Kaksplus.fi

22. elokuuta 2016

Kotihoito vs. Päiväkoti. Kumpi voitti?

Arvatkaa mitä? Meidän arki tulee heittämään sellaista kupperskeikkaa kuun vaihteessa, että ihan sukat pyörii pelkästä ajatuksesta kun mutsia niin jännittää!

Vili, Hilda ja Luka


Mä olen ollut kotona nyt melkein kolme vuotta. Toki ennen kuopuksen syntymää olin töissä sen puolivuotta siinä äitiyslomien välissä. Se olikin mulle ihan ehdoton henkireikä, sillä työnteko vaan sopii mulle. Mä rakastan mun työtä, työpaikkaa ja työkavereita. Tottakai omia lapsiani aina enemmän, mutta ihan voin  kyllä myöntää että oli se ihanaa päästä välillä töihinkin. Myös tämän edellisen äitiysloman jälkeen olin toki töissä. Läpystä vaihto meiningillä mentiin taas. Ja hei hitto se on rankkaa! Ihan oikeasti ihan todella hurjaa hommaa. Kaikki kunnia niille, jotka tälläistä jaksavat vuositolkulla. 

Veljekset puistossa.


Tässä esimerkkinä:
Isä menee töihin klo06-15, auto käy pihassa ja äiti lähtee töihin klo16-23
Isin iltavuoroina äiti ei voi mennä töihin lainkaan, jonka vuoksi kaikki viikonloput pitää sitten olla siellä töissä.
Pojat ovat kokoajan siis jomman kumman kanssa, paitsi viikonloput isin kanssa kolmisin, kun äiskä painaa pitkää päivää aina lauantaisin ja sunnuntaisin. Eli käytännössä molemmat vetävät siitä 06 ihan yöhön saakka, joka päivä. Ilman yhteisiä vapaapäiviä/viikonloppuja.

Pojat mökillä.


Palatakseni tuohon, miten mun työstä ja työkavereista pidän. No sekin vähän tässä pistää kutkuttamaan, sillä mun duunit Turun keskustan klassikossa Paninissa alkaa olla pikkuhiljaa taputeltu. Työnantaja toki pysyy samana, (sillä miksi timanttia vaihtamaan?)  mutta työpiste muuttuu toiseen päähän  Aurajoenrantaa. Turusta siis häviää yksi "vihreänkortinravintola", ja sen pistää uuteen uskoon ihana ja nuorekas Voi Veljien jengi. Arvaatko jo mikä ravintola? Vinkkinä, että sitä vastapäätä on sellainen aika iso valkoinen botski. Ja lapsiperheet sen taitaa tunnistaa siitä viereisestä "lastenföristä"?

Tämä siirto oli myös suuri syy lastenhoidon tarpeelle. Ihan ehdottomasti haluan työntekijänä panostaa täysillä uuteen duuniin, ja palata siihen työnmakuun ja tienaamiseen vanhaan malliin. En siedä sitä ajatusta, että eläisin pelkillä miehen tuloilla ja kelan avustuksilla. En missään nimessä, jos tsäännsit on tehdä ihan omiakin töitä.
Toki läpystä vaihto jatkuu osittain, sillä edelleen me halutaan, että pojat ovat mahdollisimman vähän siellä hoidossa.
Se kumpi menee myöhemmin vie, ja se kumpi pääsee aikaisemmin hakee. Joskus tuurilla klo 10-16. Mutta vuorotöiden vuoksi, myös iltahoitoa tullaan tarvitsemaan. 

Vesisade ei todellakaan haittaa!


Pojat siis aloittavat päiväkotiuransa kevyesti vuoropäiväkodilla! Aluksi hieman pelästyin ajatusta, mutta käynti Raision kaupungin vuoropäiväkodissa todellakin muutti mieleni. Henkilökunta oli rennon rempseää, aidosti kiinnostuneita niistä lapsista yksilöinä ja täydellisellä maalaisjärjellä varustettuja hyviä tyyppejä. Että ihan hyvillä mielin jätän mun omat helmeni sinne hoitoon. En pelkää mitään muuta kuin täitä ja kihomatoja! Hyi kääk!
Tuleeko niitä aina, ja jos niin tuleeko kaikille?


Meidän riiviöt eivät siis ole koskaan olleet ulkopuolisella hoidossa. Esikoiselle haettiin paikkaa, mutta vedettiin se hakemus aika äkkiä pois kun tajuttiin, että pikkuveljen laskettuaika on niin pian, että olisi enemmänkin vittuilua laittaa toinen muutamaksi kuukaudeksi hoitoon, sillä esikoisen pitäminen hoidossa vauvan syntyessä ei olisi ikimaailmassa ollut meille mikään vaihtoehto. Ei vaan mitenkään päin. 
Toki meillä oli (ja on edelleenkin!) loistava tukiverkosto takana joka kyllä auttaa, kunhan vain muistaa pyytää.
Luka oli myös itse vielä kovin pieni kun Vili syntyi. Vain kaksi päivää vajaan puolitoistavuotias. Hänhän oli minulle vielä aivan pieni vauva. Ehkä, jos lapsi olisi siinä välissä ollut vuoden pari hoidossa, olisin voinut hänet siellä pitääkin. Vaikka jo sekin tuntuu ajatuksena mielestäni niin kovin vieraalta. "Kyllähän minä lapseni aina paremmin hoidan kuin joku muu."
Toki voin tässä kohtaa myöntää, että minä juuri olen se ämmä, joka on sitä mieltä että on lähes vastuuntunnotonta ja itsekästä edes harkita lisää lapsia, jos on valmis ennen sen uuden syntymää jo päättämään että vanhempi/vanhemmat menee sitten päiväkotiin kun vauva syntyy. EI! Ei näin. Onhan niitä ihan hirmuisesti erinäisiä syitä ja tapoja tehdä toisin, ja muutama oikein hyvä ystävänikin toisin tekee kuin minä, mutta heillä kaikilla myös on hyvät syyt, jotain ihan muuta kuin oma laiskuus. Tai se paljon puhuttu lapsenoikeus päivähoitoon.. Ihan voin myös tunnustaa että kyllä minä niin mieleni pahoittaisin jos mun mukulat olis mielummin päiväkodissa ku mun kanssa kotona.

Isi sai parit suukot.


Päiväkodin alkaessa isompi on 2vuotta ja 9kuukautta, ja nuorempi 1vuoden ja 3kuukautta vanha.
Isompi on ollut jo pitkään täysin kuiva, ja puhuu hyvin ja selkeästi (ja paljon). Tyyppi lauloi mulle just aakkoset ja lausui numerot englanniksi yhdestä kymmeneen. *ylpeä* 
Pienempi kävelee(juoksee), syö itse ja sanoo muutamia sanoja.
Veljekset tappelevat ihan mahdottomasti, joku teistä ehkä saattaakin muistaa sen puremis-shown. Joten olen kyllä kovin tyytyväinen, että sankarit menevät eri ryhmiin. Todellakin  toivon, etteivät he tappelisi niin paljon kotona, kun ovat saaneet olla omissa leikeissään ilman sitä toista iilimatoa jatkuvasti vieressä. Luka menee  yli kolmevuotiaiden ryhmään, ja Vili alle-. Toki ryhmiä yhdistellään iltaisin ja viikonloppuisin jos siltä näyttää.
Miten teillä on, sisarukset samassa vai eri ryhmässä? Miksi?

Äidin uusi koru.
 

Mutta! Nyt pyydänkin apua teiltä, minua fiksummilta (vuoro)päiväkotikonkareilta. Mitä meidän pitää muistaa? Nimikointitarrat on tilattu, unikaverit pesty 60asteessa, sadevaatteet, pastillit, tossut, TEIPPIvaipat... Mitä vielä?

Ida

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Oon ollut tyytyväinen siihen, ettei tarvinnut aikoinaan yhtään miettiä eri hoitomuotojen välillä, kun vuoropäiväkoti oli ja on ainoa vaihtoehto. Poika oli aloittaessaan 1v3kk ja nyt 5v. Kaikella tapaa ollaan tyytyväisiä kaikki :). Ja ei ole ollut täitä eikä kihomatoja :).
Muistilistasi ihan kattava. Tärkeimpänä megatsempit äidille ja nessut mukaan, pojat pärjää kyllä hienosti!

MäSäMutsi kirjoitti...

Kerhotossut, xylitol-pastillit, vaihtovaatteita ja varakengät.

Meilläkin Ässä menee nyt 1.9 hoitoon. Ihan hirvittää! En millään haluaisi toista laittaa, mutta kai sen on pakko. Ja uskon tuon miehenalun pärjäävän vallan mainiosti, sillä hän on sosiaalinen ja rohkea sekä oikea naistenmies... Mutta silti... nyyh! Tsemppiä teille arkeen ja onnea uusiin työkuvioihin <3

Anonyymi kirjoitti...

Itse olen hommannut tuplat kaikkia...tossut,kuravaatteet jne. Meillä vuorohoito on arkena ja viikonloppuna eri kerroksissa.
Vuorohoidosta vain hyvät kokemukset. Lapseni oli aluksi 3 v normitarhassa, nyt vuoden vuorohoidossa. Tarhat on kuin yö ja päivä. Vuorohoidossa hoitajat satsaavat enemmän,ryhmät pienempiä kun kaikki lapset ovat eri aikaan paikalla. Kavereita on paljon.