Kaksplus.fi

3. elokuuta 2016

Kaikkea kolme.

Aurinkoinen tervehdys täältä kesälomalta! Minun piti pitää koko kolme viikkoa (3!!) blogikin hiljaisena, mutten minä nyt millään malta, kun lapsetkin nukkuvat samaan aikaan useamman tunnin (3!!) päiväunia saaristoilman uuvuttamina.



Lomaa on vielä muutama päivä jäljellä, ja me todellakin nautimme niistä viimeisistä helmistä täällä Velkuan mökillä. Meillä on (vihdoin voin hei sanoa muuten meillä, sillä minun mieheni suvun mökkihän tämä on, eikä lainkaan "minun".)
Mökki on saaressa, joten pelisäännöt ovat melko tiukat ja tukevat. Aivan kuin mutsin uikkarit. Hihih. Taitaa tämä meri-ilma väsyttää muitakin kuin lapsia.

Ensimmäinen lomaviikko meni järjestellen meidän (1vee)hääjuhlia. Niistä lupaan tehdä ihan oman juttunsa kuvineen paremmalla ajalla. Juhlat olivat onnistuneet, ilma suosi meitä ja vieraat viihtyivät. Itse uskon, että avain hyviin juhliin on ennenkaikkea se, että asioita mietitään sen vieraannäkökulmasta. Uskon ja toivon että tässä onnistuttiinkin melkoisen hyvin.
Pieni sneak  peak kuitenkin meidän juhlista kuvan muodossa.



Iso kiitos   Artolle kuvista, ja kaikki kunnia upeasta mekosta Meccolle
Itse mekosta lupaan laittaa vielä tarkempaa kuvaa, ja tarinaa mustastavalinnasta.

Loman toinen viikko meni juhlien jälkimainingeissa (lue: siivoten ja maksellen laskuja.)
Onneksi ihana ystäväperhe nappasi meidät mukaansa kolmen (3!!) vuorokauden veneilyreissuun! Tuli melko sopivaan saumaan tuo reissu, sillä meidän auto otti ja jätti meidät juuri, kun oltiin pakattu mökkikamat, ja kolme (3!!) kassillista ruokaa kera koiran takaluukkuun.. Voin kertoa ettei kamalasti naurattanut jättää autoa huoltsikalle, ja hypätä mamman kyytiin ja matkata takaisin kotiin..
Pieni veneretki sai siis loistavasti ajatukset pois mersusta, jonka lasku vei meidän jäljelle jääneen kesälomabudjetin lähes kokonaan. Eipähän tarvitse valita Puuhamaan ja Muumimaailman väliltä. Että tavallaan ihan hyvä juttu, jos jotain positiivista tästäkin haluaa hakea. Ja tuleehan siitä aina hyvä mieli, kun joku tämän konkkaronkan joskus kutsuu jonnekin, saatika pieneen suljettuun tilaan. Arvostan.

Me käytiin porukalla Bengtskärin majakalla, joka oli kyllä jo ihan itsessään sellainen kesälomakohde, ettei ainakaan tätä äitiä  haittaisi suunnata sinne ensivuonna uudestaan, just taas vaikka sen muumimaailman sijasta. Ihan ehdottomasti suosittelen, jos kotimaan matkailu, itämeri ja saaristo yhtään kiinnostaa. Meillä kävi aikamoinen hillomunkki, ja saimme sattumalta myös häälahjaksi risteilylahjakortin kyseiselle saarelle. Se on voimassa myös ensikesän, joten ehkä säästämme sen seuraavaa kesälomaa ajatellen. Tässä linkki perheyrityksen sivuille, joka tekee risteilyjä Hangosta "Pentinkarin" majakalle. Ainakin henkilökunta on pirun hauskaa ja hyvää, eikä niissä saariston maisemissakaan juuri valittamista ole, varsinkaan kun kannella saa ottaa vaikka lasin skumppaa.

Bengtskär 2016

Loman kolmas, (3!!) ja viimeinen viikko alkoi eilen. Suunnitelmissa on yhdessäoloa, leikkimistä, uimista, syömistä, hulluttelua, retkeilyä, tutkimista ja ennenkaikkea meidän oman perheen kesken kiireetöntä ihan vain olemista mökillä ja kotona. Ilman sähköä (no on meillä vähän aurinkosähköä) ja juoksevaa vettä. Illalla lasketaan tähtiä ja mennään myöhään nukkumaan ja aamulla juostaan  käsikädessä puskapissille.
Tällä viikolla odotellaan myös puhelua poikien päivähoitohommista. Sillä kesäkuun lopulla sovimme, että palataan lomien jälkeen elokuussa, sillä tilanne meidän kunnassa näyttää hirmuisen huonolta. Toivotaan siis parasta!
Nämä päivähoitohommat onkin niin vaikeita velmuja, että meidän kuvioista kirjoitan ihan oman stoorinsa sitten, kun tilanne hieman selkenee meillekin.

Kesä on tähän asti ollut upea, kaunis ja lämmin. Mutta yksi kohokohta oli ehdottomasti minun siskoni loma  täällä Suomessa. Uusille lukijoille senverran, että hän asuu Arabiemiraateissa, ja valmentaa työkseen Crossfitiä. Ihan silleen semi ok muikki niissä piireissä. Ja meidän piireissä? Meidän piireissä Emilia vasta ykkönen onkin. Hän on Lukan kummitäti, ja minun rakas isosiskoni. Me katsellaan Empun snäppejä Lukan kanssa ihan päivittäin, joten kummitäti pysyy mielessä, vaikka nähdäänkin hyvin harvoin. Me nähtiin viimeksi keväällä kun käytiin siellä lomalla.

Emilia ja Luka


Mutta ette ikinä usko, mitä tapahtui kun hirmuisen kauan odotettu vieras vihdoinkin seisoi pienen pojan edessä. Luka jähmettyi täysin ja alkoi yhtäkkiä itkemään. Hän itki minun sylissäni vajaan tunnin, kunnes kiipesi Emilian syliin tutkimaan tuliaisia.
Siinä kieltämättä vähän herkistyi äitikin pohtimaan, miten merkillinen se lapsen mieli voikaan olla. Miten oudolta ne omat tunteet saattavatkaan tuntua. Ja miten niitä erilaisia tunteita sitten kuuluukaan  käsitellä. Siunäpä vasta melkoinen vuoristorata kaksivuotiaalle valloitettavaksi. Tässä kohtaa äiti saa onneksi toimia vielä turvallisena jarrumiehenä, useamman vuoden kokemuksella. <3
Kun Emilian loma loppui, nousi jälleen pienen miehen tunteet pintaan, ja silmiin nousi kyyneleet. Ääni täristen pieni poika juoksi äidin syliin sanoen, "Enppu tänne!" 
Voin myöntää että ihan vähän jälleen herkistyi äitikin. 
Siinä me sitten istuttiin kahdestaan  mökkilaiturilla, ja katseltiin taivaalle jossa sattumalta lensi pieni lentokone. Luka meinasi että Emilia olikin jo siinä koneessa. "Ehkä onkin." totesin sen sijaan, että olisin kertonut hänen olevan hädintuskin viereisellä Palvan lossilla.

Emilia, Vili ja Luka 2016

Ihana pieni mies. 

P.S. Pureminen on jäänyt. Tästäkin myöhemmin enemmän.

Ida

2 kommenttia:

Minna / In Her Eyes kirjoitti...

Nauttikaa vielä viimeisestä viikosta! Ihan hellyyttävä muuten tuo viimeinen kuva :)

Ida // Mutsi ja Murupullat kirjoitti...

Kiitos. Varmasti nautitaan <3 munkin mielestä tuo kuva on täydellinen.