Kaksplus.fi

20. huhtikuuta 2016

Haastan sut tekemään hyvää, porukassa!

Kun mä tulin ensimmäistä (tai, no toista ,muttei siitä nyt sen enempää.) kertaa raskaaksi, ei mun kaveripiiristä juuri kellään ollut lasta, eikä ollut oikein ketään, kenen kanssa jauhaa niistä samoista itselle hirmuisen tärkeistä asioista päivästä toiseen.
Sillä onhan se nyt sanomattakin selvää, ettei ihmistä jolla ei ole haluakaan saada lapsia voisi vähempää kiinnostaa  ultrakuulumiset, ensimmäiset liikkeet tai -ostokset ja onko nyt se 20+4 vai 20+5.
Eikä sitä tulevaa isääkään ihan aina ne samat jutut jaksa kiinnostaa..
"Ai et muista monesko viikko nyt on?!" Ja järkyttävä loukkaantuminen, sillä sehän tarkoittaa automaattisesti sitä ettei sitä nyt kyllä kiinnosta lainkaan tämän lapsen syntymä.

2013



Ensimmäinen raskaus ei muutenkaan mulla mennyt ihan nappiin, ja jouduin jäämään töistä pois jo viikolla 28.
Eli sitä aikaa oli. Aikaa miettiä ja suunnitella.  Piti makoilla ja olla, lähinnä vaan olla pitkällään.

2013 +Kuvakas 


Tein plussatestin maaliskuun puolessa välissä 2013. Huhtikuun alussa liityin facebookryhmään, joka vilisi naisista, jotka odottivat vauvaa syntyväksi marraskuussa 2013.
Silloin kun ryhmään liityin, en todellakaan osannut kuvitellakaan miten tärkeä osa mun elämää noista naikkosista olikaan tulossa.

Raskausaikana me jaettiin toisillemme neuvolakuulumisia, ja kotikuulumisia hiljaisella sopimuksella että what goes to Marraskuiset, stays there.
Jokainen äiti haluaa kertoa mitä masussa olevalle vauvalle kuuluu, ja mikä onkaan sen parempi paikka, kuin sivusto, jossa ihan oikeasti kaikkia muitakin kiinnostaa!
Mielialanvaihtelut, mieliteot ja järkyttävän levottomat keskustelut, niistä oli mun raskausaika Lukasta tehty.


2013 +Kuvakas 


Treffattiinkin turunseudun äitien kanssa muutamaan otteeseen ennen synnytyksiä, ja näin kolmen vuoden jälkeen tuosta tapaamisesta voin ylpeänä kertoa, että kourallinen noista naisista on myös kutsuttu meidän hääjuhliin ensikesänä. Yksi näistä naisista on myös tällähetkellä mun toinen työnantaja. Aika hyvin, eikö totta?
Nämä naiset järjestivät mulle myös viimekesänä "polttarit", sillä me menimme yllätyksenä naimisiin kuopuksemme ristiäisissä. Kenellekään ei kerrottu, paitsi ohops noin viidellekymmenelle naiselle. Voitte kuvitella Jussin reaktion tuona päivänä. "Ai että ei kenellekään?"
Mut haettiin moottoripyörällä kotoa, ajettiin lujaa ja mentiin hyvin syömään. Ei siis mitään polttaripolttari-meininkiä, mutta kuitenkin. Olin äärettömän otettu.

Synnytysten jälkeen me vasta treffailtiinkin! Paikallisten kanssa viikottain, mutta olen minä varmaan jo 4/5 nähnyt ihan livenäkin, siis näitä jotka eivät turunseudulla asustele. Ja vaikken ihan kaikkia olekaan, mulla on sellainen fiilis, että jos joku noista eukoista tulisi kadulla vastaan, aivan ehdottomasti halaisin, epäröimättä ja lujaa.

Veikko,Alma,Maiju,Luka ja Janni


Meidän ryhmä oli todella tiivis, se on edelleenkin, muttei  niin äänekäs kuin kaksi vuotta sitten. Lapset ovat nyt suurin osa hoidossa, äidit töissä, tai "uudella kierroksella".

Kaikkien ryhmäläisten kotona syttyy myös kynttilä pienen E-vauvan muistolle aina lokakuun lopulla. Hänen matkansa päättyi äidin mahaan noin kuukausi ennen laskettua aikaa.  Muistan edelleen sen olon, kun meidän ihanaan hattaraa ja rakkautta hehkuvaan ryhmään tuli viesti. Se pysäytti 50 naista aivan täysin.
Mulle nousee edelleen kyyneleeet silmiin kun edes ajattelen asiaa, mutta ajattelen  hänet myös pilven reunalle meidän kaikkien marraskuisten  suojelusenkeliksi. <3

Janni, Alma, Luka ja Maiju


Erityisen ylpeä olen yhdestä meidän facebook-ryhmän yhteisestä saavutuksesta. Meillä on yhteinen Plan-kummilapsi. 

Harvalla äitiyslomalaisella tai kotiäidillä on oikeasti varaa hyväntekeväisyyteen. Halua on varmasti monella, mutta 30e kuukaudessa on aika iso raha  äitiyspäivärahoista. Se on jo kaksi isoa vaippapakettia.
Mutta jos sen rahan maksaa kerran vuodessa ja vielä puoliksi, ei se niin kovin paha olekaan. Eihän?

Meidän marraskuussa 2013 syntyneiden lasten äitien Plan-kummilapsen nimi on Cadi. Cadi on suunnilleen samanikäinen pieni tyttö, kuin meidän lapset. Hän on Guinea-Bissausta joka on yksi Afrikan köyhimmistä maista. Hän puhuu mandingaa, ja hänen uskontonsa on  islam. Cadin perheeseen kuuluu pienviljelijä isä -74 ja kotiäiti -77. Cadi perheineen asuu savitalossa, jossa on peltikatto ja hiekkalattia. Perhe käyttää ruuanlaitossa energianlähteenä puuta. Hän  ei osallistu vielä opetukseen, koska on liian nuori. Hän on saanut kaikki perusrokotukset. Perheen antamien tietojen mukaan hän on ollut terve, eikä ole kärsinyt mistään vakavammista sairauksista. Cadin perhe saa vettä vuoden ympäri porakaivosta. Vedenhaku kestää vähintään 5 minuuttia. Perhe käyttää kuoppakäymälää. Lähin terveysasema on 45 minuutin päässä heidän kotoa.
Sillä 27 eurolla, jota me vuorotellen Plan-järjestölle maksetaan, turvataan tälle pienelle tytölle elämä.
Plan *klik*

Voin todellakin sanoa olevani uskomattoman ylpeä ja onnellinen, että minulla on tällainen yhteisö jonne todella koen kuuluvani. Moni voisi ajatella että hei se on vain fb-ryhmä. Mutta ei, ei se ole. Minulle se on paljon enemmän. Se on iso kasa ystäviä, lukemattomia muistoja, hyviä ja huonoja. Se on vertaistukea ja pyytteetöntä apua juuri silloin kun sitä tarvitsee. Uskon ja tiedän, että moni teistä tulee tämän lukemaan. Ihanaa, sillä haluan vielä kirjoittaa sen, että sinä olet tärkeä, ja iso osa esikoiseni lapsuusajan muistoja.

Alma, Luka, Janni, Veikko ja Maiju


En ole unohtanut kuopuksenkaan ryhmää. Kesäkuiset 2015 <3 Sieltäkin olen elämääni muutaman helmen saanut.

Tässä kohtaa haluaisin  haastaa teidät kaikki mukaan. Saisitko sinä kerättyä porukan, joka sitoutuisi yhdessä ottamaan kummilapsen? Onko sulla hyvä ja tiivis ystäväpiiri  jolle voisit tälläistä ehdottaa? 
Se pitää vain muistaa, että se on pitkä sitoutuminen. Ei mikään hetken huuma, tai innostus jolla kiillottaa omaa sädekehää. Hän on ihan oikea lapsi, eikä toivottavasti mihinkään katoa.

Erityisesti suosittelen kaikkia verkostoitumaan, liittymään niihin ryhmiin ja aktivoitumaan. Se on oikeasti ihana fiilis, kun saat 24/7 jonkun kiinni jos sun pitää vaikka just sillä sekunnilla saada tietää että onko se nyt normaalia kun se vauva potkii näin ja noin. Itkeekö vaan mun vauva? Syökö teidänkin vauvat vartin välein? Tiheä imu? Koliikki? Refluksia? lista on loputon. Te tiedätte. <3

Minkälaisia kokemuksia teillä on internetin vauva-, mamma-, taikka lapsiryhmistä?

Kaksplussan nettisivuiltakin löydät keskustelujen alta kategorioita, joista ihan varmasti löytyy naisia, jotka odottavat vauvaa jonka laskettu-aika on sinun vauvasi kanssa samoihin aikoihin. Tai äitejä, jotka kamppailevat samojen uhma-urpoilijoiden kanssa kuin sinäkin.. Trust me, I know! ;)



Ida//Mutsi ja Murupullat


17 kommenttia:

watels kirjoitti...

Ääääk ihana teksti! Mä en oo kokenut tollasta yhteyttä fb äitiryhmissä :P

Tuuli kirjoitti...

Tiia kirjoitti...

Minulla samanmoinen kokemus kuopuksen vauvaryhmästä, läheisiä ollaan ja koska ryhmän pidettiin pienenä (alle 30 henkeä) tuntuu, että tuntisin heistä jokaisen. Yhdessä on autettu, jos joku on voinut huonosti. On piristetty ruokakassilla tai muulla. Se on uskomatonta miten paljon raskaus ja ryhmäytyminen (vaikkakin "vain" netissä) voi saada aikaan :) päivittäin kirjoittelen suurimman osan kanssa whatsappin kautta edelleen.

Tanja- OUR JOURNEY kirjoitti...

Kaunis teksti, mullakaan ei oo tosin koskaan ollut noin tiivistä face ryhmää, kun sulla! Olet onnekas! <3

Nea- Kädenjälkiä Sydämessä kirjoitti...

Mielettömän kauniisti kirjoitettu ♡ Itsekin olen tälläisessä mamma ryhmässä mutta jättäydyin vähän taka-alalle kun kaikki muut jutut syö aikaa niin runsaasti :/ Mutta ihania naisia/äitejä hekin ♡

Mira Vuoriheimo kirjoitti...

Voi Iida. Ihana kirjoitus❤️ E-vauvan kohdalla tuli taas kyyneleet. Marraskuiset❤️

Maaria | HULIVILINI kirjoitti...

Samaistun tuohon, ettei ekaa odottaessa ollut oikein ketään, jolle asiasta puhua, ei sellaisia jotka ei ole samassa tilanteessa, kiinnosta. Onneks sä löysit ton ryhmän, kuulostaa nimittäin aika täydelliseltä <3

Hanna / Yli pyykkivuorten, läpi lasikattojen kirjoitti...

Mulla on samanlainen mutta pienempi ryhmä Aavan huhtikuisissa 2016. Hyvä idea, ehdotan!

Hanna Yli pyykkivuorten, läpi lasikattojen

Ida // Mutsi ja Murupullat kirjoitti...

En mäkään muissa kuin tässä. <3

Ida // Mutsi ja Murupullat kirjoitti...

❤❤

Ida // Mutsi ja Murupullat kirjoitti...

Ihanaa että on muitakin! ❤ nyt vaan kuule ehdottamaan upeaa yhteistä hyväntekeväisyyttä.. 😉

Ida // Mutsi ja Murupullat kirjoitti...

Kiitos. ❤ koen myös olevani kovin onnekas, upeita naisia.

Ida // Mutsi ja Murupullat kirjoitti...

Kiitos Nea ❤
Meidänkin ryhmässä on nyt vähän hiljaisempaa, mutta tälläiset yhteiset asiat pitää meidät tiukasti yhdessä vielä vuosia. :)

Ida // Mutsi ja Murupullat kirjoitti...

Niin mullakin kun tätä kirjoitin. Pieni kaunis E ❤

Ida // Mutsi ja Murupullat kirjoitti...

Se on just sitä. Täydellinen. Kaikki täydentää toisiaan. Ja todellakin välillä kinastellaan, mutta semi asiallisesti kuitenkin. :D

Ida // Mutsi ja Murupullat kirjoitti...

Jee! Ehdota! :) ja kerro sitten lähdettekö messiin. ❤

Annu Tuulia kirjoitti...

Ihana ajatus ja ihania pikkuisia. <3