Kaksplus.fi

2. kesäkuuta 2017

Potkupyörästä polkupyörään hop!

Nyt loppu se potkiminen! Poljetaan muru välillä!

Onnellinen isopoika, uuden pyörän omistaja.

Luka on ajellut potkupyörällä nyt sen puolitoistavuotta, eli aika jämptisti kaksivuotiaasta saakka. Ja hienosti hän meneekin, valtavaa vauhtia, metsäpolkuja pelkäämättä, sininen  Ryhmä Hau-kypärä tiukasti päässä.



Pinepeak cruise.

Hän on kuitenkin hetken jo kysellyt polkimien perään. Ihan oikeaa polkupyörää. Samanlaista kuin isillä ja äidillä. -Tietenkin.
Jollyroom lähetti meille vajaan kymmenen kilon paketin postitse, ja päästiin nauttimaan kevätauringosta, polkimia ihmetellen.


Pikkuveli perässä, tietenkin.

"Eikä! En kestä! Waaaauuu Äitiiii!" Oli Lukan ensireaktiot. Ihana pieni poika. Mä ehkä rakastan lasten reaktioita eniten. Ne on niin aitoja, puoleen jos toiseen.

Poika ei olisi millään malttanut odottaa että pyörä on valmis. Pinepeak Cruise. Se siis tuli muutamassa osassa. Teräsrunko, satula, tanko ja polkimet piti kiinnittää yhteen, itse tietenkin. Isi ja äiti vain vähän auttoivat kiristyksessä. Soittokello oli pienen pojan mieleen se tärkein. Heijastimet meillä jäi vielä asentamatta, sillä satula ja tanko piti laittaa niin matalalle, ettei siihen väliin enää saanut niitä kiinnitettyä. Syksyllä sitten kun voi vähän nostaa satulaa ja tankoa, laitetaan nekin.



Isi kiristää kellon.


Musta. Aina tyylikäs.

Luka on nyt reilu metrin mittainen, ja pyörä on 12 tuumainen. (Pyörän halkaisija on 30cm.) Se on vielä hieman iso, mutta hienosti se silti kulki. Korjatkaa jos oon väärässä, mutta mulla on sellainen mielikuva, että isommalla pyörällä on helpompi polkea mitä liian pienellä. tai ainakin kevyempää. Jos sä nyt mietit vaikka itseäs ajamassa liian pienillä renkailla, versus vähän turhan isoilla. Kumman sä valitset? 
-Nimenomaan!

Potkupyörän valinnassa taas asia on täysin eri, sillä lapsen jalkojen tulee osua kunnolla maahan. Sen vuoksi potkupyörä ei saa olla liian iso. Jos potkupyörä on liian iso, se ei ole turvallista, ja potkiminen eteenpäin on lapselle myös  kovin vaikeaa.


Onnellinen.


Luka saa jalat maahan hyvin myös tässä fillarissa, mutta huomasin että hänen oli vaikea aluksi hahmottaa jarru. Potkiessa sen hoitaa lenkkarit, mutta hei se riemun määrä kun pieni lapsi hiffaa että sitä vauhtia voi säädellä jarrulla. "Äiti kato! Kato Äiti MINÄ OSAAN!" 
Muutaman kerran hän yritti jarruttaa jalan, mutta säästyttiin suuremmilta haavereilta, ja tekemällähän sitä oppii.

Alkuun Luka vaati että mä pidin hänestä kiinni, mutta kohta en enää saanut. Miten taitava tuo pieni voikaan olla. Apupyörät vähän häiritsi töyssyissä ja pienissä metsäpoluissa, ja juteltiinkin jo, että kokeillaan sitten kesän lopulla ottaa ne ihan kokonaan pois, niin pääsee vieläkin kovempaa. 

Alkutuntuma pyörästä oli painava, sillä mä vertaan pikkuveljen mini Pukyyn. Mutta eihän tuo oikeasti ole painava. (9kg)
Valmistajan suositus fillaroijan iäksi on 2-4 vuotta. Itse sanoisin että pyöreä metrin mitta ois hyvä alku.
Apupyörien kanssa tää menee hienosti ihan pienelle, mutta ei ole vanhemmallekaan lapselle mikään vauvapyörä ilman appareita. Sillä onhan tuo nyt melko tyylikäs musta (tai vaaleanpunainen.) Ja siinä on jopa käsijarru! Luka ei sitä vielä hiffannut, vaan yritti painaa sitä aina välillä ajaessaan.
Jollylla on valikoimissa aika paljon fillareita ja potkupyöriä pienille.



"Äiti! ÄITI mä osaan!"
 

Alkuun jäin ehkä kaipaamaan sitä tankoa josta työntää, mutta toisaalta (toivon) että sen aika olisi kuitenkin niin lyhyt, että autotallin nurkkaan se keppi loppupeleissä häviäisi.
Lokasuojat on jees! Lukan potkarissa ei niitä ollut, ja me potkuiltiin kesällä, syksyllä, talvella sekä keväällä. Joten varmaan hiffaatte, että ne tuli tarpeeseen.

Poikaa harmittaa se,  ettei tuolla pääse yhtä lujaa mitä potkupyörällä. Kerroin kyllä, että sitten kun päästään apupyöristä, vain taivas on sun rajana. Mä kyllä kiitän potkupyöriä siitä, että tuo meno näyttää jo nyt niin hyvältä (kiitos tasapainon) että ei me niitä siinä kauaa pidetä.

Tää meidän kyseinen fillari on Pinepeak cruise, 12 tuumaa. Se on Jollyroomin uutuus. Ovh. Sillä on 164,90€, mutta nyt se on huikeessa kesäalessa 89.90€! Sanoisin että aika huikee 3-4vee lahja, jos sellaista pohtii just nyt.


Rakkaimmat kotikadulla.

Potkitaanko teillä, vai poljetaanko? 

Yhteistyössä Jollyroom.
Ihanaa kesää, 
Ida

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Moi! Aivan turhaan laitoitte noi apupyörät! Jos lapsi on oppinut potkupyörän kanssa tasapainon niin oikealla pyörällä polkemisen hiffaa hetkessä ilman appareita. Jos niitä käyttää niin ajoasento on taas ihan väärä kun pyörä ei esim. mutkissa kallistu oikein.Meillä poika potkupyöräili kesän alle kaksivuotiaana, - täytti kaksi vuotta lokakuun lopussa.Seuraavana kesänä loppukesästä siirtyi ajamaan tavallisella pikkupyörällä,eikä apupyöriä käytetty ollenkaan.Ikää tuolloin 2v 9kk. Polkemisen oppi heti.Liikkeelle lähtö sujui muutaman harjoittelukerran jälkeen ja jarruttaminen opittiin seuraavaksi.Käytössä vain jalkajarru ja käsijarru säädettiin niin löysälle ettei saanut aikaan äkkipysähdyksiä.Tämän kesän alussa,reilu 3.5- vuotiaana on jo täystekijä pyöräilyssä ja vauhtia riittää! Tämän ikäisen kanssa pyöräillessä on vaan huomioitava että lapsen huomiokyky riittää alussa vain sen pyörän hallitsemiseen,ei ympäristön eikä muiden tiellä liikkujien! Pyöräillään siis turvallisessa ympäristössä.Pyörän tulee olla myös riittävän pieni niin että lapsi pääsee nousemaan itse satulalle ja ylettyy hyvin polkemaan. Matala runko on parempi ja turvallisempi aloittelijalle kuin korkea.Jos lähdetään yhdessä pyöräilemään niin meillä toinen vanhemmista ajaa edellä,poika seuraa perässä samaa ajolinjaa ja toinen aikuinen ajaa perässä. Vauhti on jo sitä luokkaa että ei kannata yrittää hölkätä perässä vaan molemmat pyörillä on parempi vaihtoehto jos kahdestaankin lähdetään. Nyt on jo opittu nätisti pysähtymään risteyksissäkin! Ja jarruttaminen sujuu hyvin.