Kaksplus.fi

31. elokuuta 2016

Eka kerta.

Eilen illalla mä viikkasin pojille mätsäävät vaatteet odottamaan aamua kodinhoitohuoneeseen, sukkia myöten. Kyllä. Laitoin ylisöpöihin pieniin reppuihin vaihtovaatteet ja välikausihaalarit eteiseen odottamaan värikkäiden kumisaappaiden kera.

Kuva: Korinna Saarinen


Tänä aamuna mä jouduin jopa  herättämään pojat, sillä tyypit olisivat kerrankin nukkuneet pidempään kuin kahdeksaan. Aamupalat nassuun ja autoon.

Voi että mua jännitti. Ihan kuin ois ekaa kertaa menossa uuteen työpaikkaan, tai johonkin haastatteluun. Kyllä te tiedätte. Luka hihkui takapenkillä onnesta, "Jee, päiväkotiin! Aja kovempaa!"
Onneksi tuon tyypin asenne saa aina mutkin vain hymyilemään.

Koska pojat ovat eri ryhmissä, tuottaa vieminen ja hakeminen jonkinmoista pientä säätöä. Mutta ihan hyvin mä omasta mielestä ensikertalaiseksi pärjäsin. Eka Luka isojen puolelle, Vili sylissä. Lukaa ei oikeasti kiinnostanut pätkääkään mun lähtö. Väkisin sain pienen halin, mutta suukkoa ei todellakaan irronnut kun katse oli jo autoissa ja kavereissa. Ehdottomasti hyvä juttu, ajattelin ja suuntasin pienten puolelle.

Siitä sitten toiselle puolelle taloa. Tää pienempi mua jännittikin enemmän. Vili on alkuun aika ujo, mutta kun lämpenee, hän viihtyy yleensä  hienosti. Olin hetken hänen kanssaan pienten puolella, mutta lähes  heti  kun pikkuinen käsi irtosi mun lahkeesta, huikkasin nopeat heipat ja lähdin pois.

Sain ohjeeksi joskus aikoja sitten, että yksi nopea heippa ja sit mennään. Tä oli mulle käytännössä hurjan vaikea, sillä  mä olen just se ärsyttävä mutsi kun eka halii molempia seitsemäntoista kertaa, sitten vielä kymmenet suukot, ja sitte se vielä huitoo ikkunan takana lentosuukkoja ja soittaa vartin päästä että onhan minun muruillani nyt sitten lakit päässä kun tuulee. Jep. Thats me!

Mutta se meni hyvin! Mä tein sen! Enkä edes itkenyt autossa. Ihan rehellisesti mä todellakin näin  silmissäni vain  mustan kahvin ja hiljaisen lounaan.



Pojat olivat ensimmäistä päivää vuoropäiväkodissa kaikki hurjat kaksi ja puoli tuntia. (Kyllä, 2.5h) Tässä välissä sain jopa kuvaviestin, jossa kerrottiin kaiken olevan hyvin. Olin otettu. Miten ihana ajatus päiväkodin henkilökunnalta. Kiitos!

Kuva: Korinna Saarinen



Seuraava hoitopäivä onkin sitten jo  ihan oikeanmittainen hoitopäivä. Voihan jännitys! Tästä se meidän uudenlainen arki sitten alkaa. Kaikenkaikkiaan todella hyvät fiilikset. Hoitosuhde vaikuttaa oikein hienolta. Molemminpuolin luottavaiselta  ja rehelliseltä. 
Äidillä taitaa olla eniten opettelemista, molemmille kamat kaappiin on ihan tsek, mutta kun pitäisi vielä muistaa joka maanantai ilmoittaa ne  seuraavan viikon hoitoajat. Äh! 
Olisiko lahopäälle vinkkejä? Puhelin huutaa jo maanantai aamuna muistutuksena, muttei se viimeksikään riittänyt.. 

Ida


22. elokuuta 2016

Kotihoito vs. Päiväkoti. Kumpi voitti?

Arvatkaa mitä? Meidän arki tulee heittämään sellaista kupperskeikkaa kuun vaihteessa, että ihan sukat pyörii pelkästä ajatuksesta kun mutsia niin jännittää!

Vili, Hilda ja Luka


Mä olen ollut kotona nyt melkein kolme vuotta. Toki ennen kuopuksen syntymää olin töissä sen puolivuotta siinä äitiyslomien välissä. Se olikin mulle ihan ehdoton henkireikä, sillä työnteko vaan sopii mulle. Mä rakastan mun työtä, työpaikkaa ja työkavereita. Tottakai omia lapsiani aina enemmän, mutta ihan voin  kyllä myöntää että oli se ihanaa päästä välillä töihinkin. Myös tämän edellisen äitiysloman jälkeen olin toki töissä. Läpystä vaihto meiningillä mentiin taas. Ja hei hitto se on rankkaa! Ihan oikeasti ihan todella hurjaa hommaa. Kaikki kunnia niille, jotka tälläistä jaksavat vuositolkulla. 

Veljekset puistossa.


Tässä esimerkkinä:
Isä menee töihin klo06-15, auto käy pihassa ja äiti lähtee töihin klo16-23
Isin iltavuoroina äiti ei voi mennä töihin lainkaan, jonka vuoksi kaikki viikonloput pitää sitten olla siellä töissä.
Pojat ovat kokoajan siis jomman kumman kanssa, paitsi viikonloput isin kanssa kolmisin, kun äiskä painaa pitkää päivää aina lauantaisin ja sunnuntaisin. Eli käytännössä molemmat vetävät siitä 06 ihan yöhön saakka, joka päivä. Ilman yhteisiä vapaapäiviä/viikonloppuja.

Pojat mökillä.


Palatakseni tuohon, miten mun työstä ja työkavereista pidän. No sekin vähän tässä pistää kutkuttamaan, sillä mun duunit Turun keskustan klassikossa Paninissa alkaa olla pikkuhiljaa taputeltu. Työnantaja toki pysyy samana, (sillä miksi timanttia vaihtamaan?)  mutta työpiste muuttuu toiseen päähän  Aurajoenrantaa. Turusta siis häviää yksi "vihreänkortinravintola", ja sen pistää uuteen uskoon ihana ja nuorekas Voi Veljien jengi. Arvaatko jo mikä ravintola? Vinkkinä, että sitä vastapäätä on sellainen aika iso valkoinen botski. Ja lapsiperheet sen taitaa tunnistaa siitä viereisestä "lastenföristä"?

Tämä siirto oli myös suuri syy lastenhoidon tarpeelle. Ihan ehdottomasti haluan työntekijänä panostaa täysillä uuteen duuniin, ja palata siihen työnmakuun ja tienaamiseen vanhaan malliin. En siedä sitä ajatusta, että eläisin pelkillä miehen tuloilla ja kelan avustuksilla. En missään nimessä, jos tsäännsit on tehdä ihan omiakin töitä.
Toki läpystä vaihto jatkuu osittain, sillä edelleen me halutaan, että pojat ovat mahdollisimman vähän siellä hoidossa.
Se kumpi menee myöhemmin vie, ja se kumpi pääsee aikaisemmin hakee. Joskus tuurilla klo 10-16. Mutta vuorotöiden vuoksi, myös iltahoitoa tullaan tarvitsemaan. 

Vesisade ei todellakaan haittaa!


Pojat siis aloittavat päiväkotiuransa kevyesti vuoropäiväkodilla! Aluksi hieman pelästyin ajatusta, mutta käynti Raision kaupungin vuoropäiväkodissa todellakin muutti mieleni. Henkilökunta oli rennon rempseää, aidosti kiinnostuneita niistä lapsista yksilöinä ja täydellisellä maalaisjärjellä varustettuja hyviä tyyppejä. Että ihan hyvillä mielin jätän mun omat helmeni sinne hoitoon. En pelkää mitään muuta kuin täitä ja kihomatoja! Hyi kääk!
Tuleeko niitä aina, ja jos niin tuleeko kaikille?


Meidän riiviöt eivät siis ole koskaan olleet ulkopuolisella hoidossa. Esikoiselle haettiin paikkaa, mutta vedettiin se hakemus aika äkkiä pois kun tajuttiin, että pikkuveljen laskettuaika on niin pian, että olisi enemmänkin vittuilua laittaa toinen muutamaksi kuukaudeksi hoitoon, sillä esikoisen pitäminen hoidossa vauvan syntyessä ei olisi ikimaailmassa ollut meille mikään vaihtoehto. Ei vaan mitenkään päin. 
Toki meillä oli (ja on edelleenkin!) loistava tukiverkosto takana joka kyllä auttaa, kunhan vain muistaa pyytää.
Luka oli myös itse vielä kovin pieni kun Vili syntyi. Vain kaksi päivää vajaan puolitoistavuotias. Hänhän oli minulle vielä aivan pieni vauva. Ehkä, jos lapsi olisi siinä välissä ollut vuoden pari hoidossa, olisin voinut hänet siellä pitääkin. Vaikka jo sekin tuntuu ajatuksena mielestäni niin kovin vieraalta. "Kyllähän minä lapseni aina paremmin hoidan kuin joku muu."
Toki voin tässä kohtaa myöntää, että minä juuri olen se ämmä, joka on sitä mieltä että on lähes vastuuntunnotonta ja itsekästä edes harkita lisää lapsia, jos on valmis ennen sen uuden syntymää jo päättämään että vanhempi/vanhemmat menee sitten päiväkotiin kun vauva syntyy. EI! Ei näin. Onhan niitä ihan hirmuisesti erinäisiä syitä ja tapoja tehdä toisin, ja muutama oikein hyvä ystävänikin toisin tekee kuin minä, mutta heillä kaikilla myös on hyvät syyt, jotain ihan muuta kuin oma laiskuus. Tai se paljon puhuttu lapsenoikeus päivähoitoon.. Ihan voin myös tunnustaa että kyllä minä niin mieleni pahoittaisin jos mun mukulat olis mielummin päiväkodissa ku mun kanssa kotona.

Isi sai parit suukot.


Päiväkodin alkaessa isompi on 2vuotta ja 9kuukautta, ja nuorempi 1vuoden ja 3kuukautta vanha.
Isompi on ollut jo pitkään täysin kuiva, ja puhuu hyvin ja selkeästi (ja paljon). Tyyppi lauloi mulle just aakkoset ja lausui numerot englanniksi yhdestä kymmeneen. *ylpeä* 
Pienempi kävelee(juoksee), syö itse ja sanoo muutamia sanoja.
Veljekset tappelevat ihan mahdottomasti, joku teistä ehkä saattaakin muistaa sen puremis-shown. Joten olen kyllä kovin tyytyväinen, että sankarit menevät eri ryhmiin. Todellakin  toivon, etteivät he tappelisi niin paljon kotona, kun ovat saaneet olla omissa leikeissään ilman sitä toista iilimatoa jatkuvasti vieressä. Luka menee  yli kolmevuotiaiden ryhmään, ja Vili alle-. Toki ryhmiä yhdistellään iltaisin ja viikonloppuisin jos siltä näyttää.
Miten teillä on, sisarukset samassa vai eri ryhmässä? Miksi?

Äidin uusi koru.
 

Mutta! Nyt pyydänkin apua teiltä, minua fiksummilta (vuoro)päiväkotikonkareilta. Mitä meidän pitää muistaa? Nimikointitarrat on tilattu, unikaverit pesty 60asteessa, sadevaatteet, pastillit, tossut, TEIPPIvaipat... Mitä vielä?

Ida

8. elokuuta 2016

Se Pikkuisen parempi LASTENKIRPPIS avataan tänään!

MUOKATTU! ARVONTA ON OHI, JA ILMAISEN MYYNTIVIIKON VOITTI PAULA! ONNEA!


Tänään avataan (tänne meille) Raisioon jotain todella siistiä! Nimittäin ihan pränikkä lastenkirpputori!
Sain kunnian tehdä kierroksen jo eilen illalla ja ihastella kaikki nurkat läpi, ja nauttia kupin kuumaa kera taivaallisen Rocky road -suklaakakun.

Kaikkien paikan varanneiden kesken arvotaan kuvassa näkyvä Eero Aarnion limenvärinen Dino, arvoltaan 170€! Arvonta suoritetaan kirpputorin avajaispäivän päätteeksi 9.8.2016, joten kaikki tätä ennen paikan varanneet ovat mukana arvonnassa!


Lasten Dinon omistaja Salla halusi avata kirpputorin, joka vastaisi hänen unelmiensa kirppistä. Sellaista, jota ei vielä lähiseudulta ole löytynyt. Jokaisesta paikasta puuttuu aina se jokin, ja juuri ne "jotkut asiat" yhdistämällä syntyikin Lasten Dino.


Kun ulko-ovesta astuu sisään, katse kohdistuu  ensimmäisenä tilan avaruuteen, korkeaan kattoon ja valoisaan vaaleaan sisustukseen. Kaikki on symmetristä, siistiä ja kaunista.

Kaikki on niin sävysävyyn.


Heti vasemmalta löytyy iso lasten leikkipaikka, joka on aidattu! Mietin heti että jes, Luka saattaisi pysyä siellä jopa kaksi minuuttia. Eikai, se ei ole lapsiparkki. Vanhempien tulee siis vahtia ihan itse niitä omia lapsiaan, vaikka tila onkin aidattu aika pirun hyvin.

Keskeltä löytyy kassa, ja kahvila.
Oh my, mitä herkkuja siellä on tarjolla! Lasten Dinon kahvilassa tarjoillaan Raumalaisen leipomon, Prassen Konditorian herkullisia tuotteita, kakkuja ja pientä suolaista. Koska mikä kruunaa hyvän kirppiskierroksen? No, tumma ja tuore luomukahvi, ja kunnon pala suklaakakkua tietenkin!
Myös pienet asiakkaat on huomioitu harvinaisen hyvin, sillä esillä oli myös laaja valikoima luomusoseita, -smoothieita ja tuoreita hedelmiä. Omistaja kertoikin lähiruuan, luomun ja kotimaisuuden olevan kovin tärkeitä juttuja myös hänelle. Hippimutsilta pointsit siitä!

Kahvilan herkkuja lapsille.


Erikoispojot vielä siitä, että tämä paikka on myös sunnuntaisin avoinna! Itse ainakin olen pettynyt useamman kerran, kun mieli tekisi lähteä koko jengin kanssa kirppikselle sunnuntai aamupäivällä, eikä mikään paikka ole auki. No mut hei nyt on!
Ti-Pe klo10.00-18.00
La-Su klo 10.00-15.00

Itse myyntipaikkoja on 159. Kaikkiin paikkoihin kuuluu kahdeksanlokeroinen hyllykkö, ja kaksi tankoa joille vaatteet saa kauniisti esille, ja ostajien on niistä helppo selata vaatteet läpi.
Myyntipaikkaan kuuluu myös maksutta tila isompien tavaroiden osastolta. Myös äitiysvaatteille on oma osastonsa, joka myöskin kuuluu hintaan. Aika hyvä juttu mun mielestä!
Itse ajattelin viedä viime kirppismyyntikerralla vaunutkin, mutta 20% provisio ei muutamasta kympistä houkuttanut, joten parit ylimääräiset kärryt pyörivät edelleen meidän nurkissa.
Lasten Dinossa  tämä kaikki kuuluu hintaan, joka on kyllä melko kilpailukykyinen Turunseudun muihin lastenkirppiksiin. Toki kaikesta myynnistä menee vielä se 5% provikka, mutta se nyt on aika pieni prosentti.



Elokuun kampanjana onkin kolmen viikon myyntijakso (18päivää) 59€! (+5% myynnistä.) Tarjous on voimassa kaikkiin varauksiin, jotka tehdään elokuun loppuun mennessä. 

Minkälainen on lastenkirppisten suurin asiakasryhmä? No pienten vauvojen äidit tietenkin. Mikäs sen mukavampaa mammalomalla onkaan, kuin rullailla pienen nyytin kanssa  rauhassa kierrellen ja hypistellen kirppiksellä. Mutta vauvat, ne syövät niin kamalan usein, ja näissä paikoissa on useasti niin hurja hälinä, että monesti sitä lähtee vain pois syöttämään vauvaa. Salla on ratkaissut tämänkin tilanteen todella hienosti, ja varmasti tervetulleella tavalla. Sillä perältä löytyy huone imetystä varten. Tai miksei pulloruokintaakin varten, onhan sekin ihan yhtälailla  mukavampaa hoitaa rauhallisessa ja siistissä huoneessa.
Huoneessa on sohva, fat boy -säkkituoli ja imetystyyny vapaassa käytössä. Myös hoitoalusta ja vaipparoskis löytyy samasta tilasta.

Imetyshuone. mikä ihana ajatus!

Imetystila.


Asiakas wc:stä löytyy myös hoitopöytä ja potta pikkutyypeille.

Lasten Dino.


Lasten Dinoon on helppo löytää. Ajat vain Raision keskustan läpi Raisiontietä Naantaliinpäin, ja kerran käännyt vasemmalle. Myös linja-autolla pääset ihan viereen. Linjat 6 ja 7 Naantaliin päin ajavat aivan vierestä. Osoite on 
Vehnätie 2 21200 Raisio.

Seuraamalla Lasten Dinoa facebookissa, pysyt takuu varmasti perillä ajankohtaisista asioista.
Nyt avajaisviikolla 9.8.- on luvassa paljon mukavaa ohjelmaa. Muunmuassa Go Baby Go
rakentaa lapsille temppuradan, ja  ilmapallojakin jaellaan niin kauan kuin niitä  riittää.

Tällä suunnattomalla kirppisfanilla on nyt ilo ja kunnia arpoa avajaisviikon kunniaksi teidän lukijoiden kesken ilmainen myyntiviikko! Mikäli sikäli Sinulla on nurkissa vaatetta ja/tai tavaraa jonka voisi muuttaa käyväksi valuutaksi, kommentoi alle mikä on just sun mielestä tärkeintä hyvässä kirpputorissa?
Itse koen tärkeimmäksi myyjien työn ennen, kuin vaatteet tuodaan myyntiin. Pestyt ja silitetyt vaatteet lähtevät varmasti vilkkaammin uuteen kotiin kuin ryppyiset saatika tahraiset. Itse myös sorrun useasti ylihinnoittelemaan lempparivaatteet, sillä se tunnearvo useasti ylittää markkina-arvon ihan sata nolla. Tästä syystä ne omat lempparit onkin hyvä heittää sinne  muistojen laatikkoon kirppiskassin sijaan.

Valtava Dino toivottaa sinut tervetulleeksi, et voi olla huomaamatta sitä.


Kommentoineiden kesken arvotaan ilmainen myyntiviikko viikonpäästä tiistaina 16.8.2016.
Huomioithan kuitenkin, että myynnistä peritään kuitenkin se 5% provisio. Muistathan jättää sähköpostisi.

Ida 


4. elokuuta 2016

Uusi lastenvaatemerkki tulee suomeen! JES!

Ette ikinä arvaa! Tänne meille Suomeen rantautuu 22.8.2016. Vihdoinkin ihana uusi lastenvaatemerkki!
Tai ei se nyt uusi ole, mutta meille suomalaisille se on ihan just nyt sitä. Ai että mitenkäs taas pieni materialistimutsi nostaa hipin takana päätään..

Kuva www.milkcopenhagen.com


Mutta kun ne lastenvaatteet. Ne nyt vaan on niin hullaannuttavia. Ja mikä hei nyt ei monen äidin mielestä oliskaan sen parempaa kuin laadukkaat, suurimmaksi osaksi luonnonmateriaaleista valmistetut ja vielä kohtuuhintaiset KAUNIIT lastenvaatteet, joilla kuitenkin on jälleenmyyntiarvoakin. BINGO!

Joko keksit mikä merkki on kyseessä? (Snäpissä jo vinkkasinkin asiasta, kannattaa lisätä @leppane ellet jo siellä meikäläistä seuraile.)

 
Kuva www.milkcopenhagen.com

No se on Tanskalainen MILK.

MILK Copenhagen suunnittelee ja valmistaa vaatteita lapsille noin 2 ikävuodesta (92cm) aina 14  ikävuoteen (164cm) saakka. Nyt mallistoon on myös tulossa jo toista kautta supersuositut naistenvaatteet!

MILK:in tyyli on yksinkertaisen uniikki, joka puhuttelee niin pientä kuin isompaakin kiehtovien yksityiskohtien kera. Henkilökohtaisesti vertaisin tätä merkkiä eniten Pomp de Luxiin, tai Vimmaan. Eli aivan ehdottomasti kiinnostuin heti, kun hyvä ystäväni paljasti alkavansa näiden vaatteiden edustajaksi. Sillä kyseessähän on kotimyyntijuttu. Samallalailla kuin PdL,MeandI,Silverjungle yms. Näitähän on jo vaikka ja kuinka, mutta tämäpäs on ihan uutta Suomessa, joka tekee ainakin minusta entistä uteliaamman.
Näitä vaatteita voi toki tilata suoraan edustajaltakin ilman kotikutsuja, mutta itse emäntä saa toki pienen bonuksen kutsut järjestäessään.


MILK hakee inspiraationsa aina viimeisimmistä muotisuuntauksista, sekä tietysti maailman parhaista inspiksenlähteistä, lapsista.

Kuva www.milkcopenhagen.com


MILK tekee vuodessa kaksi mallistoa, ajatuksella että kaikkia mallistojen vaatteita voi huoletta yhdistellä ristiinrastiin.

Itse saan kunnian pitää kotikutsut ihan ensimmäisten joukossa täällä Raision metikössä, enkä malta odottaa, että pääsen jakamaan teille fiiliksiä ja arvosteluja kyseisistä vaatteista.
Jos myös sinua kiinnostaa kutsujen pitäminen täällä Turunseudulla, tässä linkki takuuvarmaan ja mukavaan MILKIN edustajaan.  Tiia tuntee lastenvaatteet rehellisesti todella hyvin.

HUOMAA! Kuvat ovat vanhaa mallistoa, uuden malliston kuvat ovat vielä top secret, mutta vilauksen nähneenä voin sanoa, että todellakin toimii. Itse pukisin varmasti vielä teini-ikäisenkin Newbien tai Mini Rodinin vaatteisiin jos pystyisin. Vink vink.

Ida

3. elokuuta 2016

Kaikkea kolme.

Aurinkoinen tervehdys täältä kesälomalta! Minun piti pitää koko kolme viikkoa (3!!) blogikin hiljaisena, mutten minä nyt millään malta, kun lapsetkin nukkuvat samaan aikaan useamman tunnin (3!!) päiväunia saaristoilman uuvuttamina.



Lomaa on vielä muutama päivä jäljellä, ja me todellakin nautimme niistä viimeisistä helmistä täällä Velkuan mökillä. Meillä on (vihdoin voin hei sanoa muuten meillä, sillä minun mieheni suvun mökkihän tämä on, eikä lainkaan "minun".)
Mökki on saaressa, joten pelisäännöt ovat melko tiukat ja tukevat. Aivan kuin mutsin uikkarit. Hihih. Taitaa tämä meri-ilma väsyttää muitakin kuin lapsia.

Ensimmäinen lomaviikko meni järjestellen meidän (1vee)hääjuhlia. Niistä lupaan tehdä ihan oman juttunsa kuvineen paremmalla ajalla. Juhlat olivat onnistuneet, ilma suosi meitä ja vieraat viihtyivät. Itse uskon, että avain hyviin juhliin on ennenkaikkea se, että asioita mietitään sen vieraannäkökulmasta. Uskon ja toivon että tässä onnistuttiinkin melkoisen hyvin.
Pieni sneak  peak kuitenkin meidän juhlista kuvan muodossa.



Iso kiitos   Artolle kuvista, ja kaikki kunnia upeasta mekosta Meccolle
Itse mekosta lupaan laittaa vielä tarkempaa kuvaa, ja tarinaa mustastavalinnasta.

Loman toinen viikko meni juhlien jälkimainingeissa (lue: siivoten ja maksellen laskuja.)
Onneksi ihana ystäväperhe nappasi meidät mukaansa kolmen (3!!) vuorokauden veneilyreissuun! Tuli melko sopivaan saumaan tuo reissu, sillä meidän auto otti ja jätti meidät juuri, kun oltiin pakattu mökkikamat, ja kolme (3!!) kassillista ruokaa kera koiran takaluukkuun.. Voin kertoa ettei kamalasti naurattanut jättää autoa huoltsikalle, ja hypätä mamman kyytiin ja matkata takaisin kotiin..
Pieni veneretki sai siis loistavasti ajatukset pois mersusta, jonka lasku vei meidän jäljelle jääneen kesälomabudjetin lähes kokonaan. Eipähän tarvitse valita Puuhamaan ja Muumimaailman väliltä. Että tavallaan ihan hyvä juttu, jos jotain positiivista tästäkin haluaa hakea. Ja tuleehan siitä aina hyvä mieli, kun joku tämän konkkaronkan joskus kutsuu jonnekin, saatika pieneen suljettuun tilaan. Arvostan.

Me käytiin porukalla Bengtskärin majakalla, joka oli kyllä jo ihan itsessään sellainen kesälomakohde, ettei ainakaan tätä äitiä  haittaisi suunnata sinne ensivuonna uudestaan, just taas vaikka sen muumimaailman sijasta. Ihan ehdottomasti suosittelen, jos kotimaan matkailu, itämeri ja saaristo yhtään kiinnostaa. Meillä kävi aikamoinen hillomunkki, ja saimme sattumalta myös häälahjaksi risteilylahjakortin kyseiselle saarelle. Se on voimassa myös ensikesän, joten ehkä säästämme sen seuraavaa kesälomaa ajatellen. Tässä linkki perheyrityksen sivuille, joka tekee risteilyjä Hangosta "Pentinkarin" majakalle. Ainakin henkilökunta on pirun hauskaa ja hyvää, eikä niissä saariston maisemissakaan juuri valittamista ole, varsinkaan kun kannella saa ottaa vaikka lasin skumppaa.

Bengtskär 2016

Loman kolmas, (3!!) ja viimeinen viikko alkoi eilen. Suunnitelmissa on yhdessäoloa, leikkimistä, uimista, syömistä, hulluttelua, retkeilyä, tutkimista ja ennenkaikkea meidän oman perheen kesken kiireetöntä ihan vain olemista mökillä ja kotona. Ilman sähköä (no on meillä vähän aurinkosähköä) ja juoksevaa vettä. Illalla lasketaan tähtiä ja mennään myöhään nukkumaan ja aamulla juostaan  käsikädessä puskapissille.
Tällä viikolla odotellaan myös puhelua poikien päivähoitohommista. Sillä kesäkuun lopulla sovimme, että palataan lomien jälkeen elokuussa, sillä tilanne meidän kunnassa näyttää hirmuisen huonolta. Toivotaan siis parasta!
Nämä päivähoitohommat onkin niin vaikeita velmuja, että meidän kuvioista kirjoitan ihan oman stoorinsa sitten, kun tilanne hieman selkenee meillekin.

Kesä on tähän asti ollut upea, kaunis ja lämmin. Mutta yksi kohokohta oli ehdottomasti minun siskoni loma  täällä Suomessa. Uusille lukijoille senverran, että hän asuu Arabiemiraateissa, ja valmentaa työkseen Crossfitiä. Ihan silleen semi ok muikki niissä piireissä. Ja meidän piireissä? Meidän piireissä Emilia vasta ykkönen onkin. Hän on Lukan kummitäti, ja minun rakas isosiskoni. Me katsellaan Empun snäppejä Lukan kanssa ihan päivittäin, joten kummitäti pysyy mielessä, vaikka nähdäänkin hyvin harvoin. Me nähtiin viimeksi keväällä kun käytiin siellä lomalla.

Emilia ja Luka


Mutta ette ikinä usko, mitä tapahtui kun hirmuisen kauan odotettu vieras vihdoinkin seisoi pienen pojan edessä. Luka jähmettyi täysin ja alkoi yhtäkkiä itkemään. Hän itki minun sylissäni vajaan tunnin, kunnes kiipesi Emilian syliin tutkimaan tuliaisia.
Siinä kieltämättä vähän herkistyi äitikin pohtimaan, miten merkillinen se lapsen mieli voikaan olla. Miten oudolta ne omat tunteet saattavatkaan tuntua. Ja miten niitä erilaisia tunteita sitten kuuluukaan  käsitellä. Siunäpä vasta melkoinen vuoristorata kaksivuotiaalle valloitettavaksi. Tässä kohtaa äiti saa onneksi toimia vielä turvallisena jarrumiehenä, useamman vuoden kokemuksella. <3
Kun Emilian loma loppui, nousi jälleen pienen miehen tunteet pintaan, ja silmiin nousi kyyneleet. Ääni täristen pieni poika juoksi äidin syliin sanoen, "Enppu tänne!" 
Voin myöntää että ihan vähän jälleen herkistyi äitikin. 
Siinä me sitten istuttiin kahdestaan  mökkilaiturilla, ja katseltiin taivaalle jossa sattumalta lensi pieni lentokone. Luka meinasi että Emilia olikin jo siinä koneessa. "Ehkä onkin." totesin sen sijaan, että olisin kertonut hänen olevan hädintuskin viereisellä Palvan lossilla.

Emilia, Vili ja Luka 2016

Ihana pieni mies. 

P.S. Pureminen on jäänyt. Tästäkin myöhemmin enemmän.

Ida