"Kauan sitten asui maalla pikkupoika villi,
Kissankulman kauhuksi häntä kutsuttiin.
Lähellä jos jossain alkoi soida palopilli,
epäilykset kohdistui heti Eemeliin.
Voi herranjestas, minkälainen lapsi oli hän!
On hyvä ettei Eemeleitä ole enemmän.
Sing duu-dul-dei, sing duu-dul-dei
sing duu-dul, duu-dul-dei,
sing duu-dul-dei, sing duu-dul-dei
sing duu-dul, duu-dul-dei.

Kesäkeittopataan teki kerran sukelluksen
Eemeli, mut jäi kiinni hörökorvistaan.
Se on hyvä - isot korvat esti tulehduksen,
mutta kulho päässään hän joutui sairaalaan.
Voi herranjestas, minkälainen...

Eemeli sai ajatuksen kerran toukokuussa:
lipputankoon kiskaisi pikkusiskon hän.
Iida kiikkui ylhäällä kuin käpy kuusipuussa;
sieltä näkee varmasti paljon enemmän.
Voi herranjestas, minkälainen...

Kaikki Eemelimme temput historiaan jäivät,
niistä silmät pyöreinä nytkin puhutaan.
Arestissa aikoinaan hän istui monet päivät
mutta kiltti ollut ei edes silloinkaan.
Voi herranjestas, minkälainen..."