Kaksplus.fi

14.6.2017

Ihastus MioMaoon. +huikea alekoodi.

Vilillä Deer-haalari ja Lukalla Deer-paita ja -legginssit.

Mulla jää messuista aina parhaiten mieleen ne kohtaamiset ihmisten kanssa. Oli tosi huikeeta tavata muita bloggaajia ja muutenkin  tuttuja kasvoja, mutta tuotebrändien kohdalla mä muistan ehdottomasti parhaiten Miomaon. 
Asiakaspalvelijana mä arvostan hyvää sellaista ihan todella paljon, ja heiltä sai just sitä. Helposti lähestyttävää, ja aitoa. He eivät olleet saaneet vielä lapsimessuille tuotteitaan myyntiin, mutta suloiset makupalat olivat jo esillä. Hurmaavia! 
Kaikki (lastenvaatehullut) tietävät ne MioMaon ihanat ulkohaalarit. Ne  kelta- ja musta-valkoraidalliset karkit, joiden mitoitus oli aika isoa. No se sama jengi on nyt lanseerannut ensimmäisen sisävaatemalliston!


Ilme. Priceless.


Itse MioMao yrityksenä on  leikki-ikäinen. Vuonna 2013 perustettu, alkuperäisesti Helsinkiläinen yritys. MioMao valmistaa skandinaavista tyyliä huokuvia kauniita vaatteita sisustuksellisella näkökulmalla koossa 74/80-146/152cm. En tarkoita missään nimessä että lapset olisivat sisustuselementti, mutta miksei lastenvaatteet voisi olla niin kauniita, että niitä tekee mieli ripustella vaikka seinille, sen sijaan että ryttäisi kaapin perukoille odottamaan seuraavaa käyttökertaa.


Vili ja peura-haalari.


Myös MioMao on ylpeä eettisestä vaatteiden valmistustavastaan. MioMaon
ulkovaatteet valmistetaan Kiinassa ja valmistava tehdas kuuluu  BSCI (Business Social Compliance Initiative) –standardoituihin, eettisiä säännöksiä noudattaviin yrityksiin. Tällä taataan, että tehtaan työolosuhteet noudattavat ihmisoikeudellisia, eettisiä lakeja,eikä tehtaalla (muunmuassa) käytetä lapsityövoimaa.
Uusi sisävaatemallisto valmistetaan Turkissa, ETKO -sertifioidussa tehtassa. Materiaalivalinnoissa MioMao käyttää ainoastaan Öko-tex standard 100- sekä ETKO -sertifikaatin omaavia, myrkyttömiä materiaaleja. Päämateriaali on luomupuuvilla.


<3

Pienin täytti kaksivuotta.


Mun oma henkilökohtainen lemppari on tuo peura-haalari, jonka puin Vilin päälle myös hänen 2v kuvauksissaan. Niin suloinen, pehmeä ja ihanan unisex. Siinä on sivuissa somat piilotaskutkin. Poikien isä oli alkuun sitä mieltä että Vilillä on päällä tyttöjen "paita" -koska solmittava yläosa.
Tästä saatiinkin aikaan hieno keskustelu siitä, että poika voi olla poika ilman Batman-paitaa ja autot-housuja. Onhan hän nyt aivan selkeä poika, kaunis sellainen.
Kooltaan haalari oli väljä, ja Vilille hieman reilu.
Leggarit olivat ihanan timmit, ei lainkaan pussittavat edes muutaman pesun jälkeen, joten helposti ottaisin kokoa isompaa jos pohtisin kahden koon välillä.  
Vuorikuosit ovat myös kauniita, mutta nuo peurat veivät mun sydämen heti. 


Nämä peurat oli isommankin mieleen.

Peura-haalari. Tyyppi tarkkailee oravia.



Kaikenkaikkiaan kokomerkitä on hyvin paikkaansa pitävä. Vilillä on päällä 86/92cm (hän on 85cm) ja Lukalla 110/116cm. (Hän on noin 105cm)


Tämä huikea mallisto on yrityksen toimitusjohtajan sekä suunnittelijan Sointu Pettrellin käsialaa.
Minulla on ilo ja kunnia tarjota teille rakkaat lukijat aikamoinen  alekoodi MioMaon verkkokauppaan! Koodilla J93PZKJ7 saat vaatemallistosta huimat -35% alennusta. Nyt jos koskaan on siis oiva aika tutustua näihin vaatenamuihin. Koodi on voimassa vuoden loppuun saakka, joten nyt kannattaa vinkata myös ystäville.

Deer-malliston vaatteet  ja voikukat. <3

Mitäs meinaat tilata? 
Ihanaa kesää, 
Ida

Yhteistyössä, MioMao.

13.6.2017

Uskomaton etuoikeus elämältä.

Mulle tuli eilen vastaan facebookissa julkaisu itseltäni kolmen vuoden takaa.  Olin siinä ruskea kuin papu, onnellinen ja niin täysin pihalla kaikesta uudesta.

Mulla oli siinä kuvassa kainalossa puolivuotias vauva. Me oltiin päikkäreillä rankan uimisen jälkeen.

Mä jaoin sen kuvan uudestaan saatetekstillä:
-"Hitto mä olin ruskee kolmevuotta sitten. Nauttikaa hyvät ihmiset siitä äitiyslomasta, ei se kauaa kestä.
Olkaa ulkona enemmän ja valittakaa vähemmän. (Ennen kuin huomaatkaan, oot taas valkoinen kuin kalkki.) 
-Ei, en halua äitiyslomalle enää, mutta voisin elää ne samat vaikka uudestaan."

Kyseinen kuva. (selfiekameralla, siksi laatu.)


Osasin vähän ehkä sitä odottaakin, mutta mun sanat jälleen vähän hiersi jengiä. Mä seison edelleen sanojeni takana, ja olen sitä mieltä että äitiysloma on etuoikeus. Se on taivaallista herkkua. Se on huikea etuus valtiolta, ja uskomaton etuoikeus elämältä.
Tottakai ihminen saa voida pahoin, olla väsynyt tai pettynyt. Ei aina tarvitse olla iloinen, energinen tai täynnä tarmoa. Tähän sopisi hyvin myös se sama mantra siitä, miten ihmiset, lapset ja jopa elukat ovat kaikki luonteeltan täysin erilaisia, eikä saa yleistää, sillä sä et tiedä sen toisen taustoja. Jep, se on ihan totta. Mutta mä toivoisin että ihmiset yleisesti olisivat kiitollisempia siitä mitä niillä on.
Mun blogiystävä Laura kirjoitti hetki sitten siitä, miten se sun väsyttävä ja raskas perhearki on varmasti jonkun muun unelmien täyttymys. -Just sitä mä tarkoitan.

Mä oon itse välillä just sellainen ämmä, että saatan mun miehellenikin aukoa päätäni ihan mitättömistä asioista ennen kuin edes sanon moi, tai kysyn et mites sun päivä? Niinkuin tänään. En ollut edes sulkenut ovea ja toinen tulee halaamaan mut mä aloitan et "Koska tuo rikkinäinen jääkaappi lähtee? Meillä on ollut sit niin huono päivä. Pojat on vaan tapellu ja vikat rahat meni muuten äsken kauppaan." Mitä toinen vastaa? "No hei vaan, saisko eka vaikka halauksen?"  
Miten noloa.
Oisko vaikka voinut sanoa että "Hei kiitos ja hienoa että käytit kaikki sun säästöt uuteen jääkaappiin, mutta unohtiko ne kuskit viedä tuon vanhan? Ollaan otettu normaalia enemmän yhteen, ja äiti on vähän väsynyt. Ja varmaan ymmärrät jos sanon, että odottelen palkkapäivää.."
Oisko ollut vähän kivempi kohtaaminen. Ehkä. Välillä mä mietin että miten tuokin mua jaksaa, mutta lohduttaudun sillä, että meillä molemmilla on hetkemme.  Mullakin joskus ihan hyviä.



Näillä paljastuksilla mä lupaan olla kohteliaampi sekä kiitollisempi mun elämän timanteista ja kivistä. Kokeile säkin?

Suomen joutsen.



Ida

9.6.2017

Me ei nähdä enää ikinä.

Viikko sitten mun rakas pieni ikuinen vauvani  täytti kaksivuotta. Viikko sitten juttelin tuolle fiksulle ja hurmaavalle pojalle nukkumaanmennessä orava-vauvoista ja tuteista..

Siellä menee se orava.


Ä: "Mitäs sanot muru jos annettaisiin nuo sinun tutit pikkuisille orava-vauvoille?"

Tiukka tuijotus ja yksi sana.
V: "Ei!"

Ä: "Mutta ne tarvitsisivat sitä paljon enemmän kuin sinä, sinähän olet jo isopoika, etkö olekin?"

V:"Minä olen isopoika."

Ä:"Jos äiti vien ne tuonne ulos oraville haettavaksi?"

V:"Minun tutit? Joo."

Pieni voitonriemu ja herkistyminen.

V:"Äiti, saanko tutin?"

Ä:"Ei Vili, et saa. Ne menee kaikki orava-vauvoille, kun niitä on niin monta vauvaa."

V:"Aha."

Käänsi kylkeä, ja alkoi nukkumaan. ILMAN TUTTIA! Ilman tuttia! Miten helposti se voikaan käydä? Odotin jäätäävää takapakkia ja kiukkuja, mutta ei. Poika kysyi kahtena iltana että saako tutin, mutta hyväksyi samantien vastauksen, että ne on kaikki niillä orava-vauvoilla. "Aha." 

Reipas pieni poika. Meidän piti ottaa häneltä tutti pois 1vuotisjuhlien jälkeen, mutta se vaan jäi. Kai me ajateltiin sen olevan niin iso homma, ettei  ruuhkavuosien keskellä siihen muka pystyisi. Miten hölmö ajatus.

Isopoika, iso kukka.


Isoveljen tutti lähti hammaslääkärin tiukasta komennuksesta ykkösellä, pelästyneen äidin toimesta hänen ollessaan 1vuotta ja 10 kuukautta vanha. Silloin leikkasin kaikki Lukan tutit poikki, ja raukka huusi niiden perään viikon. Tässä vanha postaus siitä.
Nyt voi vaan voivotella, että voi kun olisin ollut maltillisempi ja koittanut edes keskustella ennen äksöniä, mutta hyvin sekin loppupeleissä meni.

Meillä ei siis ole talossa enää yhtäkään tuttia, eikä tule. Fiilis on haikea, mutta onnistunut.
Loppupeleissä tutista luopuminen molemmilla kerroilla on ollut ihan huikeen hyvä juttu, sillä nukkumiset on jotenkin rauhoittuneet, kun ei herätessä lapsen tarvitse etsiä sitä tippunutta tuttia.
Miten teillä luovuttiin tutista, ja minkä ikäisenä?

Ida

4.6.2017

Sliders. -Maailman parhaat minihampparit.

No nyt on vihdoin vuorossa ne pienet, höttöiset suloiset, maukkaat ja super herkulliset sliders-minihampparit!
Ne on jääny meidän herkuttelulistoille helppoutensa ja sulan (hamppari)hulluuden vuoksi. Ne on vaan niin jumalaisen hyviä. Lapset tykkää, ja niin me vanhemmatkin. Kevyt ei kuulu samaan lauseeseen. Mutta samapa tuo, välillä.

Koko juhlien kattaus täällä, ja kakun ohje täällä. 

Pintaan ois voinut vielä ripotella seesaminsiemeniä, mutta ei löytynyt tällä kertaa kaapista.


Kaverina meillä oli salaattia ja hedelmiä.


Väliin luomu naudanlihasta tehtyjä pihvejä ja aitoa cheddaria. Täts it. 
Tai no juu, majoneesia, salaattia ja mahdollisesti myös vähän tomaattia ja suolakurkkuja.

Alkuperäinen ohje on New York timesista, jonka löysin Annin Uunissa -blogin kautta.

Minihampurilaissämpylöiden taikina:

Taikina, noin 20kpl
(Itse tein meidän juhliin tuplataikinan,
ja enemmänkin ois mennyt. Taikinan voi myös pakastaa.)
2,5 dl vettä
3 rkl maitoa
2 tl kuivahiivaa
2 rkl sokeria
2 tl suolaa
noin 8 dl vehnäjauhoja
1 kananmuna
2 rkl voita sulatettuna

 Voiteluun: 
1 muna
vettä

Mittaa vesi ja maito ja lämmitä neste kädenlämpöisäksi.
Lisää kuivahiiva ja sokeri maitoseokseen, ja jätä seisomaan noin 5 minuutiksi.
Mittaa jauhot ja suola ja sekoita keskenään.
Lisää kevyesti vatkattu muna, jauhoseoksesta puolet, sula voi ja loput jauhoista hiivanesteeseen.
Vaivaa lopuksi taikina yleiskoneessa kiinteäksi (noin 5 minuuttia taikinaterällä vaivattuna).
Peitä kulho liinalla ja jätä nousemaan noin kahdeksi tunniksi, kunnes taikina on kaksinkertaistunut.

Nosta taikina jauhotetulle pöydälle ja pyöritä taikinasta pieniä pyöreitä ja hieman litteitä sämpylöitä.
Jätä sämpylät kohoamaan liinan alle vielä 1-2 tunniksi.

Laita uuniin astia, jossa on  vettä. Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen.
Voitele sämpylät munavesiseoksella ja ripottele päälle seesamin siemeniä.
Paista sämpylöitä uunin keskitasolla noin 12 minuuttia, kunnes ne ovat kauniin värisiä.

Anna sämpylöiden jäähtyä hieman ja leikkaa ne sitten kahteen osaan.
Kokoa sämpylöistä hampurilaisia oman mielikuvituksen mukaan.
 

Majoneesi näppärästi shiracha-pullossa.


Hampurilaispihvi-vinkki:
Käytä naudanlihaa, sillä se on parasta hieman raakana. Itse laitan taikinaan aina valkosipulia ja chiliä. Fajitas/tacomausteseokset on myös hurjan hyviä hampparipihvitaikinoissa.
Synttäreillä meillä oli myös kasvisvaihtoehto. tein hernefalafel-taikinan, mutta paistoin pihvit vain uunissa frittaamisen sijaan. Toimi! 
Kakusta mulla jäi vähän vadelma-raparperimelbaa, joten sekoitin sen Hellmansin täysmajoneesiin ja lisäsin vielä hunajaa, suolaa ja paljon chiliä. Ihan törkeän hyvä, hieman erilainen majoneesi.

Kerro ihmeessä sun kokemukset Sliderseista. Missä on parhaat, vai teetkö sä ne herkullisimmat? 

Ida

2.6.2017

Banana dripped cake -ohje.

Mä kirjoitin tuossa hetki sitten meidän kuopuksen värikkäistä synttäreistä. Koko postaus löytyy täältä. 
Lupasin näpytellä parhaat reseptit tänne ihan omilleen, helposti löydettäviksi resepteiksi. Nyt aloitetaan siitä kakusta.



Banana dripped cake.

Pohjat teen aina Kinuskikissan sienikakku-ohjeella. Tässä linkki niihin.
Tein kahdeksan munan taikinan, ja jaoin taikinan kahteen n. 24cm vuokaan.
Pohjat leikkasin puoliksi, sillä halusin neljä mehevää pohjaa.




Täytteeksi, tai oikeastaan kostutukseksi keitin pakkasesta vadelmia ja raparperia. Ihan niitä vain keskenään ilman lisättyä sokeria, sillä halusin pientä happoa muuten äkkimakeaan kakkuun.
Soseutin, ja siivilöin melbaksi.

Täytteeksi tuli maitosuklaamousse. 
Kaksi levyä maitosuklaata ja purkki kuohukermaa. Kiehauta, ja anna suklaan sulaa kunnolla. Anna jäähtyä kunnolla. (yön yli jääkaapissa.)
Seuraavana päivänä vaahdota maitosuklaaseos, ja erikseen vielä purkki kuohukermaa ja yhdistä ne varovasti keskenään.

Melbaa, suklaamoussea, pohja, melbaa, suklaamoussea... Päälimmäiseksi laitoin vielä melbaa, ettei se kuivu jääkaapissa. Sillä tein kakun loppuun vasta seuraavana päivänä.

Marenki-banaanikreemi:

4 huoneenlämpöistä valkuaista
1pss makutomusokeria (banana split)
250g huoneenlämpöistä voita



Vatkaa valkuaiset ja sokeri vaahdoksi vesihauteessa noin 5minuuttia. (Jos sulla on mittari, niin sen pitäis olla noin 60 astetta) Ota pois lämmöstä ja jatka vatkaamista vielä kovaksi vaahdoksi noin 10 minuutin ajan. (kunnes seos on jäähtynyt.)
Vatkaa sekaan voi. 
Värjää haluamallasi elintarvikevärillä, jos haluat. Kaikki Sugar and crumbsin tomut ovat valkoisia, joten mauilla voi helposti leikitellä. Mä valitsin banaanin, koska se on Vilin herkkua. 
Maku oli aito. Ei ollenkaan ällöttävä pirtelöesanssi, vaan oikeasti hyvä!

Tasoitin kakun reunat veitsellä, ja levitin ekan kerroksen kunnon kerroksen kreemiä. Jääkaappiin kovettumaan, ja niskaan uusi kerros. Toisen kerroksen kanssa pitääkin olla tarkempi, että sen saa täysin tasaiseksi. Tässä paras apu on palettiveitsi. Wiltonin palettiveitsi. 





Ohensin sitä vielä vähän rypsiöljyllä.



Koristeeksi askartelin viirin, ja asettelin läjän karamelleja. Njam. Kakku oli onnistunut, ja kovin kehuttu.




Kannattaa ehdottomasti kokeilla noita tomuja, mua jäi kiinnostamaan mauista ainakin Strawberry milkshake, Pina colada ja Salted caramel. 


P.S. Mulla jäi vadelmamelbaa yli, joten tein siitä chili-vadelmamajoneesia Slidereihin. Ne siis seuraavassa ohje postauksessa. Ihan huikeita!

Tomusokeri saatu Raision Confetista.
 
Ida

Potkupyörästä polkupyörään hop!

Nyt loppu se potkiminen! Poljetaan muru välillä!

Onnellinen isopoika, uuden pyörän omistaja.

Luka on ajellut potkupyörällä nyt sen puolitoistavuotta, eli aika jämptisti kaksivuotiaasta saakka. Ja hienosti hän meneekin, valtavaa vauhtia, metsäpolkuja pelkäämättä, sininen  Ryhmä Hau-kypärä tiukasti päässä.



Pinepeak cruise.

Hän on kuitenkin hetken jo kysellyt polkimien perään. Ihan oikeaa polkupyörää. Samanlaista kuin isillä ja äidillä. -Tietenkin.
Jollyroom lähetti meille vajaan kymmenen kilon paketin postitse, ja päästiin nauttimaan kevätauringosta, polkimia ihmetellen.


Pikkuveli perässä, tietenkin.

"Eikä! En kestä! Waaaauuu Äitiiii!" Oli Lukan ensireaktiot. Ihana pieni poika. Mä ehkä rakastan lasten reaktioita eniten. Ne on niin aitoja, puoleen jos toiseen.

Poika ei olisi millään malttanut odottaa että pyörä on valmis. Pinepeak Cruise. Se siis tuli muutamassa osassa. Teräsrunko, satula, tanko ja polkimet piti kiinnittää yhteen, itse tietenkin. Isi ja äiti vain vähän auttoivat kiristyksessä. Soittokello oli pienen pojan mieleen se tärkein. Heijastimet meillä jäi vielä asentamatta, sillä satula ja tanko piti laittaa niin matalalle, ettei siihen väliin enää saanut niitä kiinnitettyä. Syksyllä sitten kun voi vähän nostaa satulaa ja tankoa, laitetaan nekin.



Isi kiristää kellon.


Musta. Aina tyylikäs.

Luka on nyt reilu metrin mittainen, ja pyörä on 12 tuumainen. (Pyörän halkaisija on 30cm.) Se on vielä hieman iso, mutta hienosti se silti kulki. Korjatkaa jos oon väärässä, mutta mulla on sellainen mielikuva, että isommalla pyörällä on helpompi polkea mitä liian pienellä. tai ainakin kevyempää. Jos sä nyt mietit vaikka itseäs ajamassa liian pienillä renkailla, versus vähän turhan isoilla. Kumman sä valitset? 
-Nimenomaan!

Potkupyörän valinnassa taas asia on täysin eri, sillä lapsen jalkojen tulee osua kunnolla maahan. Sen vuoksi potkupyörä ei saa olla liian iso. Jos potkupyörä on liian iso, se ei ole turvallista, ja potkiminen eteenpäin on lapselle myös  kovin vaikeaa.


Onnellinen.


Luka saa jalat maahan hyvin myös tässä fillarissa, mutta huomasin että hänen oli vaikea aluksi hahmottaa jarru. Potkiessa sen hoitaa lenkkarit, mutta hei se riemun määrä kun pieni lapsi hiffaa että sitä vauhtia voi säädellä jarrulla. "Äiti kato! Kato Äiti MINÄ OSAAN!" 
Muutaman kerran hän yritti jarruttaa jalan, mutta säästyttiin suuremmilta haavereilta, ja tekemällähän sitä oppii.

Alkuun Luka vaati että mä pidin hänestä kiinni, mutta kohta en enää saanut. Miten taitava tuo pieni voikaan olla. Apupyörät vähän häiritsi töyssyissä ja pienissä metsäpoluissa, ja juteltiinkin jo, että kokeillaan sitten kesän lopulla ottaa ne ihan kokonaan pois, niin pääsee vieläkin kovempaa. 

Alkutuntuma pyörästä oli painava, sillä mä vertaan pikkuveljen mini Pukyyn. Mutta eihän tuo oikeasti ole painava. (9kg)
Valmistajan suositus fillaroijan iäksi on 2-4 vuotta. Itse sanoisin että pyöreä metrin mitta ois hyvä alku.
Apupyörien kanssa tää menee hienosti ihan pienelle, mutta ei ole vanhemmallekaan lapselle mikään vauvapyörä ilman appareita. Sillä onhan tuo nyt melko tyylikäs musta (tai vaaleanpunainen.) Ja siinä on jopa käsijarru! Luka ei sitä vielä hiffannut, vaan yritti painaa sitä aina välillä ajaessaan.
Jollylla on valikoimissa aika paljon fillareita ja potkupyöriä pienille.



"Äiti! ÄITI mä osaan!"
 

Alkuun jäin ehkä kaipaamaan sitä tankoa josta työntää, mutta toisaalta (toivon) että sen aika olisi kuitenkin niin lyhyt, että autotallin nurkkaan se keppi loppupeleissä häviäisi.
Lokasuojat on jees! Lukan potkarissa ei niitä ollut, ja me potkuiltiin kesällä, syksyllä, talvella sekä keväällä. Joten varmaan hiffaatte, että ne tuli tarpeeseen.

Poikaa harmittaa se,  ettei tuolla pääse yhtä lujaa mitä potkupyörällä. Kerroin kyllä, että sitten kun päästään apupyöristä, vain taivas on sun rajana. Mä kyllä kiitän potkupyöriä siitä, että tuo meno näyttää jo nyt niin hyvältä (kiitos tasapainon) että ei me niitä siinä kauaa pidetä.

Tää meidän kyseinen fillari on Pinepeak cruise, 12 tuumaa. Se on Jollyroomin uutuus. Ovh. Sillä on 164,90€, mutta nyt se on huikeessa kesäalessa 89.90€! Sanoisin että aika huikee 3-4vee lahja, jos sellaista pohtii just nyt.


Rakkaimmat kotikadulla.

Potkitaanko teillä, vai poljetaanko? 

Yhteistyössä Jollyroom.
Ihanaa kesää, 
Ida

30.5.2017

Jotain pientä meidän arjen sankareille.

Poikien  (ja äidin) elämän ensimmäinen päiväkodin kevätjuhla on nyt takana. Miten ihana! Ei vaan ole mitään hurmaavampaa kuin omat pienet rakkaudet siellä tanssimassa ja laulamassa. Suottaapi olla että ihan pieni kyynel vierähti silmäkulmasta. Äidin rakkaat pienet apinat ne siellä niin söpösti tanssivat. 

Kuvassa kissa nostaa häntää.





Mä ihan yllätyin miten paljon nuo pienet olivat harjoitelleet erilaisia lauluja. Odotin kummaltakin ryhmältä tuiki-tuikitähtöstä tai hämähämähäkkiä, mutta sieltähän tuli molemmilta 3-4 vallan hurmaavaa esitystä. Äiti ja isi-lukijat varmasti voivat ainakin samaistua. Ei vaan ole mitään suloisempaa.





Pojat ovat vuoropäiväkodissa, ja molempien ryhmässä on aika monta hoitajaa. Haluttiin kuitenkin muistaa heitä jotenkin. Ajatus lähti kahvista. Sillä mä ainakin kuljen työpäivät, niin voisin kuvitella että sitä samaa menovettä ne lastenhoitajat ja -opettajatkin käyttävät. Eli me tehtiin jotain kivaa ja pientä hoitajien yhteiseen kahvihuoneeseen. Me jauhettiin niille kilo luomukahvia, ihan ite!






Meillä on himassa hirmu hyvä kahvipapujen jauhaja, jota pojat käyttävät mielellään. (tappelevat kumpi saa aamulla jauhaa tsufet, joten meillä on vuoropäivät.) Toinen saa jauhaa kahvin, ja toinen saa tiputtaa äidin vesilasiin multivitamiiniporetabletin. Tarkkaa puuhaa.

Ostin kirppikseltä vanhat lasipurkit, ja maalasin niihin liitutaulumaalilla etiketit. Liitutaulutussilla tekstit kylkeen ja lidliin kahvipapuostoksille.
Kotiin mä ostan yleensä sitä mustaa pressopapua, ja jauhan suodatinkahviksi, mutta päiväkotiin ostettiin  Luomu -arabicaa. 
Pojat jauhoivat koko kilon, ja otettiin parit kuvat siinä samalla.









Kortteihin kuvat, ja poikien omat taiteelliset taidot kehiin. Runonpätkässä mua auttoi ihana Korinna.



``Kaikki nurkat täyttyvät kahvipavuista, 
kun kaksikko on täysin vauhdissa. 
Luka huutaa: "Paina jo sitä nappia!"
Ja Vili jauhaa luomukahvia.
Kiitoksena tädeille lemppareille,
aidoille arkemme sankareille.``




Kaveriksi sujautettiin vielä molempiin ryhmiin maito- ja valkosuklaalevyt.

Mitä te olette vieneet päiväkotiin kevätjuhliin, vai oletteko vieneet mitään? 

Ida 

Värikkäät kaksvuotisjuhlat kuvina.

Meillä juhlittiin viimeviikolla uskomattoman rakasta pientä poikaa. Mun vauva-Vili, (joka mun mielestä syntyi ihan eilen.) Täytti jo kaksivuotta. 
Juhlilla ei ollut teemaa, vaan me rakennettiin juhlat värien ympärille. 
Annetaan kerrankin kuvien puhua puolestaan, mä näpyttelen parhaat ohjeet sitten myöhemmin. 

Yksi lemppari lahjoista! Ikean lasten pöytä ja tuolit.

Huikee synttärilahjavinkki! Ikean lasten ulkokalusteet. Miksei vaikka leikkimökkiin? Eikä ole hinnalla pilattu. Oisko ollut vähän alta 33e.






Me katettiin meidän patiolle nätisti kaikille paikat, sillä päivä oli uskomattoman lämmin. Kunnes vieraat saapuivat. Silloin nousi myrskytuuli, ja roudattiin kimpassa tuolit takas sisälle. 

 
Sliders. Rakastan.


Isoveli piti palloa, et saatiin pallostakin ees yks kuva.




Meillä oli tarjolla itsetehtyjä minihamppareita, jotka kulkevat myös Sliders -nimellä. Meillä oli näitä tarjolla Lukan kolmevuotisjuhlissa, ja jäivät monelle mieleen, joten oli pakko tehdä uusiks. Tällä kertaa tein tuplataikinan, ja silti kaikki meni. Täytteenä oli luomu naudanjauhelihapihvejä, ja (herne)falafelpihvejä. Molemmissa toki aitoa cheddaria lisänä, ja itsetehtyä vadelma-chilimajoneesia.
Multa jäi kakusta yli paseerattua vadelmaa, joten se taipui hienosti vähän erikoisemmaksi majoneesiksi. Mä näpytän nämäkin ohjeet omalle postaukselleen joku toinen kerta. 
Hamppareiden kavereina tarjolla oli yrttinen vihersalaatti, mansikoita, juustoa, hedelmiä ja herkkuja.


raparperi-vadelmamelbaa ja suklaamoussea välissä, ja päällä ihana banaani-marenkikreemi.
   Kakku oli tosi jees. Ei mikään liian makea, vaikka se siltä näyttääkin. Laitan tästäkin enemmän kuvia ja ohjeet tulille.











Tein kaikki tarjottavat itse, ja väsäsin sormet ruvilla koristeita. Mutta ehdottomasti oli kaiken sen arvoista. Juhlat olivat onnistuneet, ja päivänsankari oli oikein onnellinen saamastaan huomiosta ja lahjoista.

Parhaat lahjat olivat Puky:n uusi malli, se kaikkein pienin, muovigrilli ja lasten pihakalusteet patiollle. Kiitos vieraille.



Ida