Kaksplus.fi

28.11.2016

Kolmeveen Ryhmä Hau -juhlat!

Meillä juhlittiin viikonloppuna kolmevuotta täyttävää Ryhmä Hau -fania!

Taisi mennä vähän överiksi? Ehkä. Mutta kun mun esikoinen! Synttärit! Juhlat! Ystäviä!
Voisin jaaritella rivitolkulla, mutta kerrankin ajattelin antaa kuvien puhua puolestaan. Kiitos rakkaat ystävät. Ilman teitä elämä ei olisi läheskään yhtä juhlaa!


Ryhmä Hau on TODELLA kova sana just nyt.



Jokaiselle juhlijalle oli penkissä oma ilmapallo kotiin viemiseksi.

Meillä kävi lapsia yhteensä kymmenen! Oli muuten aika meteli.

Vesimelonit minipiparimuotilla, hyvä vinkki!

Itse tein ja säästin.

Jussikin oli paikalla valmisteluissa.

Koska tikut.

Mini sliders. Ihan huikeen hyviä!

Koska tikut.
Tutti-frutti-kakku Lidlin hedelmänannoista.

Paras syntymäpäivälahja.

Aikuisillekin jotain.

Koska tikut.

Nakkipiilot cheddarjuustolla.

Kinderkakku. Njam!

Rakkaudet. 3v ja 1v6kk

Hyvää syntymäpäivää rakkaus. <3

Lapsivieraiden mielestä parasta oli leikkiminen. Tietenkin. Kuka kiljuu koviten, saa suuhunsa eniten karkkeja tai liukuu pisimmälle liukumäessä. Keinuun oli myös jonoa.  Myös onginta oli tosi kiva lisä, siitä ei tosin ole juuri kuvia. Oli aikamoinen meininki jo siinä kohtaa iltaa...
Yksi sana kuvaa tätä viikonloppua täydellisesti, ja se on rakastan.

P.S. Ryhmä Hau kertikset voitin blogikollegani, Oliver teki meistä perheen Linan instagram arvonnasta! Kannattaa ihan ehdottomasti siis osallistua niihin. (ja käydä klikkaamassa itsensä kaksplusblogien seuraajaksi....)

Ida

15.11.2016

Virustauti lasten kanssa vai ilman? Ilman, kiitos.

Jos sun ystävä jolla ei ole lapsia valittaa sulle, lapsen tai useamman  äidille miten kamalan kova flunssa sillä oli, sopiiko nauraa? Edes vähän itsekseen hymähdellä? Tai vaikka vähän heittää huolettomasti vettä myllyyn ja kysyä, että saitko nyt varmasti levättyä tarpeeksi? Todellakin. Ja kyllä, lasten hankkiminen oli oma valintani.

Muutama vuosi sitten kun tulin kipeäksi, se oli ensinnäkin jonkinsortin ihme. Enhän minä herranjestas  sairasta ikinä. Mutta ai stna miten kipeenä sitä sitten olikin kun sen kerran sairasti. Siinä sitä hytistiin kuumetaudissa peiton alla teetä lipittäen. Oivoivoi. Ja oma äiti toi töidensä jälkeen kaksvitoselle jaffaa ja buranaa. Mutta hei onneksi oli silloin jo netflix. Mutta kyllä senkin sisällöstä ja metelöivistä naapureista aina valittamisen aihetta sai. Helposti.
Töistä piti olla pois ehkä päivä tai maximissaan kaksi, jos ihan halusi ottaa varman päälle ja ottaa yhden kuumeettoman päivän siihen alle. Melko rankkaa.

Sitten syntyi esikoinen. Ensimmäinen talvi meni ilman sen suurempia räkätauteja kuin ihmeen kaupalla, hän kun syntyi marraskuun lopulla, siihen pahimpaan viima-aikaan. Itse uskon että edes sillä lyhyellä imetyksellä ja lähes kolmen kuukauden sylittelyllä oli osuutta asiaan. Meillä oli sellainen superpaksu vauvakupla, jonne vain harvat ja valitut olivat tervetulleita. Ja auta armias ellei se kyläilijä itse tajunnut  pestä käsiään välittömästi kun meille sisään astui. "Ai sulla oli nuhaa viimeviikolla? Joo älkää sitten meille tulko vielä."
Nyt jo vähän naurattaa oma hysteerisyys, mutta säästyttiinpäs sen suuremmilta taudeilta koko eka vuos. Saavutus kai tuokin?

Beibi numero kaksi syntyikin sitä seuraavana vuonna toukokuun lopulla. Kevät aurinko antoi juuri tietä kesäversiolle, eikä ulkona tarvinnut juuri hupparia paksumpaa. Muistan jopa lähteneeni (silloin jo kesäkuun puolella) mekossa ja balleriinoissa kotiin. (p.s. hel*etin huono ajatus! vähintään jotkut shortsit sinne mekon alle sitten, jos tiedät mitä tarkoitan....)
Silloin ei tosiaan eletty niin justiinsa, lähinnä biitsiltä hiekkalaatikolle ja takaisin. Aivan ihana kesä. Eikä me kyllä sairasteltukaan.
Kunnes tuli talvi. "Ei me mitään rokottteita, me ollaan aina oltu niin kovin terveitä." Jep jep.
No me saatiinkin sitten se ilkikurinen adenovirus.
Ja sen jälkitauteina korva- ja nielutulehdukset kaikilla ja puolivuotiaalla keuhkokuume. Bingo. Sen vajaan kuukauden aikana päätin, että olen ensimmäisenä ensivuonna jonossa kun influenssarokotteista edes puhutaan. Eihän ne tietenkään kaikkia viruksia estä, mutta edes hei vähän. Se antaa todellakin toivoa sen jälkeen kun olet kipeänä hoitanut kipeitä lapsia reippaat kolme viikkoa.

No nyt tuli se ensivuosi kun mun piti olla koko jengin kanssa jonottamassa niitä influenssarokotteita. 
Saatiin sitten sitä ennen jo joku pöpö.  Päiväkodista uskoisin. Luka oli ensin kipeä, sitten Vili ja äiti ja nyt näyttää iskäkin jo aika pahalta. Perusnäppärä virustauti joka vie äänen, antaa kuumeen, hakkaavan yskän ja viiltävän kurkkukivun.
Ja ette usko kuinka paljon mä kaipaan just nyt sitä aikaa, kun mun ainoa ongelma sairastaessa oli se, että Netflixissä ei ollut kaikkia kausia jotain mun lempisarjaa just silloin saatavilla. Mikä vääryys.
Nyt mä en uskalla katsoa sieltä kuin Masha ja Karhun halloween extraa, (<-- Ihan paras!) sillä kaikesta muusta nään kuumehöyryissäni painajaisia vähintään viikon.

Nyt mä pelaan näillä: 
-Kumpi on kipeämpi isi vai äiti?
-Kumpi on töistä pois, isi vai äiti? 
-Voiko sisaruksen viedä päiväkotiin jos se on jo terve,
  ja sairastaa sen kipeän kanssa kotona?  
-Koska lapsen voi viedä päiväkotiin? 
-Kuumeeton päivä? 
-Saikkarilaput kaikille? 
-Työnantajat on varmasti jo aivan kypsiä.
-Päiväkodissa mua pidetään varmaan idioottina, kun kysyn jokaista asiaa erikseen.

Äitiys. Niin paljon se antaa. (Ja ottaa.)
 
Oman kuumeen korkeus on täysi mysteeri, mutta lasten lämmöt tiedät tasan tarkkaan vaikka keskellä yötä. Itse et syö mitään, mutta lapsille keität vaikka mehukeittoa päällä seisten.
Loppupeleissä sun ajatus on kuitenkin se, että sä olisit itse kipeenä  vaikka koko vuoden, jos sun lapset ois terveitä. Se on ihan kamalaa kun omaa lasta sattuu. Meilläkin kyse on vain jostain mitättömästä pikku viruksesta, mikä ei ole mitään verrattuna ihan oikeisiin sairauksiin. Mutta vaikka tää onkin vain pikkuvirus, mä en silti pode huonoa omaatuntoa vaikka joudunkin olla poikkeuksellisen paljon pois työkuvioista, sillä enhän mä sinne nyt mitään sankarin viittaa lähde metsästämään. Tartuttamaan kaikkia muitakin tähän pöpöön? Sehän vasta oiskin oikea voitto-voitto tilanne. Tottakai mä pahoittelen tilannetta, mutta mun onneksi sieltä toivotetaan mulle ja meidän perheelle vain pikaista paranemista. Siitä todella tulee hyvä mieli, sillä kukaan ei ole mielellään kipeän lapsen kanssa kotona. Ei varmasti kukaan. Siinä ei todellakaan levätä netflixiä selaillen.

Vili ja äidin käsi. <3


Kuullostaako tutulta? 
Suurimmat tsempit kaikille räkänaamoille flunssakauteen täältä raision metiköstä. 
Ida


ps. Muista seuraa meitä myös facessa ja instagramissa,
sekä snäpissa nimimerkillä leppane!

14.11.2016

Äidin oma päivä -kilpailu.

Niinkuin moni teistä jo tietääkin, meillä alkoi syksyllä ne niin kutsutut ruuhkavuodet.  Tai ainakin mä luulen, että nää ois nyt just niitä aikoja.
Meillä on molemmilla mun miehen kanssa vuorotyö. Me jopa ihan  tykätään meidän töistä,  ja oikeasti viihdytäänkin niissä, molemmat! Ajatella.
Ja enhän minä sitä sillä lailla, kyllä me molemmat viihdytään myös kotona meidä lasten kanssa. Toki! Mutta laskut pitää maksaa, kaupassa käydä ja autokin imee menovettä ihan kamalasti.
Me vedettiin oma aikamme läpystä vaihto meiningillä, mikä tarkoittaa sitä, että kun Jussi pääsi klo 15, auto kävi pihalla 15.30 ja mulla alkoi työt 16.00. Joo ihan toimivaa, hetken. Kunnes tajuatte että te ette ole ikinä yhdessä kotona. (Paitsi jouluna ja juhannuksena.) Toisella on arkivapaita, ja toisella viikonloppuvapaita.
Me haluttiin ihan ehdottomasti olla edes yksi päivä viikosta koko perhe yhdessä kotona. Ja yleensä me ollaankin, edes se yksi päivä. Mutta nyt kun tehdään töitä useasti samaan aikaan, saadaan me muutamana iltana viikossa olla koko jengi nelistään kotona. Ette usko miten paljon sitä arvostaa, kun on tottunut johonkin aivan muuhun.

Pojat ovat vuoropäiväkodissa, ja viihtyvät siellä todella hyvin. Itsekin  pidän poikien päiväkodista ihan hulluna. Ympäristöstä, henkilökunnasta, periaatteista ja toimintatavoista.

Mutta nää ei nyt ollu lainkaan se mun postauspointti. Vaan se, että mä osallistuin Kaksplussan Äidin oma päivä -kilpailuun. Aika jännää!
Lidl-muija raisiosta, moro!


Mukana on 12 törkeän upeaa naista, ja jokaisella aivan yhtä kaunis, oma tarinansa.

Olisi uskomattoman hienoa voittaa tälläinen once in a lifetime -kokemus.
Mielestäni sen jopa ihan ansaitsisinkin. Viimeisen kolmen vuoden aikana, mä olen huomaamattani unohtanut itseni aivan täysin. Koska lapset menevät aina ihan kaikessa edelle. Ja niinhän niiden pitääkin mennä.  Ja koska tässä nyt olla rahassakaan kylvetty, on myös lasten hankinnat ohittaneet omat tarpeet mennentullen. Mun omien hiusten juurikasvu on jäätävä, kulmia ole nypitty sitten meidän hääjuhlien ja oikeastaan ihan  koko yleishabitus on aika lailla niin kutsuttu  lidlimuija. Eikä nyt hei pahalla Lidliä kohtaan, mutta onhan se nyt jo hieman huolestuttavaa, jos nuorennaisen kaikki vaatteet, meikit ja kengät on ostettu sieltä, kauppareissun yhteydessä. Ihan vaan sen takia, että ei ole aikaa, eikä kyllä sitä pätäkkääkään.
Me päästään töistä, niin juostaan hakemaan poikia, ja vietetään niiden kanssa ihan jokainen minuutti minkä me vain pystytään. Ne ansaitsee mun jokaisen vapaa-ajan, ja sen mä myös niille annan. Aina.
Mä teen kaiken ja kaikkeni mun poikien eteen, mutta nyt mä uskalsin, mä uskalsin osallistua johonkin, joka oliskin ihan vain mua varten. Minua.
Tästä ei voita lapselle uutta ulkoiluhaalaria, ei kymmenen kerran hoplop-korttia tai joulukorttikuvauksia puoleenhintaan. Vaan äidille ihan oma päivä. Voi vaude.

"Äidin oma päivä -kisan voittaja pääsee Otavamedian studiolle meikattavaksi ja stailattavaksi sekä lehtikuvauksiin. Päivästä tehdään juttu Kaksplus-lehteen ja äiti saa kuvia muistoksi itselleen. Voittaja voi myös esittää toiveita stailaukseen, jos hän haluaa esimerkiksi kokeilla jotain uutta tyyliä. Kuvauksiin ja kuviin saa halutessaan ottaa mukaan myös lapsensa."
-Kaksplus

Joten mitä nöyrimmin pyydän, kävisitkö klikkaamassa mulle äänen, jos koet että minä voisin tälläisen hemmottelun ansaita?
Aikaa äänestää on viikko, ja äänestää voi useamman kerran.

Tässä vielä suora linkki <-- äänestykseen. Me jatketaan täällä superflunssakuumeen selättämistä, ja toivotaan parasta.



Kiitos, kaunis ja ihanaa viikonalkua.

Ida


11.11.2016

Munaa mutsille. #yllätääiti

Äidit juovat useasti kahvinsa kylmänä (tai mikron kautta, perus 30 sekkaa ja menee ykkösellä.) niiden jätskit sulaa aina lautaselle, ne käyttävät rahansa lasten toppahaalareihin ja muihin kausivaatteisiin, siirtävät lasten harrastusmaksujen vuoksi omaa kampaamoaikaansa kuukausitolkulla sekä muistavat aina varavaatteet, synttärilahjat, mamman nimipäivät ja oikeankokoisten luistinten ostamisen ja tietenkin niiden teroittamisen. Kuka muistaisi äitiä? 

Mun lahja Eat Hoop Loven  Jerinalle.
Me Kaksplussan verkostobloggaajat haluamme  muistuttaa, että se kiireinen mutsikin on ansainnut kahvinsa kuumana ja jäätelönsä kylmänä edes joskus. Mikä ilahduttaisi enemmän kuin toisen äidin antama ymmärrys, "I feel you!" ja pieni yllätys? Eihän tässä yksin olla!
Marraskuun ajan verkostobloggaajat siis yllättävät toisiaan pienillä lahjoilla. Kerää #YllätäÄiti-postauksista lahjaideat talteen ja pistä oikein ranttaliksi ja yllätä sinäkin joku toinen äiti! #YllätäÄiti #kahvikuumana

Minä sain yllätettäväksi arvoinnassa ihanan ikinuoren Jerinan, joka kirjoittaa valloittavaa Eat Hoop Love -blogia. 
Jerinan blogi alkoi vuonna 2012 värikkäänä matkablogina, ja nyt muutaman vuoden kuluttua siitä matkassa on mukana balilainen mies, ja alle vuoden ikäinen hurmaava tytär. 
Jerina on uskomattoman taitava sirkustaiteilija ja -opettaja, joten tämä ei olekaan ihan vain perus mammablogi. 
Huomasin, että minulla ja Jerinalla oli paljon yhteistä, muun muassa rakkaus hyvään ruokaan, eettisten elämäntapojen kannatus, suvaitsevaisuus ja niin kutsuttu eko-mutsi-hippeys. Näin ollen ostin hänelle jotain, mistä itsekin pitäisin. Marssin ajattelematta Ruohonjuureen, ja ostin Konjac Spongen. Green tea version, sillä enhän voinut millään tietää Jerinan ihotyyppiä, ja tämä oli kaikille ihotyypeille.

Kaikille ihotyypeille sopivat Konjac Cleansing Sponge -pesusienet puhdistavat ihon hellävaraisesti ja luonnollisesti. Pehmeä sieni hieroo hellästi ihon pintaa aktivoiden verenkiertoa ja solunmuodostusta jättäen ihon puhtaaksi ja raikkaaksi. Sieni ei ärsytä tai vahingoita ihoa tai ihon suojakerrosta eli hydrolipidikalvoa.

Maailmalla suuren suosion saavuttaneet Konjac Cleansing Sponge -pesusienet ovat 100 %:sti luonnollista kasvikuitua. Sienet on valmistettu elintarvikelaatuisesta Konjac-kasvin juuren ”Glucomannan” -kuidusta. Valmistuksessa ei käytetä säilöntäaineita, keinotekoisia väriaineita, hajusteita tai parabeeneja. Ne ovat kierrätettäviä, kompostoitavia, luontoa säästäviä sekä ympäristölle turvallisia. Kollageenisientä lukuunottamatta ne soveltuvat myös vegaaneille.

Itselläni on käytössä tuo sama puhdistussieni kuivalle iholle, ja tykkään siitä kyllä ihan hulluna.
Matkaan lähti myös orgaanista maitosuklaata maustettuna suolalla ja limellä. ihan vaan koska naiset ja suklaa.



Mutta mitä posti mulle toi?
Posti toi mulle täyden kympin mutsin lataaman valtavan laatikollisen kaikkea namia.
Oli suklaata, kahvia, laastareita, minirusinarasioita, nenäliinoja (todella tarpeen!!) koristeita jouluun, korvikset ja vaikka ja mitä. Ihan huippu lahja. Matu oli selvästi lukenut mun juttuja, sillä mukana oli myös sokerimassaa, jota taas tulee menemään kilotolkulla... 
Kiitos kaunis 10plussan äiti.  Olet ihana!
Lahja oli hurmaava, ja toi useasti hymyn huulille. Niin minulle, kuin pojillekin.  Lukan mielestä parasta maailmassa just nyt on suklaamunat. Kinder jos valita saa, mutta ne pienet suklaamunaset sai kyllä flunssaisen pikkutyypin silmät loistamaan. Pienempi oli onnellinen ihan omasta rusinarasiasta, ja äiti nauttii niin kauan kuin tämä menee vielä läpi.

<3

Herkkupaketti. <3


Koska mä rakastan "lahjarinkejä" ja osallistun ihan aina jos vaan kysytään, niin aina valmis rinkiin, jos säkin lähet? Oletko sinä osallistunut? Onnistuiko? Osallistuisitko uudestaan? 

Ida