13. toukokuuta 2017

Nielurisaleikkaus aikuisiällä vol.2. -Älä pliis vähättele toisen kipua.

Voihan risat. Mä oon saanut aika paljon eteeni sellaista pientä vähättelyä, naureskelua ja huokaisuja.
"Hei nainen. Nielurisat. Ehkä sä selviit. Tsiisus."



Mä tahtoisin nyt tuoda teille julki myös ne huonot puolet. Ne joista ei aina niin jutella, sillä onhan ne vaan ne nielurisat. Pikku leikkaus. 
Mä juttelin netissä  ihmisten kanssa keräten kokemuksia nielurisaleikkauksista aikuisiällä. Ja ai että niitä tuli paljon. Tässä mä tahtoisin jakaa teille muutaman kokemuksen, olkaa hyvä.

"Leikattiin viime syyskuussa. Olin 28v. Just ennen heräämistäni oli alkanut vuotamaan ja annettiin lisää unilääkettä ja takas pöydälle. Kolmantena päivänä yskäsin ja vuotaminen alkoi taas. Kiva tunne ku kurkusta suihkuaa veri. Äkkiä päivystykseen, jossa lääkäri yritti toista tuntia polttaa haavaa kiinni siinä onnistumatta. Sattui pirusti se polttaminen. Siinä kohtaa kun alkoi tajunta lähteä, niin lääkäri sano että ei tuu mitään leikkauspöydälle vaan. Seuraavat pari viikkoa oli elämäni tuskallisimmat, järjettömän kipee kurkku ja joka nielaisu sattui niin helvetisti." -Mies 29v.

"Mä olin 16 kun multa leikattiin. Leikkaus meni ok ja ilta. Seuraavana aamuna olinki sitte sairaalassa ja viikon tiputuksessa. Oikeastaan muuta en muista siitä viikosta kuin sen että oksensin verta ja itkin sekä nukuin." -Nainen

"Kävin 29v yksityisellä nielurisaleikkauksessa. Leikkaus meni hyvin. Viikko leikkauksesta alkoi kurkusta vuotaa verta ja jouduin Meilahteen poltettavaksi. Se oli ihan kauheeta. Ne puudutti mun kurkun jäätävällä piikillä ja poltti joku 20 kertaa ennen ku vuoto loppu (hymiö) sen jälkeen oli ihan tapettu olo ja kurkku miljoona kertaa kipeempi ku enne sitä. Juurikaan mitään ei voinu syödä. Juominenkin sattu ihan hirveesti. Kipulääkkeet ei juurikaan auttanu vaikka oli kolmiolääkkeitä. Olin melkein kuukauden saikulla. Eikä todellakaan voinu olla pystyssä. Sängyssä netflixii. Ainut mikä meni alas oli jäätelö ja siitä tuli jäätävä ummetus et meinas suoli repee. En oo ikinä ollu niin kipee mutta kyllä siitäkin selvittiin (hymiö) mun sisko joutu samaan operaatioon 23v, ei pystyny juomaan ja joutu sairaalaan tiputukseen ku meinas kuivuu kokonaan. Tsemppiä sulle! Kyllä siitä hengissä selvii vaikka joutuukin kärsimään. Mutta hyvin yksilöllistä. Vissiin sitä helpompaa mitä nuorempana mene." -Nainen 30 

  "Multa leikattiin pois ku olin 23v leikkaus oli helppo ja pääsin himaa ku heräsin...pari päivää pystyin syömään mehujäätä mut sit alkoi olemaan liian kylmää... 4 buranaa ja 4 panacodia päivässä aina ennen ruokaa... ruuaksi silputtiin pieneksi kurkkuu, meetvurstii yms. Ihan hyvin pysty olemaan... sit kului 10vrk ja tuli juhannus (hymiö) sisäfile pihvi ja lonkero upposi mökillä jo ihan hyvin... myös sauna ja uiminen... mut leuanvetotanko oli liikaa... kurkusta leikkaus haavat auki ja ennen kuin ambulanssi ehti sairaalaan sen 40km ehdin valuttaa noin 2 litraa verta... ja se kurkun uudelleen polttaminen oli kokemus jota en halua enään kokea... ensin sellanen ruisku kurkkuun jolla vissiin hevosia pistetää... sit sellanen kolvin näköinen härpäke kurkkuun ja alkaa haisee sellanen palanut kinkku ja samalla oksennat lääkärin päälle (hymiö) siitö sellanen uusi kahden viikon toipuminen ja seuravaat leuat tuli vedettyy ehkä vuoden päästä." -Mies

"Mulla leikattu vajaa 30 vuotiaana kummatkin sekä nielu-, että kitarisat. Oli aivan valtavan suuret ja arpiset. Heti leikkauksen jälkeisenä yönä kaikki leikkaushaavat aukes ja mies kiikutti takas Tyksiin kun verenvuoto oli ihan hirvittävä. Tän uusintakäynnin jälkeen muistaakseni kyllä parani igan hyvin. Muutamat päivät oli toki ihan julmetun kipeet, mut sit ei muuta. Et hengissä just ja just selvisin." -Nainen

Tiesitkö sinä, että nielurisoja ei oikeastaan leikata, vaan ne poltetaan pois. Samalla poltetaan verisuonten päät kiinni. Itse leikkaus on siis hyvinkin pieni, ja "helppo." Toki nukutuksella on aina omat riskinsä.
Tämän vuoksi rauhallinen toipuminen on suotavaa, etteivät suonten päät aukea. Myös tämän vuoksi suositellaan veden juomista  kahdesta kolmeen litraan vuorokaudessa. Ne suonet pysyvät näin kosteina, ja repeytymisvaara on pienempi.

Sä syöt kuurina buranaa ja panacodia. Kumpaakaan ei saisi ottaa tyhjään mahaan, mutta sulla ei oikeastaan ole vaihtoehtoa kiertää sitä sääntöä. Ne ummettaa. Ne väsyttää. Ne pyörryttää. 
Panacod on punakolmio-kamaa, joka sisältää kodeiinia. Kodeiini metabolisoituu morfiiniksi, joten ei ihme että on pää sekaisin kuin seinäkello, mutta ilman niitä et pystyisi edes nukkumaan.

Tällä postauksella halusin tuoda ilmi sen, että minä, eikä kukaan muukaan mistä tahansa leikkauksesta toipuva  ole laiska ja saamaton, vaan ihan oikeasti haluaa itsensä mahdollisimman nopeasti uuteen iskuun. Ja kyllä mä ihan pidän itsestäni senverran, että annan tälle kropalle just sen ajan mitä se vaatii.

Jos joku sun läheisistä on menossa nielurisojen poistoon, älä vähättele sitä, joohan?
(Kyllä mä hei ymmärrän, että maailmassa on kivuliaimpia ja vakavampiakin juttuja kuin mun nielurisat.)




PS. Huomenna  äitienpäivänä ajattelin tarjota tomaatti-vuohenjuustososekeittoa, ja höttöistä ranskanleipää.
Ja jätskiä -tietenkin. Peukut pystyyn että pystyisi itsekin jo syömään!

Ida 


15 kommenttia:

  1. Voi ei, miksi ihmiset ei ymmärrä asettua toisen asemaan ja vähättelevät tilanteita jotka jokainen kokevat eri tavalla. Peukut pystyyn! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan, aina löytyy jotain pahempaa tai kurjempaa jos sille tielle kilpailemaan lähtee..

      Poista
  2. Olen itse kokenut myös nielurisaleikkauksen muutama vuosi sitten, ja täytyy sanoa, että oli kyllä elämäni kovinta fyysistä kipua tähän asti. Särki niin kovaa, ja edes kovat kipulääkkeet eivät vieneet kipua pois kokonaan, kaikki ruoka oli joko liian suolaista tai liian makeaa, ja kirveli hirveästi, kun yritti syödä. 5 kg lähti painosta viikossa, kun ei saanut juuri mitään syötyä. Kipu vaan jatkui ja jatkui, ja aina herätessä oli pahinta, kun suu oli niin kuiva. Ymmärrän täysin siis, mistä puhut. Musta tuntuu, että jotkut sekoittaa nielurisaleikkauksen kitarisaleikkaukseen, ja ajattelevat vaan että kiva, sittenhän saat syödä jäätelöä vaan koko ajan. Ja kun operaatio on sinänsä niin pieni, eikä mikään vakava leikkaus, niin helposti sitä varmaan ajattelee, että no big deal. Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi!
      Itseasiassa mä itse ajattelin että jätskiä ja lepoa vaan.
      En siis ollut lainkaan kivun olevan näin jäätävä.
      Nyt vain toivon etteivät aukea, ja että tulehdukset ois menneisyyttä. :)

      Poista
  3. Piti jo aiemmin kirjoittaa kommentti kun luin nielurisaleikkaukseen menostasi, että varaudu siihen hirvittävään jälkikipuun :( itellä leikattiin teininä ja hirvein kokemus ikinä. Pari viikkoa meni toipuessa. Ruvet kun lähtivät oksensin verta yhden yön :( syöminen ja juomien oli yhtä tuskaa ja ainut särkylääke jota pystyi ottamaan oli juotava panacod. Leikkauksesta aikaa jo kymmenen vuotta mutta edelleen muistan sen kivun. Paljon pahempaa kun synnytys.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyh!
      Hei oot jo kolmas kun sanoo et pahempaa ku synnytys! :D

      Mä pelkään tota rupien irtoamista, sillä ne on siellä vielä.. kääk.
      Panacodia mäkin vedän, se on vaan katala ku pitäis poikia viedä/hakea hoitoon (et saa nukuttua) mut enhän mä noilla mömmöillä autoa voi ajaa ku oon sekasin ku seinäkello :D

      Poista
  4. Mä olin 2015 marraskuussa nielurisa leikkauksessa, kiitos 1,5vuoden aikana 10 angiinaa.. no leikkauksen jälkee söin pelkkiä jääpaloja... kipu oli kovaa mut sairaalas niitä kipuja saatiin pois... no eka yö... nukuin liian makuu asennossa ja heräsin siihe et oksennan verta.. soitin päivystyksee ja vastaus oli: nuku pystymässä.
    Kivut oli sit iha omaa luokkaansa... en syöny, en juonu, nukuin vaa tunnin pätkissä.. viikon olin juomatta/syömättä kunnes soitin korva/kurkkupolille ja he vaihto mun lääkityksen tramaliin (tähä asti siis panacod pore+burana), no sit tramalia syötii vähän yli viikko ja en syöny tai juonut vieläkään mitään.. olin laihtunu jo 8kg... Pappan luo piti mennä syömää isänpäivän kunniaks.. yritin väkisin syödä ja itkin jokakerta samalla ku nielasin... viikon jälkee soitin polille ja mut pyydettii suonen sisäiseen kipulääke tiputuksee.. 2pv meni ja kivut alko hellittää ja pystyin alkaa syömää... nyt siitä on 1,5 vuotta ja mulla ei oo ollu yhtään angiinaa, joten kävisin kivut uudestaa, kiitos sen ettei mul oo ollu yhtään angiinaa.
    tsemppiä!
    Toivottvasti tekstistä saa selvää

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka! Herranjestas mikä tarina. Ihan hullua. Todellakin uskon et sattui ihan hulluna. Ois kiva kuulla aliarvioiko sun tuttavat/läheiset sun kipuja silloin? Tota tramalia mä kans mietin jos menee vielä pahemmaksi kivut.
      Huh.

      Poista
  5. Kovasti tsemppiä, h***vt*n seuraavalle tasolle pääsee kun peitteet alkaa irtoamaan. Päivä kerrallaan ja kun vaan muistaa levätä ja ottaa kaikki kipulääkkeet.

    VastaaPoista
  6. Luen tukka pystyssä näitä kommentteja, koska nielurisaleikkaus taitaa olla itselläkin edessä jossain vaiheessa. Mulla on tosi surkea kipukynnys, siksi tukka pystyssä... Tsemppiä sinne sulle <3 (Mun mies kävi nielurisaoperaatiossa aikuisiällä muutama vuosi sitten ja selvisi siitä ihan vähällä, miesflunssa on pahempi kuin se toipuminen siitä leikkauksesta! Lucky him!)

    VastaaPoista
  7. Heippa!

    Julia 24v Salosta. Mulla viides päivä leikkauksesta ja kipu vaan pahenee! Toivottavasti alkais menee pikkuhiljaa parempaan suuntaan... eka ja toka päivä oli ihan ok ja kolmantena päivänä oksensin kaiken ylös mitä sain nieltyä alas jonka seurauksena neljäs päivä sairaalassa tiputuksessa ku menin niin kuivaks �� Mut oon todennu nyt et väkisin alas kurkusta sitte vaa sitä juotavaa ja jotain syötävää ni ehkä tää on kohta ohi �� Tänään olen ollut puhumatta koko päivän kun sattuu niin paljon... mutta ei tämä kipu niin paha ole kuin ne agina kivut joista kärsin kuukauden välein alkuvuoden, joten niistä kun pääsen eroon niin olen tyytyväinen. Paranemisia sinne ☺

    VastaaPoista
  8. Yhtään kipua vähättelemättä, on silti aika järkyttävää syyntää tällaista negatiivista propagandaa ihmisten silmille, varsinkin niille ihmisille, jotka ovat menossa kyseiseen leikkaukseen.

    Blogin pitäjä saisi vähän miettiä taas mistä puhuu ja miksi? Onko tarkoitus sysätä oma paha olo muiden peloksi vai mitä häh? Nyt jotain rajaa cmon

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi. Vastaan, vaikken enää päivitä ko. Blogia, ihan vain siksi, että kyseinen teksti on enemmänkin kirjoitettu niille jotka vähättelevät ja naureskelevat aiheelle. Jos olet menossa, voihan se sulle olla ihan ko big deal. 👊🏼 Tavallaan vähän ku synnytys, meillä on jokaisella omamme ja täts it, mutta riskit on silti samat. C’moon. ❤️

      Poista
  9. Mulla oli nielurisaleikkaus maanantaina (nyt lauantai) ja ensimmäiset peitteet lähteny irtoileen. Leikkaus meni hyvin ja ensimmäiset 2-3 päivää meni ihan ok (käytössä Targiniq ke aamuun asti 2x/vrk + Panadol 3x/vrk ja Ketorin 100mg x 2). Ke-to yö oli ensimmäinen kamala yö, tuolloin oli käytössä Panacod pore ja ketorin eikä lääkkeiden vaikutus kestänyt tuntia pidempään. Jouduin ottamaan Panacodia 1g enemmän kuin sallittu, sillä en olisi ilman pärjännyt. Sain nostaa ketorinin 100mg x 3 annokseen eilisestä lähtien ja siitä on ollut apua. Edelleen yöt on kamalimmat, laitan herätyksen hälyttämään 2h välein, jotta herään ottamaan lääkkeen ajoissa ennen pahinta kipua.

    Jätskiä söin 1,5 päivää, sitten siirryin haaleeseen keittoon, munakokkeliin ja muussattuun kananmunaan. Eilen ja tänään olen syönyt haaleaa pastaa. Kyllähän se kipiää ottaa nialaasta eikä ruakahalua muutenkaan ole.

    Eli 6päivää leikkauksesta ja vointi on kyllä paska. Ummetus on jäätävä vaikka pegorionia käytän 2x/vrk. Muistakaa juoda! Panacod poreesta sain myös mukavat aftat suuhun. Tekis mieli irrottaa suu ja nielu kehosta vielä seuraavaksi viikoksi, on kyllä nii vittumaasta kipua. :D

    VastaaPoista
  10. Moro,

    Olen 40v mies ja ajattelin kurkkupaiseen ja muutamien angiinojen jälkeen mennä nielurisaleikkaukseen. Olihan tuo vähän epäselvää että kannattaako edes mennä leikkaukseen mutta olin siinä uskossa että se parantaisi elämänlaatua ja ehkä hengittäminen urheillessa olisi hieman helpompaa ja jatkuva lima kurkussa lähtisi pois.

    Noh, nyt leikkauksesta on jo yli pari kuukautta ja suu on edelleen älyttömän kuiva ja limaa takertuu koko ajan kurkkuun. Tuntuu kuin olisi kuuma peruna suussa. Toivon todellakin että tämä paranee joskus. Pitänee kohta lähteä lääkärille selvittämään että mikä on vikana. En ole kuullut että kenelläkään olisi jäänyt näin pitkään mitään oireita leikkauksesta.

    Leikkaushan meni ihan hyvin, mutta olihan sitä todella kipeä pitkään. Onneksi lääkäri suostui laittamaan jämäkämpää kipulääkettä koska panacodista ei ollut yhtään mitään apua.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi. ❤