Kaksplus.fi

29. joulukuuta 2016

Mutsin mummotukka! (sisältäen arvonnan, sekä ennen ja jälkeen kuvat!!)

Oot just viettänyt ihanan, todella kauan odotetun iltapäivän sun lempparikampaajalla. Juonut kuumaa kahvia, selaillut naistenlehtiä ja jutellut mahtavan persoonan kanssa, puhelin visusti äänettömällä. (Facea selaillen..) Lompakosta hupenee euroja, mutta sun mieli on niin virkistynyt, ja nuppi näyttää upealta, eikä siltä kotiäitiharmaalta, miltä se yleensä näyttää. Niin ei se rahanmenokaan kovin kauaa harmita. Ihan huikea fiilis, eikö totta? Itsevarmuus nousi taas vähän, ainakin hetkellisesti.




Ennen värjäystä -kuva.

Ennen värjäystä -kuva


Mut sit meet kotiin, ja miehes ei ees huomaa. Tuttu fiilis? 
Noh, meillä se mies todellakin huomas, ja kertoikin mielipiteensä melko suoraan ja sujuvasti. Tosin mä laitoin hänelle kuvan uudesta väristäni, ja sain vastaukseksi muutaman viestin..


"On se hyvä et kävit laseris paikkaamas vähän ikänäköä,
 ni uskaltaa päästää hämärälläki liikenteeseen."
-En ehtinyt vastata.
"Laitoin tarhaan jo päivistä ku mummi tulee hakee ni ne ei ihmettele."
-En ehtinyt vastata.
"Vihdoin sä sovit täydellisesti yhteen sun tuulipuvun ja nastakenkien kanssa."
-En ehtinyt vastata.
"Sano stop sit ku riittää."
-En ehtinyt vastata.
"Ei vais, hyvält näyttää."
-Olin jo kotipihalla, ja luin viestit. Kiitos Jussi, ihana kun sä huomasit eron.  



Värjäyksen jälkeen!

Värjäyksen jälkeen!

Värjäyksen jälkeen!




Puuttuuko sulta vielä täältä turunseudulta se ihana  luottokampaaja, takuuvarma onnistuja ja arjen  piristäjä?
Mäpäs vinkkaan sulle mun hyvän ystävän, ahkeran  kolmen vilkkaan  pojan äidin jolla mä ja suuri osa mun mun ystävävistä ollaan  käyty jo melkein kymmenisen vuotta. Hair Mondon Annakaisa! 
Hän on taikonut mun tukasta milloin mitäkin, aina onnistuen. Mä olen just sellainen tyyppi, joka käy sen kaks tai kolme kertaa vuodessa, ja haluaa mustasta valkoisen tai punaisesta mustan. "Leikkaa vaan kaikki huonot pois." Mut itkee, jos menee enemmän kuin se sentti. Ihan lemppari-asiakas!
Axun tuolissa istuu silloin tällöin myös muita bloggaajia, muun muassa Sosetta ja sotkua -blogin Elsa sekä mun henkilökohtainen lemppari, Mutsis on -blogin Emilia. Oonkin aina ajatellut et noilla mimmeillä on pirun hyvä maku.

Mutta, koska Axu on mun lapsuudenystävä ja ihan huippu kampaaja, lupasi hän antaa -20% tammikuussa tehdyistä töistä/varauksista. (Hiustenleikkuu- ja/tai värjäys.) Mainitset vain Mutsin ja Murupullat. Aika helppoa.
Käy tykkäämässä myös Hair mondon instagram -tilistä. Löydät heidät tietenkin myös facesta! Musta ainakin tuntuu, että some-kanavista saa helpoiten nykypäivänä irti sen just sua sillähetkellä kiinnostavan infon.

Kardashian beauty


Sain mukaani myös aivan huikeita Kardashian Beauty hair- tuotteita.  Ja ylläripylläri myös lukijoilleni arvottavaksi pienen paketin! Paketti sisältää Kardashianin kuivashampoon, ja saman sarjan muotoiluvaahdon. Kipin kopin siis tykkäilemään sivuista, ja kommentoimaan alle, niin olet messissä tuotepaketin arvonnassa! (Huomioithan, että paketti tulee itse noutaa liikkeestä.) Aikaa osallistua on loppiaiseen saakka. Voittajalle ilmoitetaan viimeistään 7.1.2017. sähköpostitse. Muistathan siis osoitteesi.

Pst. Muistathan, että myös instagramissa on käynnissä arvonta! 



 Ida

27. joulukuuta 2016

Pyhien bonuspotti, ken saa sen seuraavaksi?

Mehän oltiin tuossa marraskuun alussa siinä jäätävässä virustaudissa koko jengi, samaan aikaan. Se oli melko heviä, kun kaikkien lämmöt huiteli siellä neljässäkympissä, kaikki paikat sattuivat ja mikään ei ollut hyvin. Kaikilla ihan yhtälailla. Samaan aikaan.
Muistan ihan elävästi miten manasin Jussille, että  miksei edes joku voisi olla terveenä, (Varmaan häntä lähinnä tarkoittaen.)  niin olisi niin paljon helpompi hoitaa koko rumbaa? (Maata sängyssä ja potea? Ehei, vaan pitää lapsia sylissä ja hoitaa niitä.) Mutta eei. Kun sairastetaan sitten toista viikkoa koko jengin voimin, ihanaa yhteistä aikaa. <--NOT!



No mutta, nyt saatiin sitten kokea tää kuuluisa sananlasku, "ole varovainen mitä toivot." 
Kun me selätettiin ne virustaudit, otettiin koko jengille influenssarokotteet, lähinnä viimevuotisen adenoviruksen, ja sen jälkitautien pelossa.
Mutta osaatteko arvata miltä mitkään rokotteet ei ainakaan täällä meilläpäin vielä ole suojanneet? No pikkulasten vatsataudeilta! HYI! 
Aatonaattona herättiin siihen, kun Vili (1v6kk) oli käytännössä vuorannut sänkynsä, ja sen lähiympäristön jäätävällä laatalla. Tässä kohtaa mukamas oli onni mukana, sillä isompi, Luka (3v.) oli halunnut jäädä mummille yöksi. "Ehkä hän säästyi tältä?" Tauti näytti menevän kivasti ohi, ja poika oli iloinen oma itsensä taas Jouluaatton aamuna, ja lähdettiin hakemaan isoveljeä, ja suunnattiin  ystävien kanssa Joulurauhanjulistukseen. Ei siis peruttu mitään menoja, mutta toki ilmoitettiin meille tuleville vieraille mikä meillä oikein oli meininki.
"No se on varmaan vaan jotain mitä on syönyt." oli kaikkien kommentti, ja niinhän mekin sitten jo uskottiin. Kunnes tuli taas nukkumaanmenoaika, ja sama homma. Ei saaaatana.

Vili (puhelinkuva, siksi laatu.)


No, ei se sitten ollut jotain mitä hän oli syönyt. Ei ollut ei. Vaan isoveli aloitti aivan täysin samalla kaavalla, neljäntenä päivänä jos lasketaan ekasta pommista. Mutta jatko olikin aivan erilainen. Pienempi pääsi parilla kerralla, mutta isomman kanssa valvoin läpi yön, ja laskin hänen oksentaneen kevyet 15 kertaa. Ja siihen lisäksi myös vessareissut, se puolikin jäi pienemmältä pois. 
Miten voi olla niin eri oireet, taatusti samasta taudista eri ihmisillä?
Nyt mennään Lukan toista, kohta kolmatta oksupoksupäivää. Ja nyt kuulkaas eletään siellä lapsiperheen jännän äärellä, melkein kuin lottovoittoa jännätessä täällä Jussin kanssa pohditaan, kumpi saa potin? Vai saako kumpikaan? Oivoi miten jännittävää, melkein voisi sanoa, etten malta nukkua, kun niin jännittää, mutta oikeasti valvon just nyt taaperon unta kodinhoitohuoneen kurjalla levitettävällä sohvalla. 


Luka (puhelinkuva, siksi laatu.)


Loppuyhteenvetona. Ei ole mitään väliä, sairastaako kaikki samaan aikaan, vai näppärästi peräkanaa. Ihan yhtä perseestä se on molemmin tavoin. Tässä ehkä  bonuksena on se, että jaksaa itse pitää sitä kipeää lasta koko ajan sylissä, vaikka vaarana onkin saada lastillinen sitä itseään naamalle. (Näin kävi vain kerran! Voitto sekin?) Ja oikeastaan tässä taudissa on myös ihan parasta se, ettet koskaan tiedä kuka on seuraava, vai onko? Vaarallisia tilanteita saa kivasti itse aikaiseksi antamalla lapsen maistaa vaikka jugurttia. Ai että miten se näyttää hyvältä keittiön seinässä. Tähän vinkiksi annan hapankorput ja veden. Niillä pärjää hienosti vuorokauden jos toisenkin, eikä muuten ärsytä masua, toisin kuin kaikki mahdolliset maitotuotteet!
Perus tylsä virustauti on jo niin last season. Suosittelen oksua, tulee pestyä taas kaikki nurkat näppärästi kloritella, on sitten kiva aloittaa Suomi 100-vuotta juhlavuosi, puhtaalla kodilla ja mielellä.

Kiitos, ja anteeksi kielikuvista. 
Ida

26. joulukuuta 2016

Jouluaattona kännissä? (video!)

Eikö sinun lapsesi ansaitse raitista Jouluaattoa? Eikö sinun lapsesi ole sen arvoinen? Etkö sinä halua nähdä niitä onnen kyyneleitä, jotka kiiltävät lapsesi silmäkulmassa, kun Joulupukki vihdoin tulee? Tai kun avataan se eniten odotettu lahja, taputuksia ja kiljahduksia! "Äiti katso! Minä olen ollut näääääin kiltti!" Etkö sinä osaa nauttia Joulusta selvinpäin? Etkö sinä kestä sukulaisiasi muutamaa tuntia selvinpäin? 
-Kyllä minä. Minä kyllä pystyn. Kyllä minun lapseni. Minä kyllä olen parempi, tässäkin.
...Ja sitten menee viikko ja juhlitaan vuodenvaihtumista änkyräkännissä, lapset toivottavasti jossain muualla.

Pukki kävi meillä ekaa kertaa!


Mua suoraan sanottuna jo aika paljon naurattaa nämä äiti/isiryhmien kyselyt alkoholinkäytöstä Joulunpyhinä. Sitten arvostellaan toisten vastauksia, jos ne olikin erilaisia kuin sun. Mutta kaikkein eniten mua ahdistaa monen suomalaisen naisen, ja miehen (useasti äidin tai isin) asenne alkoholiin. Ei se alkoholi aina tarkoita kännejä siitä Suomi-viinasta, tai kopallista Lidlin halvinta bisseä.


Alkuruuat, ja Raision komein sommelier.


Meidän perheessä alkoholi ei ole, eikä tule olemaan tabu. Se ei missään nimessä ole kielletty, vaarallinen hedelmä, vaan ihan vain aikuisten juoma. Se korostaa ruoka-aineiden makuja, ja tuo niille uusia ulottuvuuksia. Se kuuluu silloin tällöin ihan arkenakin ruuan kaveriksi. Sen sijaan, että mä lähtisin kavereiden kanssa pizzalle juoden jumalattomasti laimeaa hanaolutta, saatan mä tehdä mun perheen kanssa jotain erikoisen hyvää ruokaa, mennä alkoon ja pyytää jotain ammattilaista valitsemaan just sille, tai tietylle mausteelle jota päätän käyttää, täydellisen viinin. 




Videolla Luka sai ensimmäistä kertaa oman "skumpan". Lasillisen Muumi-kuohumehua.//snapchat: leppane

Joten nyt mä kuulkaas paljastan mitä kaikkea me aattona sitten juotiinkaan! Pitäkööt Kukkahattutädit nyt tuoleistaan kiinni.

Alkumaljana meillä oli Palmerin kuivaa shamppanjaa, noin 10cl/henkilö. Glögi ei enää uponnut kenellekään.
Tuoksu on raikkaan hedelmäinen, paahteinen ja hennon mokkainen. Runsas suutuntuma, jota raikastavat pirteät, tasapainoiset hapot.

Alkuruuille meillä oli Chileläinen kuiva sauvignon blanc, noin 12cl/henkilö.
Tarapaca Santa Cecilia 2016
Kuiva, hapokas, sitruksinen, valkoherukkainen sekä yrttinen.
Hinta- laatusuhteeltaan ihan bueno, ja sopi mainiosti kalapainoitteisiin ruokiin.

Lämpimille ruuille meillä oli hieman tuhdimpaa Italialaista,  Pasqua Villa Borghetti Bardolino Classico 2015
noin 16cl/henkilö.
Veneton alueelta,  keskitäyteläinen, keskitanniininen, kirsikkainen, vadelmainen ja hennon mausteinen punaviini, joka sisältää kolmea rypälettä,
Corvina Veronesea, Rondinellaa ja Molinaraa.
Tämäkin oli oikein hyvä ja monikäyttöinen punainen, joka ei kuitenkaan ollut liian pramea voisille laatikoille.
Hintakin oli alta kympin!

Jälkiruuaksi meillä oli (vain) suklaata ja erilaisia juustoja, sekä kahvia. Toki pulloista sai halutessaan santsata, jos siltä tuntui.

Pienin ja suurin. Vili.


Missään kohtaan en kokenut olevani päihtynyt, saatika kykenemätön huolehtimaan lapsistani. Meillä oli isossa joukossa myös yksi autoileva, joten _jos_ jotain olisi sattunut, ei olisi tarvinnut turvautua edes taksikyytiin. Kuitenkin tämä maalataan heti holtittomaksi ryyppäämiseksi, ja lähes lasten heitteillejätöksi. Oikeasti?
Mihin on menty? Mä ymmärrän ryyppäämisen, mutta en sitä paheksuntaa mitä me ja moni muu saa, kun kertoo nauttivansa ruuan kera lasillisen jos toisenkin herkullista viiniä. Me noustiin seuraavana aamuna 8.30 pirteinä koko jengi 160 senttisestä (samasta) sängystä. Selät oli vanhemmilla vähän jumissa, koska pieni tila isoilla ihmisillä. Muuten oikein vain kirkkaina uuteen päivään, ja kahvin keittoon.

Toinen juttu on Juhannus. Jep jep. Me ollaan useasti juhannus mökillä saaressa, joten siellä mä kyllä olen se natsimutsi, ja pidän todellakin huolen, että aina on yksi joka tarvittaessa voi ajaa venettä sekä autoa. Siellä edes minä en ota sitä lasillista viiniä, koska en aja autoa edes yhden lasillisen jälkeen, ikinä.

Tuliko arvosteltua muiden alkoholinkäyttöä? Joitko itse alkoholia Jouluna? Mitenkäs uusivuosi sitten?
Rauhaa ja rakkautta mammat, älkää olko toisillenne niin mahdottoman armottomia. Kohtuus on tässäkin se avainsana. Mun lapset todellakin ansaitsee ihan kaiken, myös sen raittiin kasvuympäristön.  Onhan ne mun maailma, mitä sitä kieltämään. Mutta me opetetaan totaalikieltämisen sijaan tässä(kin*) asiassa meidän pojille, että kohtuus ja avoimuus on parempi, kuin absoluuttinen kielto, tai valehtelu.
(Meidän perheessä on myös nähty hyvin läheltä alkoholismia, ja koen sen todellakin olevan kavala ja vakava sairaus, joten koen myös tuntevani rajani myös tässä asiassa.)

Pukki oli ilmeisesti käynyt myös Hulluilla päivillä.


*Pojat saavat syödä siis sokeria, kohtuudella. Myös meidän 1.5v saattaa saada kuppiinsa lauantaina pari nannaa, popparia tai keksiä. Kohtuudella.

Mielipidekirjoitus. 

Ida

19. joulukuuta 2016

"Joulu? No kun se Jesse oli niin reilu kaveri."

"Äiti? Äiti miksi Joulupukki antaa kaikille lahjoja? Äiti? Äiti miksi Joulupukki tuo minullekin lahjoja? Äiti tuoko Joulupukki ihan kaikille lahjoja? Tuoko se Vilillekin? Entä isille? Äiti saakohan hauvakin lahjan?"


Kuusen koristelua.


Melkein sain sanottua "Koska sinä olet ollut niin mahdottoman kiltti poika" -lauseen loppuun, kunnes  tajusin  hetkeni tulleen.
"Kuules Luka. Se on tiedätkö sellainen juttu se Joulu, että silloin on sellaisen kauan, kaaauan sitten pois lähteneen sedän syntymäpäivä."
Taapero katsoo mua silmät suurena täytenä kysymysmerkkinä. "Niin?"
"Se setä, hänen nimensä oli Jeesus. Jeesus oli tiedätkö niin reilu ja antelias tyyppi, että hän haluaa Joulupukin antavan ihan kaikille hänen syntymäpäivänään lahjoja."

Siinä sitten käytiin monen monta "Miksi?" ja "Kuka?" kysymystä läpi, ja pakko myöntää että äidin piti ihan kunnolla muistella, ettei ihan höpöjä selitä.  Lopuksi käytiin tietenkin vielä läpi taaperon omat syntymäpäivät, taaperon ystävien syntymäpäivät ja äidinkin. Lopputulemana hänkin kuulemma haluaa olla niin kiva kuin (kavereiden kesken) Jesse, ja antaa sitten ensivuonna ihan kaikille omana syntypäivänään lahjan. (Kyllä, syntypäivä.)

Miten meni, niinkuin ihan omasta mielestä? Ihan jees. Nyt meidän kolmevuotias tietää (ehkä) että Joulun ajatus ainakin meidän perheessä on rakkaus, ja toisten muistaminen. Jutellaan sitten myöhemmin tarkemmin noista uskonasioista, ehkä pääsiäisenä? Meidän perheessä kun ei olla niin kovin uskonnollisia, koen tämän olevan ihan hyvä startti tälle tielle.

Edelleen meidän Joulun kohokohta lapsille on, ja saa ihan ehdottomasti ollakin  lahjat. Mutta koen, että on ihan kiva bonus, että siellä jossain takana on se Joulun alkuperäinen merkitys, edes suuntaa antavasti. Tosin  Joulupukki on nyt Lukan mielestä Jessen kaveri, kaveri joka auttaa Jesseä isossa lahjaurakassa.

Mahdottoman hyvät iltanaurutkin vielä sain, kun rakas lapseni aloitti tuttuun tapaansa iltalaulut. Tuli rati-riti-rallat, tip-tap-tip-tap tipetipetip-tapit,  kuusen pienet kynttiläiset ja Joulupukit sun muut perinteiset joululaulut. Mutta mitä tuli  viimeisenä?  "Paljon onnea vaan, paljon onnea vaan, paljon onneaa Jesse, paljon onneeeaaa vaaan!" -Ja nukkumaan. Ei siinä voinut kuin hymyillä ja heittää vähän peittoa päälle. Äidin rakas, ja niin mahdottoman viisas kolmevuotias.

Mitenkäs teillä siellä? Minkäikäinen sun mielestä voisi jo ymmärtää Joulun merkityksen, näin kristinuskoa ajatellen?

Vili ja Luka.


Ihanaa, rauhallista ja ennenkaikkea rakkaudentäyteistä Joulunaikaa teille kaikille.

Ida