Kaksplus.fi

13. kesäkuuta 2017

Uskomaton etuoikeus elämältä.

Mulle tuli eilen vastaan facebookissa julkaisu itseltäni kolmen vuoden takaa.  Olin siinä ruskea kuin papu, onnellinen ja niin täysin pihalla kaikesta uudesta.

Mulla oli siinä kuvassa kainalossa puolivuotias vauva. Me oltiin päikkäreillä rankan uimisen jälkeen.

Mä jaoin sen kuvan uudestaan saatetekstillä:
-"Hitto mä olin ruskee kolmevuotta sitten. Nauttikaa hyvät ihmiset siitä äitiyslomasta, ei se kauaa kestä.
Olkaa ulkona enemmän ja valittakaa vähemmän. (Ennen kuin huomaatkaan, oot taas valkoinen kuin kalkki.) 
-Ei, en halua äitiyslomalle enää, mutta voisin elää ne samat vaikka uudestaan."

Kyseinen kuva. (selfiekameralla, siksi laatu.)


Osasin vähän ehkä sitä odottaakin, mutta mun sanat jälleen vähän hiersi jengiä. Mä seison edelleen sanojeni takana, ja olen sitä mieltä että äitiysloma on etuoikeus. Se on taivaallista herkkua. Se on huikea etuus valtiolta, ja uskomaton etuoikeus elämältä.
Tottakai ihminen saa voida pahoin, olla väsynyt tai pettynyt. Ei aina tarvitse olla iloinen, energinen tai täynnä tarmoa. Tähän sopisi hyvin myös se sama mantra siitä, miten ihmiset, lapset ja jopa elukat ovat kaikki luonteeltan täysin erilaisia, eikä saa yleistää, sillä sä et tiedä sen toisen taustoja. Jep, se on ihan totta. Mutta mä toivoisin että ihmiset yleisesti olisivat kiitollisempia siitä mitä niillä on.
Mun blogiystävä Laura kirjoitti hetki sitten siitä, miten se sun väsyttävä ja raskas perhearki on varmasti jonkun muun unelmien täyttymys. -Just sitä mä tarkoitan.

Mä oon itse välillä just sellainen ämmä, että saatan mun miehellenikin aukoa päätäni ihan mitättömistä asioista ennen kuin edes sanon moi, tai kysyn et mites sun päivä? Niinkuin tänään. En ollut edes sulkenut ovea ja toinen tulee halaamaan mut mä aloitan et "Koska tuo rikkinäinen jääkaappi lähtee? Meillä on ollut sit niin huono päivä. Pojat on vaan tapellu ja vikat rahat meni muuten äsken kauppaan." Mitä toinen vastaa? "No hei vaan, saisko eka vaikka halauksen?"  
Miten noloa.
Oisko vaikka voinut sanoa että "Hei kiitos ja hienoa että käytit kaikki sun säästöt uuteen jääkaappiin, mutta unohtiko ne kuskit viedä tuon vanhan? Ollaan otettu normaalia enemmän yhteen, ja äiti on vähän väsynyt. Ja varmaan ymmärrät jos sanon, että odottelen palkkapäivää.."
Oisko ollut vähän kivempi kohtaaminen. Ehkä. Välillä mä mietin että miten tuokin mua jaksaa, mutta lohduttaudun sillä, että meillä molemmilla on hetkemme.  Mullakin joskus ihan hyviä.



Näillä paljastuksilla mä lupaan olla kohteliaampi sekä kiitollisempi mun elämän timanteista ja kivistä. Kokeile säkin?

Suomen joutsen.



Ida

Ei kommentteja: