Kaksplus.fi

3. syyskuuta 2016

Faija vs. Mutsi


2016

Tarjoilija toiselle katsellessaan isää lapsineen ravintolassa: 
"Aaaw, katso miten ihanasti tuo höpöttää ja leikkii tuon lapsen kanssa samalla kun  syöttää tuota toista. Vitsit miten hyvä isä, upeeta et lähti ihan yksin lastensa kanssa ravintolaan syömään! Oi voi hupsis nyt sillä tippui lasi. Mut aaaw hän otti itkevän lapsen syliin. Ihanaa!"

Tarjoilija toiselle katsellessaan äitiä lapsineen ravintolassa: 
"Voi luoja, katso nyt miten tuokin lässyttää tuolle huutavalle kakaralle, sais nyt tuon toisen edes syötettyä että olis edes toinen hiljaa. Ois vaan jääny kotiinsa syömään tuokin äiti. Ei oo totta, kamala sotku ja lasikin rikki. Tsiisus."

Luka Paninissa 2014


Hei mä oon Ida, ja olen ollut tarjoilijana reilun kymmenen vuotta. Mä todellakin myönnän, että silloin kymmenen vuotta sitten, (no joo ehkä jopa viisi vuotta sitten) mä olin just tuo, jonka suusta olisi voinut tulla juurikin nuo sanat. Nuo lauseet  on sellaisia, joita mä oon valitettavasti kuullut muutaman kerran jopa mun työkavereilta vuosien varrella. 

Kaikki eivät pidä lapsista, eikä pidäkään. (En mäkään siedä kissoja.) mutta mun mielestä ihmisen, joka on omasta halustaan palveluammatissa pitäisi muistaa ihan aina se fakta, että ne pienet rääkyvät täystuhot on just niitä tulevaisuuden maksavia asiakkaita ja veronmaksajia, toivottavasti. Ei kaupankassakaan voi jättää myymättä teinille karkkia, tai mummolle kurkkua, koska just nyt ne on vaan niin ärsyttäviä, omasta mielestä. Saatika lääkäri hoitamasta lasta, kun ei tykkää niistä.
Olin itse viimeiset kuusi vuotta työpaikassa, joka on nyt yhdeksättätoistavuotta pystyssä. Tiedättekö miten hienoa on, kun asiakas kertoo olleensa siellä ensimmäisen kerran pienenä vauvana, ja tuli nyt juomaan ekan bissensä täysi-ikäisenä. Ihan uskomattoman hienoa! Tälläiselle perusrividuunarille se on kivaa, mutta voin vain kuvitella ravintoloitsijan mielen. Arvostan suuresti.

Siitä ei ole kauan aikaa kun juteltiin tästä aiheesta yhden mun työkaverin kanssa, jolla ei ole lapsia. Ja hän oli itseasiassa huomannut ihan saman asian. Yhtenä esimerkkinä äiti, jolla on tiukka imetysdieetti, ja vanhempi lapsi on myös allerginen ties ja mille. "Onpa taas hankalaa." Jos asian esittää tarjoilijalle isä, asia on aivan eri. Sillä kuka tahansa arvostaa noin hyvin huolehtivaa isää. Tietty! Vinkkinä raskaanaoleville, pyydä miestäsi tilaamaan se pasta ilman juustoa, tai tarkistamaan onko se nyt varmasti pastöroitua.
Eikä tämä ole vain ravintolassa tapahtuva ilmiö, vaan ihan jokapuolella. Tässä muutama esimerkki meidän omasta arjesta.

2015


Juhannus 2015. Vili oli ihan vastasyntynyt, ja Luka noin puolitoistavuotias. Ajattelin olla hyvä vaimo, ja hoitaa poikien kanssa kauppaostokset sillä aikaa, kun isä on vielä töissä. Päästään sitten heti lähtemään mökille, ajattelin.
Ajatuksena ihan jees, vauva menee kantoliinaan ja isompi siihen ostoskärryyn istumaan. Toteutus? Aivan p*skaa. En suosittele.
Pienempi itkee, koska ilmavaivat ja uskomattoman kuuma. Isompi ei pysy kärryissä vaan nousee jatkuvasti istumaan. Rääkyy, koska sidoin hänet kiinni ostoskärryn istuinosaan. Siihen lisäksi miljoona muutakin tuskaista juhannus-shoppailijaa, valtavat kassajonot ja kipeä sektioarpi. Kaikki sain ostettua, mutta muistan edelleen yli vuoden takaa ne katseet ja puhinat ja voivottelut. Varsinkin siinä olut- ja siiderihyllyköiden välissä. Priceless. Koska äiti, ei vaan voi ostaa bisseä. (Meni muuten ensimmäisenä kylmään.)

Isä menee poikien kanssa prismaan ostamaan makkaraa ja saunabisseä, ostaa pikkulapsille vielä muumilimun ja saa vain hurraavia, lähes ylistäviä katseita. Ihan sama vaikka ne molemmat huutaa, koska isä. Wau miten hienosti se hoitaa ne itkupotkuraivarit.

2015



Aamu lähtee huonosti, lapset kitisee ja kahvi on loppu. No mut ei hei mitään, jätkille vaatteet niskaan ja ulos puistoon purkamaan energiaa. Isommalla ei todellakaan missääntapauksessa ollut pissahätää, kun sitä lähtiessä äiti tivasi. Hetki puistossa ja just kuivaksi oppineella onkin pissat housussa. Polkupyörällä kun tultiin ei tällä äidillä nyt tietenkään ollut siellä mukana vaatteita. Märät pois, peräkärryyn istumaan ja takaisin kotiin. Kamala kitinä, koska puistossa olisikin ollut kivaa, vaikka sinne lähtö olikin tunnin taistelun takana.

"Olisihan sulla nyt pitänyt kaksivuotiaalle olla ainakin kahdet housut mukana."

Lähes sama tapahtuma isillä. 

"Ei kaikkea voi muistaa."

2015


Äiti syöttää vauvaansa pullosta. 
-No comments. Pahoja katseita koska tissit on pop.

Isä tekee samoin. 
-Vitsi miten hieno mies kun auttaa.

Luka 2013
 

Loppupeleissä meidän elämään ei näitä niin paljon ole kertynyt, sillä me tehdään niin paljon asioita yhdessä. Ja Jussi todellakin arvostaa kaikkea mitä mä teen. Just heitti vitsillä et vaatii multa vähintään sairaslomatodistuksen jos joutuu joskus vielä menemään poikien kanssa yksin ruokakauppaan. Tuli hyvä mieli, todellakin.
Mutta mä myös huomaan ja myönnän itsessäni todella usein just näitä samoja piirteitä. En ehkä yhtä jyrkästi. Mutta todellakin myönnän katsovani kahdesti jos vastaani kävelee mies, jolla on kantoliinassa vauva. Hei wau! Mutta jos se on nainen, saatan katsoa että olipa kiva kuosi.

Isi ja pojat.


Olisi hauska kuulla onko teillä samanlaisia kokemuksia lasten kanssa? 
Tästä inspiroituneena, eiköhän ihan porukassa arvosteta niitä lasten kanssa touhuavia äitejäkin yhtälailla, sellaisin Wau-efektein? 

Ida





Ei kommentteja: