Kaksplus.fi

27. joulukuuta 2017

Ihan hyvä on tarpeeksi.

Sinne se meni. Joulu ja pikkuhiljaa koko vuosi 2017. Ne menivät ihan hyvin. 

Jossain kohtaa mennyttä syksyä mä mietin aamulla peiliin katsoessa että mitäköhän vi**ua?
Kaikki päivät tuntuivat samanlaisilta. Ne olivat joko yhtä pitkiä tai yhtä lyhyitä. Samanvärisiä, tai värittömiä. Kylmiä tai kuumia. Hyviä tai huonoja.

Vapaapäivät olivat raskaita ja kaipasin töihin. Samalla taas työpäivät olivat mukamas niin kurjia  ja tahdoin vain kotiin. Kun pääsin kotiin, halusin vain töihin ja toisinpäin.

Kuitenkaan en kokenut oikeutta valittaa, sillä kaikki oli ihan hyvin. 


Lapset olivat maailman napa ja ikävöin niitä samalla sekunnilla, kun jätin heidät päiväkotiin ja ajoin töihin. Kun taas vapaapäivinä saatoin itkeä vessassa salaa tunnetta, että mitä minä olen tehnyt väärin kun ne taas vain tappelevat ja kiukuttelevat.
Kunnes iltaisin pienet kädet kietoutuivat kaulaani kuiskaten; "Äiti, minä olen sinun rakas ja sinä minun."
Ystävistä alkoi pikkuhiljaa tulla kavereita, ja kavereista tuttavia. Tuttavista taas tiedän ton tyypin -tyyppejä. Niille en enää juuri edes puhunut, sillä epäluulo ja pelko siitä oli niin suuri, että taas joku kuitenkin  jotakin, jossain. Ainoastaan työkaverit tuntuivat aidoilta ihmisiltä, perhettä lukuunottamatta.

Sinä yhtenä aamuna mä olin juuri herännyt ensimmäiseen päivään naisena, joka haki uupumuksen takia ulkopuolista keskusteluapua.
Aluksi mä olin että ei stna, mä olen hullu eukko joka ei vaan kestä tätä maailmaa. Mutta sitten tää tyyppi saikin mut tajuamaan, että ei  mun  tarvitsekaan. Mun tarvitsee vaan kestää tää mun oma kupla, ja tehdä siitä sellainen, ettei se ole kestämistä vaan elämistä ilolla.

Mä palasin työelämään vauhdilla syksyllä 2016. Lapset olivat silloin 2v8kk ja 1v3kk. Siihen saakka mä olin ollut kotona mun lasten kanssa. Lukuunottamatta sitä puolen vuoden väliä esikoisen äitiysloman päätyttyä kun odotin kuopusta. Lapset menivät ensikertaa päiväkotiin, ja minä jatkoin tutussa firmassa täysillä tunneilla työt. Aika suuri muutos, voisin myöntää.

Mutta miten siinä kävi? Siinä kävi niin, että ihminen, joka vaati itseltään täydellisyyttä lähes kaikessa yritti pitää saman tason ja tavoitteet nyt töissä käydessä  kuin äitiyslomalla ollessaan. Hän jaksoi sitä melkein vuoden. 
Kotona oli aina todella siistiä, pyykkikorit olivat tyhjiä, pedit pedattuja ja terveellinen  ruoka oli aina valmiina. Jääkaapissa oli aina tavaraa ja kaikilla oli puhtaat ja ehjät säänmukaiset vaatteet päällänsä. Kierrätettiin, ekoiltiin ja yritettiin olla tosi hyviä kaikessa mitä tehtiin.
Askarreltiin ja käytiin kylässä. Mies toki apuna näissä kaikissa, mutta kun minä itse -mentaliteetti on myös kovin vahvana tässä itsepäisessä muijassa. (Uskallapas koskea mun pyykkeihin.)

Mä en laita lapsia hoitoon ilman pahaa mieltä. Mä koen, että ne on meidän ja me ollaan ne haluttu joten me ne myös hoidetaan. Mutta samalla niskassa höyryää lainat ja laskut. Eli ne on vaan laitettava, että voi käydä töissä.
Isovanhemmat toki hoitavat meidän lapsia todella mielellään, mutten mä kehtaa pyytää. Enkä halua. Tavallaan koen ettei heidän tarvitse tehdä sitä kasvatustyötä mitä nuo uhmaurpot nyt vaativat. Se on meidän, vanhempien duuni.
Mikä idiootti ajatusmaailma? Niiden ei tarvitse, mutta ne saavat. Sanoi joku fiksu joskus lohduttaen.

Kuullostaa varmasti ihan perusjutuilta, mutta kun ne kaikki menevät vielä siitä vähän yli. 

Näin jälkikäteen sen sanoo jo järkikin, ettei tuo vaan toimi. Ei vaan pysty suorittamaan samalla teholla ja tuloksella, jos meinaa pysyä mukana vielä täydessä palkkatyössäkin. Siihen ei vaan riitä kellosta tunnit eikä kropasta mehut. Siitä uupuu vahvempikin muija.

Eniten mua ehkä ihmetyttää se, että miten mä tarvitsin näin yksinkertaisen asian selvittämiseen ammattilaisen apua? Ylpeys? Itsepäisyys? Ehkä. Nämäkin asiat mä sisäistin vasta viikkojen päästä meidän keskusteluista, kun sain etsittyä ihan itse ne tavat ja asiat mitä hän sanomisillaan tarkoitti.

Me aloitettiin siitä, että mä opettelin istumaan sohvalla tietäen, että keittiössä on tiskiä tai pyykit on vielä viikkaamatta. Melko kreisiä. Mä teen ne sitten myöhemmin, ja se on (melkein) ihan fine. Mä jopa menin itseeni enkä korjaa muiden (Jussin) tekemisiä, vaan ne riittää mulle just niin kuin ne on tehty, vaikkei ne oo just sillä mun tyylillä tai tavalla tehty. Hullua.

Halusin jakaa nämä loppuvuoden kamppailut teidän kanssa sen vuoksi, että kuulin tämän olevan todella yleistä nuorten äitien keskuudessa jotka palaavat töihin perheen perustamisen jälkeen.
Ja myös siksi, että minun ystävä- ja lukijapiiriini kuuluu niin mahdottoman monta upeaa nuorta äitiä, joille aihe on melko ajankohtainen.

Olkaa hyvät ihmiset armollisia itsellenne. Ihan hyvä on todellakin riittävästi.

Vuoden 2018 kultainen lanka mun elämässä tulee ehdottomasti olemaan armollisuus ja palautuminen. Opettelen olemaan ajattelematta muiden mielipiteitä musta, sillä niitä mä en voi muuttaa, jos ne on jo omassa mielessä aikoinaan tehty. Mutta sen sijaan mä keskityn olemaan hyvä ihminen niille, joista minä pidän ja arvostan. Mä vaalin niiden ystävyyttä ja rakkautta kaikella sillä energialla minkä mä menettäisin pahoittaessani mieleni niistä huonoista.


Mä myös etsin aktiivisesti itselleni sitä omaa harrastusta joka palauttaisi mun ylikierroksillä käyvän mielen hektisten päivien jälkeen ja antais mulle sitä kunnollista omaa aikaa. Tähän asti se on ollut tää blogi. Mutta musta tuntuu että mä tarvitsen vielä jotain muuta. Blogin lopettamistakin mä kyllä mietin, mutta on tää silti mulle vaan niin rakas harrastus, joka antaa huomattavasti enemmän kuin ottaa.
Yksi uusi tuttavuus tuossa totesikin, että yhtä huonoa palautetta vastaan sä tarvitset aina sen kymmenen hyvää että se on sun mielelle  ok, ja mä oon just just vielä siinä rajalla, ja pysyn siellä vahvasti kun jätän nyt tietoisesti ne höpöhöpöt omaan arvoonsa.
Kaikki loistavat ideat jotka eivät liity siivoukseen tai työhön otetaan lämmöllä vastaan.

Ida,
ps. Minä olen ihan hyvä ihminen, ja stnan hyvä äiti.



26. joulukuuta 2017

Hei, me pelastetaan ruokaa!

Yhteistyössä Matsmart.
Marraskuussa meillä juhlittiin neljävuotiasta! Me syötiin älyttömästi  herkkuja ja leikittiin ihan täysillä. Meidän pieni valkoinen talo Raisiossa oli täyteen tupattu pieniä ihania ihmisiä,  ja melutaso oli melkoisen suuri.


Sankari sai tietenkin avata paketin, ja suunnitella äidin kanssa tarjoiltavat paketin sisällön mukaan.


Ravintoladuunarina marraskuun loppu on melko huono ajankohta juhlia, sillä silloin alkavat ne sen vuoden pikkujouluhässäkät valitettavasti täyttämään viikonloput lähes aamusta iltaan.  Tästä syystä pienen suuren pojan päivää juhlittiin arkipäivänä, alkuillasta. Ja se oli oikeastaan ihan tosi hyvä vaihtoehto, sillä kaikki pääsivät paikalle.




Töiden takia juhlien tarjoilujen tuli hoitua helposti. Todella helposti, ja tietenkin edullisesti (koska Joulupukkihommat.) Tämän takia turvauduin tuttuun ystävääni Matsmartiin, ja sainkin heiltä 30 euron arvoisen lahjakortin juhlien tarjoiluja varten. Sain tilattua sieltä lähes kaiken lisäämällä summaan vielä itse vajaat parikymppiä. Lähes kaiken sen vuoksi, kun Luka halusi kakun sijasta jätskibuffan. Ei huono.



Huikea vinkki! Osta mustaa vahakangasta, ja piirrä liitutaulutussilla pöydän ympärille autorata.

Matsmart on mun mielestä ihan todella  hieno konsepti. Se hivelee mun omaatuntoa ja sisäistä viherpiipertäjää niin hienosti, etten voi kuin kehua ja suositella. 

Mikä Matsmart? Matsmart pelastaa hukkaan menevän tuotteen sen myyjältä, ja myy sen huokeaan hintaan eteenpäin jätelavaan joutumisen sijaan. Ruokahävikkiä yritetään vähentää monissa maissa kovasti, mutta sitä syntyy silti edelleen  todella paljon. Tässä kohtaa Matsmart astuu mukaan kuvioon, ja kerää tuotteet yhteen niitä tarvitseville lisäten maapallon kestävää kehitystä, edes hieman.


Laatikosta paljastui mm. luomu omenapillimehuja, sipsejä, vegaanisia karkkeja, mausteita, gluteenittomia muffini ja pitsapohja-aineksia ja rakastamaani Mutti-tomaattisosetta.


Pelkästään Suomessa ruokahävikki on 335-460 miljoonaa kiloa. Suurin osa tästä määrästä on turhaa. Sellaista, joka olisi voitu vielä syödä, jos sitä olisi käsitelty eritavalla. Tuntuu pahalta, eikö?

Matsmartin tuotteet ovat muunmuassa sesonkituotteita, pakkauksia joiden ulkoasu on uudistunut tai tuotteita, joiden viimeinen myyntipäivä lähenee. 

Matsmartin kaikki tuotteet ovat 20-90% alennuksella. Maksat tilauksen Klarnan kautta, ja haet tilauksesi 2-4 päivän kuluttua valitsemastasi postin toimituspaikasta.
Omani ovat tulleet aina todella nopeasti, kahden arkipäivän kuluttua. Yhteen pahvilaatikkoon mahtuu paljon tavaraa, (20kg)  ja yhden laatikon toimitusmaksu on 6.90€.


Nämä yllärimehupullot olivat 1€ kpl


Mun parhaat löydöt Matsmartilta ovat olleet Urtekramin luonnonkesmetiikkatuotteet muutamalla eurolla, ja tietenkin Lukan synttäreiden tarjoilut. 

Onko Matsmart sulle tuttu? Ellei, niin suosittelen lämpimästi. Ainakin meidän perheellä tuo alkuvuosi tuntuu olevan se rahasyöppö kaikkine laskuineen, joten kaikki tälläinen on todellakin tervetullutta bonusta. Tästä linkistä pääset tutustumaan Matsmartiin.

Yhteistyö, Matsmart 

Ida

17. joulukuuta 2017

Ekohippimutsi -wannabe:n Joululahjahitti!

Alle viikko jouluun! Tili hupenee ja aika vaan lentää. Tontut hyppii ja lapsiin ei todellakaan tehoa enää Joulupukilla kiristys. Kuullostaa tutulta. Tämän kaiken lisäksi meillä räjähti uunista lasi. Mitäpä veikkaatte saako sen korjattua näin jouluviikolla? Ei siinä, ei tässä mitään stressiä vielä ollutkaan. Kaiken saa valmiina ja sitä rataa?



Mutta, alle viikko jouluun, ja niiltä rakkailta ystäviltä, läheisiltä ja ehkä päiväkodin aikuisilta puuttuu vielä se muistaminen?  Mun mielestä ne rakkaudella  itsetehdyt lahjat vaan on parhaita, ja niitä mä ainakin arvostan eniten. (Ellei ulkomaan matkaa kera lastenvahdin lasketa.)

Me tehtiin luonnonmukaista Marseille-pyykinpesunestettä, ja pyykkietikkaa. Ihanan helppoa, ja todellakin kuluvaa. 
Mutta miksi? Oliiviöljysaippua on 100% luonnontuotetta, joten siitä pitää iho, vaatteet ja luonto. Erityisesti pienten vauvojen pyykki ihan huutaa sitä. Samoin allergikot.

Tässä linkki minun postaukseeni oliiviöljysaippuasta ohjeineen, ja vinkit mistä tunnistaa sen ihan oikeasti aidon Marseillen.




Miksi pyykkietikka? Itse en ole käyttänyt huuhteluainetta reiluun kymmeneen vuoteen. Huuhteluaine pitää pyykin sileänä ja pehmeänä, sillä se sulkee kankaan kuidut. Kun kankaan kuidut sulkeutuvat, tarkoittaa se sitä, ettei se kangas myöskään sen jälkeen peseydy kunnolla. Tämän vuoksi mm. teknisiä vaatteita ei suositella pestävän huuhteluaineen kera. Siinä häviää se hengittävyys.
Etikka taas pehmittää pyykin ja kirkastaa värejä. Se pitää samalla huolta myös pyykinpesukoneesta poistamalla kalkkeumia.
Etikka itsessään tuoksuu melko voimakkaalle, ja se pelästyttää herkästi ensikertalaiset. Tämän vuoksi etikkaan lisätään tippoja eteeristä öljyä, joka peittää etikan pistävän hajun. Itse pyykkiin jää todella mieto tuoksu, ei lainkaan häiritsevä. Tippoja lisäämällä toki tuoksua saa enemmän.

Pyykkietikkaa myydään myös valmiina, mutta niiden litrahinta järkytti mun mieltä senverran, että tyydyn mielelläni näihin kotitekoisiin.

Itse laitan pyykkietikkaan 5dl väkiviinaetikkaa ja 20 tippaa eteeristä öljyä. 
Mulla on käytössä  Ruohonjuuresta ostetut piparminttu, appelsiini ja teepuu.

Pullojen kylkeen laitan ohjeen. 
Käytä näitä kuin tavallisia pesuaineita. Sameampi on pesuun, ja kirkas huuhteluun. Ravistele kunnolla ennen jokaista käyttöä.  Lorauta noin 0.5dl molempia koneelliseen.
Älä käytä villan kanssa, sillä saippua ja villa eivät sovi yhteen.

 

Pyykkäreille vielä vinkiksi, että pesemällä konetta välillä maximi lämmöllä tyhjänä etikan kera, saat poistettua reilusti kalkkeumia, ja kone saa lisää käyttöikää.

*Pullot ovat Ikeasta, etiketit ja narut Flying Tigeristä.

Ida


4. joulukuuta 2017

Miten jopa taapero saa joulupallot nätisti puuhun?

Jes! Kuunnellaan iloisia joululauluja, hörpitään kuumaa glögiä ja koristellaan joulukuusi. 
Tehdään tää hei tuossa näppärästi ihan koko perheen kesken joku kaunis arki-ilta?




Ihana ajatus. Ajatus. Mutta ei se meillä ainakaan kahden pikkulapsen kanssa ihan niin mennyt. 

Itsehän olin ajatellut meille jonkinlaista ihanan herkkää ruusukultaista joulua. Vaaleaa ja kaunista.
Mutta pojat tietty pistivät pakan ihan uusiksi. He menivät mummin kanssa Ikeaan ja ostivat valtavan laatikollisen joulupalloja. Punaisia ja kultaisia. Ei ehkä ihan just niitä mun lemppareita, mutta nyt ainakin on just sellaisia mitä he ihan itse halusivat, ja meneehän noi nyt aika kivasti meidän verhojen ja lasten joulukalenterin kanssa yhteen. Siis selvää säästöä, ja nyt kun nuo ovat kaikki esillä, mä ihan jopa tykkään noista väreistä. Sellainen sopivan lämmin ja kotoisa, eikö totta?

Oikea kuusi toki tekisi ihan älyttömästi. Jo pelkästään se tuoksu on hullulla tapaa huumaava.
Mutta meillä mennään edelleen  feikillä ja olen sitä mieltä, että jos on oltava teko, niin sitten on ihan täysillä teko, eli valkoinen. Överifeikki. 
Meidän koira siis olettaa oikean kuusen olevan kuusipaikka ilman tuota toista uuta, jos tiedätte mitä tarkoitan. Siksi feikki.








Siinä noita uusia palloja virittäessä mulle tuli mieleen, että mun on ihan pakko jakaa teille tää ultimaattinen joulupalloniksi. Nehän nyt vaan on ihan kauheita ne muoviset härpäkkeet joita niihin pitäis pujotella, saatika lanka. Ei osu, ei pysy.
Mut hei ohut rautalanka! Ihan parasta. Ja sitten tammikuussa se pallojen riisuminen siitä kuusesta ei oo yhtään niin pyllystä mitä vois kuvitella, sillä ne tulee oikeasti tosi nätisti pois. Ihan vaan leikkaat saksilla pätkiä ohuesta rautalangasta, pujotat sen reiästä ja kiepautat pari kierrosta lankaa ympäri. valmis. Ja saa hienosti pysymään vähän roikkuvillakin oksilla nätisti. Eikä mee varastossa solmuun!







Rautalangan osasi laittaa palloon isin avustuksella jopa meidän reilu kaksvuotias, mutta neljävuotiaan hermot eivät hommaan riittäneet. Suosittelen, jos pallojen narutus ei oo vielä hoidettu.

Kuis teidän pallot ja puut? Onko sävysävyyn? Saako lapset valita vai jyrääkö mutsi?

Ida

28. marraskuuta 2017

Tiedätkö sä jo Seikluksen? (sisältää arvonnan.)



Yhteistyö: Kidspot & Seiklus



Mä kiertelin yksin kirpputorilla. Nautin. Nautin vaikka mun ympärillä kuului  kiljumista, itkua, tappelua, enpäs juupas taistoa ja räiskyvää naurua. Ei niihin niin reagoi, kun tietää ettei ne sun ole jotka niitä ääniä päästää. Loin muutaman ihastuneen katseen, ja useamman I feel you -tsempin ja jatkoin matkaa hyllyjen välejä tutkien. 
Sitten mun katse pysähtyin viimeiseen väliin, sinne ihan perälle.



Tästä tilanteesta on puolisenvuotta aikaa, ja nyt mulla roikkuu vaatekaapissa pojille ehkä suloisimmat paidat sitten miesmuistiin.









Seiklus eli näin suomalaisittain Seikkailu.

Seiklus on virolaisen designin- asusteiden- lastenvaatteiden- ja sisustustuotteiden maahantuontiin ja myyntiin keskittynyt yritys, jonka arvot kohtaavat omiini kuin tähti joulukuusen latvaan. 
Kaunista ja yksinkertaista käyttäen luomu- sekä kierrätysmateriaaleja unohtamatta pesun ja käytönkestävää laatua. Myyty!


Seikluksessa on mukana useita virolaisia pienyrittäjiä ja -suunnittelijoita laatimassa kaunista kokonaisuutta samoilla määränpäillä. Enimmäkseen remmissä on mukana naisia, joka taas nostaa mun rimaa, sillä olen tunnetusti naisyrittäjyyden vakaa puolestapuhuja. 




Lukan paita koossa 110cm. vastaa hyvin kokoaan.





Suomessa Seiklusta tuo tutuksi yhden naisen  tiimi  Kaarinassa. Näitä ihanuuksia myydään aivan Kaarinan keskustassa Eesti mekk -kaupassa osoitteessa Kuskinkatu 3. 


Nyt Joulun alla muunmuassa näitä luomupuuvillaisia lastenvaatteita käsinommelluilla yksityiskohdilla (nuo siivet!) pääsee hipelöimään markkinoille. Nimittäin monivuotisille Turun kaupungin joulumarkkinoille Vanhalle Suurtorille Brinkkalan pihalle 16.-17.12.

Tuotteita saat toki myös tilattua Seikluksen facebooksivun  kautta, tai lähettämällä sähköpostia osoitteeseen  jerena.valtanen.laine@gmail.com













Niinkuin moni jo tietääkin, on eettisyys, kierrätys ja ekologisuus tosi lähellä mun sydäntä. Tämän vuoksi mä rakastuin näihin  heti ensikohtaamisella. Vaatteiden tuntu ja ulkonäkö onneksi kohtasi jälleen mun fiiliksien kanssa ihan yks yhteen.



Pojat saivat testiin pehmeät puhtaan valkoiset puuvillapaidat jotka kantavat nimeä Minu Väige Ingel.

Minun pieni enkeli. Niinhän nuo ovat. Siis nuo pojat. Devils in disguise vai miten se nyt meni? 

  

Paidat ovat todella pehmeää, melko paksua luomupuuvillaa ja herttaiset yksityiskohdat selässä ovat kauniit ja myös  uskomattoman   pehmeät.


Paidat tulee pestä pesupussissa neljässäkymmenessä asteessa. Käsinommellut yksityiskohdat ovat valmistettu kierrätysmateriaaleista, joten tilaaja ei koskaan tiedä siipien lopullista väriä tasan tarkkaan, ellei sitten osta paitaa/bodya livenä. Kerron tämän kaiken siksi, että yhdellä teistä on nyt aika hyvät tsäännsit voittaa samanlainen syötävän suloinen ja takuuvarmasti pehmeä paita taikka body valitsemassaan koossa.










Paidat eivät menneet miksikään kun pesin ne rintaliiveille tarkoitetuissa pusseissa Marseille-saippuasta tehdyllä pyykinpesuaineella 40-asteessa.  


Itse mietin ensin paitoja käytössä. Painaako siivet selässä? Tuntuuko ne kurjilta haalarin alla? Ei ainakaan meidän pojilla ollut ongelmaa, mutten mä näitä ehkä ystäväni lapselle ostaisi joka on todella aistiyliherkkä.



Olet mukana arvonnassa kun klikkaat itsesi tykkäämään Seikluksen facebook sivusta tästä linkistä, ja kommentoit tähän alle haluaisitko sinä voittaa ehkä paidan (92-134cm) tai bodyn (56-86cm) sini- tai punasävyisillä siivillä varustettuna? Vinkkaa kisasta myös läheisillesi, sillä tämä olisi ihan huikea lisä vaikka pukinkonttiin.

Arvonta suoritetaan  itsenäisyyspäivän kunniaksi 6.12.2017. Aikaa osallistua on 6.12.2017. klo18.00 saakka. 
Voittajalle ilmoitetaan sähköpostitse, joten jätäthän senkin.


Voitto toimitetaan voittajan ilmoittamaan suomessa sijaitsevaan osoitteeseen postitse.

Palkinnon arvo on 31-28€ plus postituskulut.













Vilin paita koossa 98cm. Vastaa hyvin kokoaan.




Joulukuu on ihan kohta täällä, joten tähän samaan tahtoisin vinkata teille rakkaat lastenvaateystäväni facebook-sivusta, jossa alkaa ihan pian aikamoinen  Joulukalenteri! Joka luukun alta löytyy yllätys yllätys  linkki lastenvaatealennukseen tai arvonta. Eikö kuulostakin hyvältä? Tästä lastenvaatetarjoukset.fi linkistä pääset suoraan facebooksivulle. Kannattaa seurailla, siellä ne parhaat tarjoukset on.


Postaus toteutettu yhteistyössä Kidspotin kautta.



Ida

14. marraskuuta 2017

Rajumpaa veljesrakkautta.

Tiettekö te sen fiiliksen ku sun lapset tuntuu vaan taistelevan keskenään ihan jatkuvasti ihan joka asiasta? Itku pitkästä ilosta ja sitä rataa? Koko päivä on kilpailua, ja hyvä on vaan, jos itse voittaa  ja luonnollisesti sit sitä toista vi*uttaa koska se toinen voitti. Ihan sama onko kyseessä kisa kotiovelle, kainalopaikasta sohvalla vai lautasen tyhjentämisestä. Sillä ihan mistä tahansa todellakin saa kilpailun, trust me.

"Minä voitin, ja sinä hävisit! Lällällää!"

Annukka Viitanen photography


Alkuun olin pahana kun meidän pojat laitettiin eri ryhmiin päiväkodissa, sillä ajattelin, että se ois meille helpompaa toimia vain yhden ryhmän kanssa, eikä neljän aikuisen sijaan kahdeksan kanssa. No, toimitaan niiden kahdeksan kanssa ihan ok. Hutiloiden (omalta osaltani) mut toimitaan.

Mutta joka kerta kun mä haen mun pojat päiväkodista, ne leikkivät kahdestaan pihalla. Ihan aina. En rehellisesti kertaakaan ole hakenut niitä pihalta niin, että ne olisivat leikkineet jonkun muun kanssa kuin toistensa. En kertaakaan. 

Mikä ihme siinä on, että siellä päiväkodissa leikitään sulassa sovussa veljeksinä, ja sillä samalla sekunnilla kun istutaan autoon pitäisi kaivaa takaluukusta nyrkkeilyhanskat ja hammassuojat? Miksi?

Miten mun ymmärrys ei riitä noiden pienten poikien aivojen toimintaan? Eikö olis paljon kivempi viettää se päiväkotipäivä omien kavereiden kanssa, ja sitten kotona leikkiä sen veljen kanssa. Ehkä sitten ei tekis koko ajan mieli taistella tai kilpailla, jos ei olis jo puolta päivää sen veljen kanssa siellä päiväkodin pihalla leikkinyt? Vai olenko mä ihan hakoteillä näiden mun ajatusten kanssa? 
(Pojat ovat siis eri ryhmissä, mutta ulkoilevat aina yhdessä samalla pihalla.)

Jopa päiväkodin yksi hoitaja sanoi tuossa viikolla, että pojat kyllä viihtyvät todella tiiviisti yhdessä, jopa hieman liian. Jopa hieman liian? Voiko veljekset viihtyä jopa liian hyvin keskenään? Pitäisiköhän niitä yrittää enemmän ohjailla omiin leikkeihin, tai toivoa päiväkodin henkilökuntaa tekemään samoin?

Me ollaan yritetty ohjata poikia itsenäiseen leikkiin, tai omien kavereiden kanssa ilman sitä veljeä jos siihen on mahdollisuus, mutta aina sen veljen perään kysellään. Minkä ihmeen takia se veli on pakko saada mukaan, jos se tavoite on kuitenkin vaan tapella ja yllyttää typeryyksiin? Paitsi tietenkin siellä päiväkodissa. Siellä leikitään niin nätisti yhdessä.
Onko se se turvallisuus? Oman veljen kanssa on turvallista urpoilla, ehkä samalla tavalla mitä omille vanhemmille on turvalista kiukutella ja uhmailla?
Päiväkodissa ja vieraissa ollaan niin nätisti, mutta kun ne omat vanhemmat tulee siihen, ja se tuttu ja turvallinen ympäristö niin poks! Sen eron voi ihan tuntea, se on ihan käsinkosketeltavissa se ero. Ihan jäätävä. 

Viikonloppuna istuttiin koko jengi saunanlauteilla, ja meidän kaks- ja kohta neljävuotias vertailivat naarmujaan. Ja kyllä, siitäkin saatiin kilpailu. Kummalla on enemmän pipejä kropassa, ja kumpi on tehnyt suurimman? En muista voittajaa.

Mites teidän sisarukset?  Rajua rakkautta vai pelkkiä haleja?

Ida




1. marraskuuta 2017

Helppo, huoleton ja herkullinen vinkki isänpäivään.




Isänpäivä on juhlapäivä, jota vietetään kaikkien ihanien isien kunniaksi ja muistoksi. Suomessa ja  muissa Pohjoismaissa (Tanskaa lukuunottamatta) päivää vietetään marraskuun toisena sunnuntaina, tasan puoli vuotta  äitienpäivän jälkeen. Helppo muistisääntö, sanoisinko.   
Muualla maailmassa ajankohta vaihtelee.
Isänpäivä on ollut Suomessa vakiintunut liputuspäivä vuodesta 1987. Eli tänävuonna isänpäivää on liputettu jo kolmekymmentä vuotta!

Isänpäivän idea kehittyi Yhdysvalloissa pian äitienpäivän vanavedessä. 1940-luvun lopulla pohjoismaiset kauppiaat ehdottivat päivän viettämistä marraskuun toisena sunnuntaina, jolloin kaupoissa on vielä hiljaista ennen joulusesonkia.

Meillä isänpäivän  perinteisiin kuuluu aamiainen, ja lasten tekemät kortit. Jotain pieniä lahjoja ollaan annettu myös, mutta yleensä meidän perhe panostaa eniten siihen ruokapuoleen. Pidetään hauskaa koko perheen kesken, ja arvostetaan sitä isiä ja kerrotaan kuinka paljon me siitä tykätään.

Tänä vuonna suunnitelmissa on vaihtaa hieno illallinen runsaaseen brunssiin. Me ollaan kutsuttu yleensä koko perhe meille syömään hyvin, mutta nyt ajattelin, että tehdäänkin herkullinen sunnuntaibrunssi mimosineen. Nam. Me rakastetaan kampasimpukoita ja chilejä, mutta pappa on enemmän pihviä ja perunoita -tyyppiä,  joten brunssi on helppo ja varma.
Syödään sitten illalla niitä kampasimpukoita ja valkosipulileipää neljästään, mutta aloitetaan juhlapäivä turvallisella ja runsaalla herkkubrunssilla koko jengin voimin. Kotona.

Tokihan sitä voisi ottaa vielä iisimmin, ja varata paikat jostain huikeasta ravintolasta, mutta me venytetään näin joulun alla vielä penniä, ja toteutetaan päivä meidän kotona.

Brunssin luonteeseen kuuluu vapaamuotoisuus ja mutkattomuus, joten ruokapöydän ympärillä liikkuminen, vapaa seurustelu ja paikkojen vaihtaminen kuuluvat asiaan. Toimii lapsiperheessä. Brunssi on yleensä noutopöytä, ja aikaa varataan reilusti. Ainakin kaksi tuntia. Yleisin aika brunssille on 11-15. Aamulla kahvit ja joku pieni nassuun, ja odottamaan kunnon brunssia, jolla sitten jaksaakin ihan illalliselle saakka.

Mitä meidän brunssilla on ainakin  oltava:

Mimosat aikuisille
-1osa appelsiinimehua ja 2 osaa kuivaa kuohuviiniä
lapsille tietty mehuversiot

-croissantteja
(Ne tölkkiversiot täytettynä juustolla on hyviä ja helppoja!)
-tuoretta leipää
(ellei itse nappaa laipasta, lidlin paistopisteen kautta.)
-kuumaa kahvia
-tuoremehuja
-munia
(muutamalla eri tavalla, et on kaikille jotakin.)
-pekonia
-hedelmiä
-kasviksia
-juustoja
-leikkeleitä
-nakkeja ja lihapullia
(mukamas lapsille) 
-jotain kalaa
(mätimoussea ja saaristolaisleipää!)
-herkkuja
(suklaata, nannaa, kakkua, lettuja, ihan mitä vaan!)

Ja fiiliksen mukaan ihan mitä vaan! Brunssihan on aamiaisen ja lounaan sekoitus, joten mielikuvituksella ei ole rajaa! 

Nappaa tästä helppo ja huoleton isänpäivä yllätys, vai onko teillä jo omat kaavat käytössä isänpäivän viettoon? Mitkä?

Maailman paras isi ansaitsee vain parasta.


Ida


28. lokakuuta 2017

Lasten ensimmäiset Halloweenjuhlat!

 
Mitäs me kissat. Vili halusi myös nenän ja viikset. Koska äidilläkin on.



Kaupallinen yhteistyö

Me juhlittiin tänään ensimmäistä kertaa ikinä lasten kanssa Halloweenia! Ihan vaan, koska on kiva pukeutua hassusti, nähdä rakkaita lapsi- ja aikuisystäviä  ja tottakai syödä herkkuja. 

Siitä se ajatus sitten lähti, ja saatiinkin ihan paras juhlapaikka ihan tästä meidän läheltä.  
Mukkelis Makkelis -tarjosi meille tilojaan näkyvyyttä vastaan sosiaalisessa mediassa, ja onhan turkulaisten hyvä tietää, että Mukkelis makkelis muuttaa nyt vuoden vaihteessa entistä parempiin tiloihin..


Neea
Vili


Mulle on aina tärkeetä, että lapsia kannustetaan liikkeelle. Sen takia mä tykkään ihan hirveästi kaikista sisäleikkipuistoista, Mukkelis makkelis mukaanlukien.
Ihan sama vaikka niiden puhutaankin kuhisevan pöpöjä. Kädet voi aina pestä.
Mukkelis Makkelis kerhotilassa on yhteensä 260 neliömetriä tilaa leikkiä, josta noin puolet on pelikenttää, ja puolet pehmustettua temppuilurataa. Siellä on "juustomeri", tasapainoilutelineitä sekä kiipeilytelineitä.
Juhla suunnitellaan aina ikäluokan mukaan, ja sopiva haarukka tuonne on 2- 10 vuotiaat. Meillä suurinosa lapsista on 3-5 vuotiaita, joten tänään touhuttiin  sen mukaan.


Melkein koko jengi kuvassa.

Mä olen jo aikaisemminkin puhunut miten arvostan naisyrittäjyyttä, joten ihan senkin vuoksi Mukkelis Makkelis -kerhokeskus oli meille nappi valinta. Turkulainen, yksityinen, nainen, liikunta ja lapset. 

Koska mun ja monen mun ystävän elämäntilanne on melko hektinen, sovittiin että vedetään sieltä missä aitaa ei oikeastaan edes ole. Jokainen tuo jotain valmiiksi tarjoiluastialla,  ja sitten vaan levitetään ne sinne pöydälle ja syödään.
Paikan päällä nimittäin on astiat, mikro, mehukannut, kahvinkeitin yms tarpeellinen. Kenenkään ei siis  tarvitse stressata mistään, ja kaikilla on varmasti hauskaa. Kenenkään ei tarvitse siivota, järjestää eikä tiskata. Vain tulla paikalle ja pitää hauskaa. Kuullostaa hyvältä eikö totta? Todellakin!


Adele

Ilta alkoi viideltä, ja lapset joita pääsi paikalle jopa kaksikymmenta (20) aloittivat ohjaajan opastuksella temppuradan. Toki radan puolelle pääsi vasta, kun pieniin käsiin oli laitettu käsidesiä.
Tässä kohtaa tarkennettiin vielä, että lapset touhuavat omalla vastuulla, sillä Mukkelis Makkelis ei vakuuta leikkiviä lapsia. Ei haittaa laisinkaan, sillä meillä oli kaikilla ne omat aikuiset mukana. Ihan huippua, sillä en ollut nähnyt kovin monta näistäkään ystävistäni todella pitkään aikaan.


Luka

Tämän jälkeen herkuteltiin porukalla. Herkkusaaliina meillä oli muunmuassa nugetteja, sipsejä, poppareita, karkkia, mokkapaloja, matoja, silmiä, pillimehuja ja coctail-tikkuja. Ja ihan överisti liikaa. Jännä juttu.








Herkuttelun jälkeen perus käsien pesut ja pisut  ja eikun takaisin leikkimään.

Meillä oli tosi kiva ilta, kiitos Mukkelis Makkelis -kerhotilan Saralle.
Mutta minne he muuttavat? No entistä uudempiin ja valoisempiin tiloihin lähemmäs turun keskustaa, parkinkentän laidalle.
Suosittelen ehdottomasti  Mukkelis Makkelista lastenjuhliin, niin synttäreille kuin muihinkin kemuihin. Ystävällistä, asiallista ja todellakin lapset huomioivaa aitoa asiakaspalvelua täydellä sydämellä.
Tiesitkö sinä, että siellä järjestetään viikottain myös avoimia alle kouluikäisten tempputunteja jonne voi mennä aikuinen ja lapsi yhdessä.

Mukkelis Makkelis facebookissa!


Adele

Vili


Ida

22. lokakuuta 2017

Superhelppo vegaaninen kookos-mandariinipasta koko perheelle.

Mä olen tälläinen blenderimuija. Monta muutakin muijaa olen, mutta keittiössä olen ehdottomasti se blenderimuija.

Me downshiftataan tällä kertaa meidän ruokakuluissa  ja tyhjennetään kaappeja ja pakastimia ihan urakalla.  Yksi vegepasta nousi viime viikolla ylitse muiden. 
Nimittäin vegaaninen kookos-mandariinipasta. 



Sää tarttet:
Kastike
1 yksikyntinen valkosipuli
1 purkki kookosmaitoa
3 mandariinia (satsumaa tms)
1 mieto (vihreä) chili (tai  2tl purkista)
suolaa
pippuria

Kaikki blenderiin ja pari kertaa ympäri.

Puoli pussia soijasuikaleita
1 parsakaali
1paprika
1 sipuli
1/2 munakoiso 
1 fajitas/taco mausteseospussi

Kiehauta vettä kattilassa, ja lisää  suolaa. Keitä soijasuikaleita 5 minuuttia, ja valuta hyvin. Keitä samalla spaghettia.
Mausta soijasuikaleet mausteseoksella ja anna odottaa sivussa.  Lisää pannulle öljyä ja vuorotellen kaikki kasvikset. Kasvikset voi olla ihan just niitä mitä sulla on. Meillä nyt vaan sattui olemaan noita ylläolevia.
Ruskista kasviksia hetki, ja lisää kastike blenderistä. Kiehauta, lisää spagut ja valmista! Osui ja uppos ainakin meidän pienille pojille. Ja isommallekin.








Isomman kommentti soijasuikaleista hieman nauratti. "Onpas hyvää tuo kana." Aivan. En muuten korjannut, vaan ajattelin että enskerralla tortilloistakin saattaa löytyä soijasuikaleita.
Ottivat lisääkin, ja kehuivat. 

Ida