluukin lähteä, eikä tuolta." Ja katseli hymyissä suin kun pojat leikkivät nurmikolla keinutuolissa vanhainkodin pihalla.

Hän oli ehdottomasti hyväsydämisin ihminen jonka tiedän. Niin kovin rakas. Mutta silti, silti mulla on sellainen olo, että tämä oli ihan hyvä juttu. Ei tietenkään kuolema ikinä ole mikään "hyvä juttu," mutta tässä tapauksessa se oli jo vainajan tuntien, hänen osaltaan jo ihan odotettukin. Ja mä jopa ajattelen, että hän tiesi että oltiin lähellä. Mun sisko oli täällä. Hän käy Suomessa kaksi tai kolme kertaa vuodessa, ja mulle jäi sellainen olo, että isomummi  antoi itselleen luvan nukahtaa, nyt kun oli ehtinyt halata vielä mun siskoakin, ja kertoa kaikille miten hän meitä rakasti. Tuo kaunis, pieni ihana ihminen. Hyvää matkaa.

Kunnioittaen vainaan muistoa, lahjoitimme lähes koko hänen omaisuutensa vanhainkodille, jossa hän vietti elämänsä neljä viimeistä vuotta niin kovin onnellisena. Hän kehui aina sympaattisia hoitajia ja herttaisia mummoja ja pappoja,  sekä ruokaa. Kyseisessä vanhainkodissa asuu paljon vähävaraisia vanhuksia, ja mieltäni lämmittää suuresti tieto siitä, että joku lähes satavuotias saa pian uuden taulutelevision, josta kelpaa kuunnella uutisia, vähän liian kovaa. 

Kun tekee hyvää, saa hyvää. Jos joku joskus kysyy multa millainen mä haluaisin olla vanhana mummona, mä vastaisin miettimättä että samanlainen mitä mun Mummi. Hyväsydäminen, ystävällinen, rohkea, kiitollinen sekä käsittämättömän ennakkoluuloton.


Kun isoäidit kuolevat, 
heistä tulee kauniita kukkaniittyjä sekä ravitsevaa viljaa, 
joistakin heistä tulee korkeita lehtipuita, 
jotka humisevat lastenlastensa yllä. 
Ne suojaavat heitä sateelta ja tuulelta, 
sekä levittävät talven tullen oksansa lumimajoiksi heidän ylleen.



Lapsille me ei olla vielä asiasta osattu puhua. Eivät he ole kysyneetkään, mutta kauhuissani odotan  jo hautajaispäivän aamua. Mulle on itsestäänselvyys että lapset tulevat mukaan, sillä isomummi oli heidän elämässään mukana viikoittain. En kestäisi kysymystä tulevaisuudessa lasten suusta, että mikseivät he olleet paikanpäällä?  Itse ajattelen, että lapsille ei valehdella. Isomummi on kuollut. 
Sairaudesta en koe tarpeelliseksi puhua, sillä pelkään noin pienten yhdistävän sen jälkeen vaikka  korvatulehduksen tai pienen kuumeen kuolemaan. Nukahtanut niin, ettei enää herää?  Uskaltaako sitä sitten enää nukahtaa?
Puhuttiin alustavasti miehen kanssa, että kumpikaan ei sano mitään, (ellei jompikumpi kysy) ennen kuin ollaan yhdessä juteltu ja päätetty miten ja mitä me pojille sanotaan. Mä jotenkin koen, että tälläisessä jos missä asiassa meidän pitää pelata samaan pussiin.
Miten kertoa kaksi- ja kolmevuotiaille läheisen kuolemasta? Löytyykö aiheesta hyvää lastenkirjallisuutta?




Meillä on vielä viikko lomaa jäljellä. Toivotaan, että se tuo tullessaan iloa, onnea ja rakkautta, sillä surua en ehkä kestäisi tähän hätään just nyt enempää. Mä olen vähän sellainen tsemppaaja, muiden kannattelija ja huolehtija.  Säätäjä sekä hoitaja. Mä otan itse sitten kuukauden -kahden päästä ehkä liikaa viiniä, ja itkeä tirautan.

Mutta nyt me lomaillaan vielä täysillä, mutta mä lupaan taas skarpata syksyn tullen, sillä lämmitti ihan uskomattoman paljon sydäntä saada viestejä, että miksei sun blogi päivity. Kiitos kaunis teille. 


Ida

11. elokuuta 2017

Unohdettu ja kaunis emali.



Mulla oli ilo ja kunnia päättää viikko henkilökohtaiseen kierrokseen Muurlan suuressa tehtaanmyymälässä, Muurlassa. Kierrettiin Katjan, Muurlan markkinointipäällikön kanssa koko huikean kaunis myymälä läpi, ihasteltiin lasia, emalia, posliinia ja puuta. Eniten minua kiehtoi "se kansan unohtama" emali, ja Katja kertoikin siitä minulle mielellään enemmän.

Viisi faktaa, ja syytä miksi sun seuraavan kattilan tai vuoan pitäisi olla emalia.

1. Emali on läpinäkymätöntä lasia. Näin ollen emali on lasin ohella turvallisin mahdollinen elintarvikemateriaali. Emalista ei emaloinnin (eli lasitteen) ansiosta irtoa  mitään partikkeleita ruoan kuumavalmistuksen yhteydessä, toisin kuin useasti teräskattilasta saattaa irrota pieniä määriä kadmiumia (metallia)  keitettäessä.
 Emali on myös omiaan kylmäsäilytyksessä. Moni, (minä mukaanlukien) jättää ruoan siihen teräskattilaan, ja siirtää sen jäähdyttyään jääkaappiin. Teräskattilasta saattaa irrota myös jäähtyessään ruokaan kadmiumia (metallia). Toinen vaihtoehto on siirtää ruoka muoviastiaan, ja laittaa se muovikippo jääkaappiin. Tiesitkö, että myös muovista saattaa irrota pieniä öljypohjaisia partikkeleita ruokaan?

-Varsinkin, jos kattila tai muovikippo on naarmuuntunut, tulisi ne ottaa pois käytöstä.

Elsa Beskow


2. Emaliastia on sisältä rautaa. Se emaloidaan ettei se ruostuisi. Muurlan emaliastioiden "sydän" on hiiliterästä. Muurlan kaikissa emaliastioissa on tuplaemalointi, joka pidentää tuotteen käyttöikää vielä enemmän. Jos tuote putoaa, saattaa lasipinta (emalointi) mennä rikki. Tuotetta voi kuitenkin käyttää turvallisesti niin kauan, kun se on sisäpuolelta ehjä.

3. Emaliastia kestää hyvin kuumuutta, ja sitä voit käyttää kaikilla pinnoilla. Samalla astialla voit lämmittää hernekeittoa telttaretkellä avotulella ja hauduttaa herkkuja kotona upouudella induktioliedellä. Emali tykkää kaikista muista, paitsi mikroaaltouunista. 

Muurla Basic.


4. Emalinen kattila tai mikä tahansa emalinen astia on ikuinen. Niin kauan, kuin pinta sisältä on ehjä, on tuote käyttökelpoinen. Emaloidun tuotteen voi pestä pesukoneessa, se ei vahingoita pintaa teknisesti, mutta visuaalinen ilme saattaa muuttua, sillä astiapesukoneenaineet ovat niin voimakkaita, että ne vievät ajanmyötä tuotteesta kiillon.
Emaloidun astian pinta on naarmunkestävä ja vastustuskykyinen ruostumiselle sekä kemikaaleille. Emaliastia kestää todella hyvin nopeita lämmönvaihteluita, eikä voi jäätyä rikki.
Emaloitu pinta ei kestä kovia iskuja lasitteen vuoksi.

5. Emaloitu tuote on edullinen. Muurlan kattiloiden hinnat liikkuvat 20-50 euron paikkeilla koosta ja mallista riippuen. Muutamalla kympillä kunnon kattila joka kestää ikuisuuden, (jos pidät siitä huolta,) tai kerran vuodessa uusi markettipannu irtoavine partikkeleineen?

Muumi.


Muurlan emalituotteiden tuotekehitys ja mallinnos tehdään suomessa, mutta ne valmistetaan euroopassa. Emalituotteiden "kotimaisuusaste" on 60-75% laskettuna Suomalaisen Työn liiton mukaan.

Itse ihastuin Muurlan Lehdet -sarjaan, ja lupaan ehdottomasti raportoida teille käyttökokemuksia kyseisitä tuotteista vielä tarkemmin.

Lehdet, keltainen.


Ihastuitko sinäkin Muurlaan? Muurlan tehtaanmyymälä sijaitsee ihan moottoritien (valtatie 1) kupeessa.
Raisiosta sinne ajeli  noin 45 minuuttia, ja Helsingistä  matkaa taittuu reilu tunnin verran. Muurlassa käy valtavasti turisteja, enkä lainkaan ihmettele syytä. Tehtaanmyymälässä palvelee myös kahvila-ravintola, josta saa lounasta joka päivä klo:11-15:00. Kolmen jälkeen tarjolla on kuuteen saakka ruokalistan ruokia.
Ehdottomasti paras koko perheen taukopaikka moottoritien varrella, sillä hymyn sai heti kasvoille lappu, jossa luki: "Ethän jätä kaveria autoon, sillä myös koirat ovat tervetulleita meille!"




Onko Muurla sulle tuttu, tai emali tuotteena?
Yhteistyössä: Muurla
Ida
 

9. elokuuta 2017

Kukuti.



No nyt on  turkulaisten lastenvaatehullujen toiveeseen vihdoinkin vastattu! Turun keskustasta löytyy viimein se pieni ja syötävän suloinen pieni kivijalkaliike, josta löytyy ne kaikkein ihanimmat, laadukkaimmat ja ekologisimmat lastenvaatemerkit. Se on  Kukuti. Onhan se nyt aivan eri asia päästä hipelöimään niitä matskuja ja nähdä värit luonnonvalossa kuin aina vain siellä nettikauppojen sivuilla.
Minut ja moni muu bloggaaja kutsuttiin tänään ihastelemaan uusia tiloja, ja nauttimaan herkuista kera ystävien.





Se, että mä ostan mielelläni kotimaisten sekä eurooppalaisten yritysten lastenvaatteita lähtee mun kohdalla eniten ekologisuudesta, luontoystävällisyydestä sekä laadusta. Tottakai mä siis rakastan kauniita asioita, ja tykkään pukea lapseni nätisti, mutta se suurin koukku mulle on niissä se tapa tehdä ne. Ja onhan se ihan kiva, että ne samat vaatteet menee molemmille vaikka ne ois pesty ja pesty ja pesty.
Lastenvaatteista voisi jutella sekä väitellä ikuisesti, ja aina joku niistä provosoituu, joten jätän sen vähän vähemmälle, ja keskityn itse liikkeeseen.







Mitä täällä meillä  Suomessa pitäis arvostaa ja kannustaa enemmän? No naisyrittäjyyttä! Arvostan todellakin kaikkea yrittääjyyttä sekä halua ja rohkeutta toteuttaa unelmiaan.
Kukutin omistajat ovat kaksi nuorta turkulaisnaista, joita yhdistävät samat elämänarvot. 
Luonto ja ekologisuus. 



Kukutissa myydään lastenvaatteiden lisäksi luonnonkosmetiikkaa, sisustustuotteita, asusteita sekä vaatteita naisille. Itse olen oman elämäni ituhippimutsi, joten ainakin luonnonkosmetiikka on mun sydäntä lähellä. Ja ihan vinkkinä, että myös liukkaria saa orgaanisena. Ja terveyssiteitä!






Kukutin merkkeihin kuuluu tällähetkellä Vimma, Story of Roo, Papu, Mini Rodini, Metsola, Mainio, Liewood, Gray Label, Dadamora, Ferm Living ja Aarrekid.
Lista tuntui lisääntyvän kovaa vauhtia, sillä naiset paljastivat jo kaksi uutta tulevaa merkkiä, joista toista ainakin odotan todella paljon. Toista en sen vuoksi, etteivät pupukengät ehkä ole niin pienten poikien juttu..

Rakas Turku, tuetaanhan me pien(sekä nais-) yrittäjyyttä, sillä Turku niin tarvii tän. Jos sun tekee mieli tilata uudesta dropista, mee paikanpäälle! Postipaketteja on ihana saada, mut ai että kun hyvän mielen saa siinä samalla toisellekin ihmiselle, on se vieläkin parempaa. (No on Kukutillakin tietty se nettikauppa.)

Kukuti löytyy Turun keskustasta, Forum-korttelista. Postiosoite on Linnankatu 9-11.
Miten sulla on, tilaatko netistä, vai etsitkö kivijalkaliikkeen? Miksi?



Ida

6. elokuuta 2017

Kesäloma myöhässä.



Me poiketaan taas perheenä normista, sillä pojilla (ja tietty meillä vanhemmilla!) alkaa nyt kesäloma! Muut laittavat taas ne supersuloiset pikkureput selkään ja taapertavat päiväkodin oville, ja vanhemmat palaavat työmaille ruskettuneina. Ei me! Me vietetään tulevat neljä viikkoa ilman kiirettä ja aamuherätyksiä. Toivottavasti paljon ulkoillen ja hassutellen. 
Suomessa on vain se pieni miinus myöhään lomaileville, että suurin osa aktiviteeteista hiljenee tai sulkee ovensa jo elokuun alussa. Toki, jos me nyt mentäis puuhamaat sun muut viikossa läpi, päästäisiin varmasti ilman suuria jonoja, mutta mun mielestä ois ollut ihanaa säästää joku tuollainen reissu sinne elokuun loppuun. Arvatkaa onko mikään enää silloin auki?

Tilastollisesti elokuu on lähivuosina voittanut heinäkuun lämpötiloissa, mutta myös sateilla. Joten ihan fifty fifty tsäännsseillä mennään.



Tiesitkö, että monessa muussa maassa lasten kesälomat alkavat vasta heinäkuussa, kun meillä toukokuun lopulla? Esimerkiksi Lontoolaiset alakoululaiset aloittavat lomansa heinäkuun lopulla, ja palaavat elokuun lopulla. Pariisissa lähes  sama homma. Heinäkuun alusta kahdeksan viikkoa. Tukholmassa aloitetaan kesäkuun ensimmäisellä tai toisella viikolla, ja lomaillaan myös se kahdeksan viikkoa. Delhissä taas paikalliset lapset lomailevat huhti-toukokuussa, sillä silloin siellä eletään kuuminta aikaa.
Jussilla asuu sukulaisia ympäri maailmaa, ja just juteltiin yhden perheen kanssa, joka suuntaa pienten lastensa kanssa aina kesälomallaan Suomeen. Niinkuin tälläkin hetkellä. Täällä on kaunista ja lämmintä, mutta satamat ja puistot ovat kiinni. Miksi? 
Itse en keksi muuta syytä kuin valtavirtojen lomat, ja raha. Oletteko te huomanneet, että perheelliset  kesäturistit ovat täällä nyt, vai onko se vain mun mielikuvaa?



Mulle kesäloma on loma, on se sitten kesä-, heinä-, tai elokuussa, mutta jos mä itse sen saisin päättää, olisi se varmasti heinäkuun lopulta elokuun lopppuun. Siinä ehtis kivasti  aktiviteetteihin, mutta sais myös viettää ihan sitä rauhallista omaa aikaa perheen kesken.

Meillä on suunnitelmissa junamatka helsinkiin, sillä Luka (3) toivoi vain eläintarhaa, sekä sitä junamatkaa. Vili (2)  halusi katsoa lomallaan Pipsa Possua. Molemmat siis ihan toteutettavia pyyntöjä. Itse odotan eniten ensiviikkoa, sillä mun rakas isosisko tulee suomeen! Vihdoin.
Tarkoitus olisi myös mennä mökille, ja tehdä kotona ja pihalla vähän remppahommia. Mökki tosin taitaa nyt jäädä loppulomalle, sillä meidän koira toipuu tällä hetkellä isosta leikkauksesta. Töttörö päässä kun ei sovi eläinlääkärin mukaan juosta muutamaan viikkoon metsässä, niin parannellaan koko jengin voimin ensin koko joukkue juoksukuntoon.
Olisi myös ihana päästä Jussin kanssa jonnekin hetkeksi kahdestaan, sillä me vietettiin meidän hääpäiväkin omilla työpaikoilla.

Sanotaan vaikka näin, että tämä loma tulee kyllä todella tarpeeseen. Töitä on tehty älyttömän paljon, ja lapset on jääneet aika vähälle huomiolle kesän työkiireiden takia. Tällä lomalla siis keskitytään eniten siihen yhdessäoloon. Ei se raha vaan se aika. Eikö totta?  <3

Milloin teillä oli/on kesäloma, ja mikä oli parasta, tai mitä odotat eniten? Myös vinkit edullisiin loppukesänrientoihin otetaan innolla vastaan.

Meidän lomailua voit seurata snäpistä nimimerkillä: leppane
ja Instagramista nimimerkillä mutsijamurupullatblogi
Ja hei! Myös facebookista!



Ida