Kaksplus.fi

31. maaliskuuta 2016

Kaikki osallistujat voittivat liput Lapsimessuille!

Hullunmyllyä ja läpystä vaihtoa on ollut meidän viikko. Töitä ja reissun valmistelua, mutta silti tuntuu että mitään ei ole valmiina matkaa ajatellen. 
Mutta tänään mulla onkin vapaapäivä, ja sainkin heti aamusta arvottua onnelliset voittajat instagramissa ja täällä blogin puolella.



Höpö höpö, eivät kaikki voittaneet! APRILLIA APRILLIA!

@jannikkiiii voitti kaksi lippua instagramissa, ja Siinatar! Sinä olit onnekas blogin puolella. 
ONNEA MOLEMMILLE! 
Ja oikein mukavia messuretkiä!
Postitan liput vielä tänään, sillä sunnuntaina nousee lentokoneen nokka kohti Dubaita.

Viime hetken vinkkejä? Tänään on vielä kauppapäivä. 
Jännittääkö? Todellakin. Ostin jopa kymmenen paria korvatulppia, jos rakkaat aina niin hyväkäytöksiset lapseni jostain kummansyystä metelöivät. Jännä nähdä kuinkas käy.

Ja ei, ei aprillipiloja mulle. Kaunista viikonloppua.




28. maaliskuuta 2016

Kohti aurinkoa, osa 2: Minä suojelen sinua auringolta.

Matkalaukut pyörivät jo jaloissa ja passit on nätisti pinossa.
Euroja pitäisi varmaan vaihtaa dirhameiksi?



Me ollaan menossa poikien ensimmäiselle ulkomaanmatkalle! Vili 10kk ja Luka 2v4kk matkustavat äidin ja Mummin kanssa  viikon kuluttua lentsikalla lämpimään katsomaan poikien tätiä, joka asuu Arabiemiraatteissa, lähellä Dubaita kaupungissa nimeltä Ajman.



Meidän matkakohteessa on  huhtikuussa keskilämpötila 32 astetta, ja aurinkoisia tunteja vuorokaudessa on keskimääräisesti 11. 
Kuulostaa todellakin hyvältä!
Mutta,  meillä on  messissä nuo pienet vesipedot, jotka voisivat varmasti viettää ihan koko päivän siellä uima-altaalla. 
Tämän vuoksi meidän on mietittävä myös tarkkaan mitä sinne puetaan sitten päälle.

Miten just tää mutsi meinaa niiden ihot pitää kunnossa tuossa kelissä?
Auringon ultraviolettisäteilyt, UVA- ja UVB-säteet 
(lyhyesti, UVA-säteily vanhentaa ihoa, ja UVB polttaa.)  nappaavat ihoon kiinni siellä kirkkaassa vedessä triplasti voimakkaammin kuin kuivalla maalla.  Perinteisiä aurinkovoiteita ei suositella käytettävän alle kolmevuotiaille lapsille, sillä lapsen ihon kehittyminen on vielä kesken.
Esimerkiksi lämmönsäätelymekanismit kehittyvät vasta kolmenvuoden iässä. 
Aurinkovoiteet myös sisältävät valtavan määrän kemikaaleja, ja ne kemikaalit muuttavat UV-säteet infrapunasäteilyksi, joka kuulostaa aika hurjalta.
Mieluummin moni varmasti valitsisi kuitenkin vaarattoman  lämpösäteilyn, kuin iholle vaarallisen, syöpää aiheuttavan ultraviolettisäteilyn?
(lähde: YLE ihotautien ja allergologian erikoislääkäri Sari Huikko-Tarvainen)

Tämän vuoksi kaikkein paras suoja pienelle lapselle on ehdottomasti vaatteet ja varjo.
Pojille mukaan tulee Villervallan uudet UV-uima-asut lakkeineen.
UV-suoja perustuu täysin kankaan kudonnan tiheyteen.
Villervalla uima-tuotteita ei ole käsitelty kemiallisesti. Tämän vuoksi tuotteet säilyttävät suojan myös märkinä ja pesun jälkeen.
UV-suoja saattaa heikentyä jos kangas joutuu venymään todella paljon. Joten osta mieluummin hieman iso vaate, kuin liian pieni.
UV-suoja kestää kunnes vaate on huomattavasti käytössä kulunut.
Näitä Villervallan UV-asuja Turussa myy  Riemuli, joka löytyy kauppakeskus Skanssin toisesta kerroksesta.

Riemuli on ehdottomasti tutustumisen arvoinen liike, jos Turun suunnalla liikkuu. Ellei liiku, niin nettikauppa toimii aina!  Riemuli!
Ensivaikutelma liikkeestä on väripommi. Mutta kyllä sieltä löytää niitä maanläheisiä, ja hillitympiäkin kuoseja kun vain vähän etsii, tai kysyy rohkeasti apua.
Maxomorra, CeLaVi, Duns, Småfolk, Myyrä, Minymo, Molo kids, Liandlo, MALA, Moonkids ja Boob löytyvät nettikaupasta,  niiden lisäksi kivijalkaliikkeessä on vielä muutamia ihania merkkejä, muunmuassa Skip Hop ja Villervalla. 
Riemulista löytyy myös hyvä valikoima pieniä keskostenvaatteita, äitiys-ja imetysvaatteita, lastentarvikkeita ja -leluja.

Isommalle paita ja shortsit +lakki.

Pienemmälle kokopuku +lakki.


Tulee myös muistaa, että ultraviolettisäteet ovat niin ovelia, että ottavat kyllä kiinni varjossakin. Ja kaikkihan sen nyt ymmärtävät, ettei jatkuvasti vaan voi olla varjossa, vaikka pieni olisikin.
Tähän kohtaan tulevat mukaan  fysikaaliset aurinkovoiteet! Ne ovat just niitä jotka sopivat ihan pienillekin lapsille.
Fysikaalisissa (luonnonmukaisissa) aurinkovoiteissa ei ole kemikaaleja. Niissä vaikuttava aine heijastaa säteet pois iholta, kun taas tavallisessa kemiallisessa voiteessa ne aineet muuttavat säteilyä sopivammaksi iholle. Tämän vuoksi ihokin jää näissä fysikaalisissa voiteissa useasti värilliseksi.  Fysikaalisten suojien  yleisimmät suodattimet ovat titaanioksidi, sinkkioksidi ja talkki, ne eivät yleensä ärsytä herkkääkään ihoa.
Luonnonmukaisten voiteiden  ainoa ongelma on niiden vaikea puhdistettavuus, jolloin jäämät voivat tukkia ihohuokosia. Joten pitää sitten muistaa pestä beibit iltaisin kunnolla.
Voidetta pitää myös lisätä useammin kuin tavallista, vähintään parin tunnin välein ja aina kun nousee vedestä.

Useimmat aurinkosuoja-aineet joita myydään vähittäiskaupan hyllyllä ovat näiden kahden yhdistelmiä, joten olehan tarkkana kun valitset voidetta perheen pienimmälle. Apteekit ja luontaistuotekaupat ovat varmin valinta kun lähtee etsimällä etsimään hyvää luonnonmukaista suojaa.



Lakki ja aurinkolasit! Aivan must have hankita myös.
Meidän nuorempi on niin vaalea, että hänen hiuksensakin ovat lähes harmaat. Sellaiset hopeat. Hän on myös niin nuori, ettei meillä ole vielä tietoakaan miten hänen ihonsa aurinkoon reagoi. Isoveli taas on tumma. Hän on myös perinyt äitinsä ihon ja on varmasti jo ruskettunut, kun laskeudumme Arabiemiraatteihin.
Itse olen palanut elämäni aikana kunnolla kerran. Se oli Egyptin El Gounasssa. Snorklattiin ja selkä kärähti. Eli todellakin välitän ihostani senverran, että käytän suojaavia voiteita.

Onnekseni saimme Ruohonjuuresta  reissuun ihan huiput 100% luonnollisista mineraaleista valmistetut aurinkosuoja-aineet koko jengille! Pojille omansa, jossa on suojakerroin 50. 



Biosolis Kids -aurinkovoiteen suojausteho koostuu täysin luonnollisista mineraalifilttereistä, jotka takaavat korkean suojan (SK 50) ja suojaavat lastasi kattavasti UVA- ja UVB-säteiltä. 






Tämä setti tulee meille mukaan aurinkoon ja on myös arvonnassa!


Äiti ja mummi saivat myös omansa, 
Vegaaninen aurinkoemulsio kasvoille ja vartalolle, suojakerroin (SPF) 15.  Täältä!
ja,
tummalle tai jo ruskettuneelle iholle. Sisältää korkean määrän hoitavaa karanjaöljyä, joka kosteuttaa ja uudistaa ihoa. Karanja parantaa aurinkosuojatehoa erityisesti UVB-säteiden osalta. Takaa tasaisen ja pitkäkestoisen rusketuksen. Ei jätä ihoa tahmeaksi. Täältä!



Kasveista ja mineraaleista koostuva Biosolis-aurinkotuotesarja on suunniteltu hoitamaan ihoa luonnollisesti ja takaamaan iholle optimaalisen suojan auringon säteiltä. Tuotesarja täyttää kaikki EU:n aurinkotuotteita koskevat säädökset ja sisältää vain mineraalifilttereitä. Tuotteet eivät sisällä nanopartikkeleita.
(lähde: Ruohonjuuri.fi)

ARVONTA ON PÄÄTTYNYT!!


Stressi pois kovaa vauhtia tulevan  kesän UV-säteistä?

Nyt arvotaan samanlainen aurinkovoidesetti teidän lukijoiden kesken!
Osallistu ihmeessä, niin voit voittaa upean, luonnonmukaisen, ekologisen ja tehokkaan setin koko perheelle!
(Paketin arvo on noin 80€)
Sinun tarvitsee vain kommentoida, (ja mielellään klikata itsesi blogin lukijaksi, mutta se ei ole pakollista osallistuaksesi kilpailuun) 
ja olet messissä skabassa. 
Katsothan, että sähköpostisi on näkyvillä.
Voiteet arvotaan  meidän reissun jälkeen, perjantaina 15.4.2016.



Tämä postaus on toteutettu yhteistyössä Riemulin ja Ruohonjuuren  kanssa.  


24. maaliskuuta 2016

Hurmaava pääsiäispulla! +ARVONTA!

Muutama pyhäpäivä se sieltä pukkaa päälle,  joten eikö olisikin ihanaa oikein juhlan kunniaksi olla (kerrankin) se pullantuoksuinen äiti tai -isi?
Itse en monta parempaa tuoksua tiedä kuin tuore pulla!  Se on vaan niin hurmaavan huumaava.



Mepäs siis leipastiin Lukan kanssa Pääsiäispullia! Pullien jujuna on porkkanamehu ja appelsiininkuori. 

Pikkunalle kävi myös  "viemassä sukulaisille kukkia."



Taikina:
200 g voita
5 dl porkkanamehua
50 g hiivaa
2 dl (muscavado)sokeria
1 rkl vaniljasokeria
2 rkl kardemummaa
2 tl suolaa
yhden appelsiinin mehu ja raastettu kuori
1 kananmuna
n. 14 dl vehnäjauhoja


Sulata voi mikrossa. Lämmitä porkkana- ja appelsiinimehu kädenlämpöiseksi ja murenna joukkoon hiiva. Sekoita, kunnes hiiva on liuennut.
Sekoita mehuun sokerit, kardemumma, suola, appelsiininkuori, (sahrami, jos sitä laitat) ja kananmuna. Lisää noin puolet jauhoista pienissä osissa, ja vatkaa taikinaa hetken aikaa. Sekoita pikkuhiljaa  taikinaan  loput jauhoista kädellä vaivaten. (tai monitoimikoneessa hiljaisimmalla teholla.)
Lisää loppuvaiheessa voisula. Vaivaa taikinaa, kunnes se on kimmoisaa ja irtoaa kulhon reunoista ja/tai kädestä.
Peitä taikinakulho liinalla ja kohota lämpimässä paikassa noin 45 minuuttia, kunnes taikina on kohonnut kaksinkertaiseksi. Itse laitan yleensä lavuaariin kuumaa vettä, ja kulhon sinne peitettynä.

Silläaikaa tehdään täyte!

Täyte
1 prk (2dl) maustamatonta jugurttia/rahkaa
1dl sokeria
vaniljasokeria
yhden appelsiinin raastettu kuori ja -mehu
(sahramia jos löytyy)
2kananmunaa

Kaikki ainekset sekaisin, ja odottamaan jääkaappiin.

Laita uunipellille muffinivuokia valmiiksi, noin 24kpl.
Kohonnut taikina työpöydälle, ja taikina puoliksi. Näin sitä on helpompi käsitellä.
Kauli taikinan puolikas suorakulmaiseksi levyksi, aivan kuin tekisit korvapuusteja. Kun taikina on kaulittu, levitä puolet täytteestä taikinan päälle.
Sitten rullaamaan! Se on sotkuista, ja tuntuu että ne kaikki täytteet leviävät vain työpöydälle. Mutta eivät ne leviä kunhan olet tarpeeksi vikkelä. Rullaa taikina kevyesti rullalle, ja leikkaa veitsellä 12 palaan.
Ensin puoliksi, sitten puoliksi, ja taas puoliksi. Näin saat samankokoisia kaikista.
Leikatut rullanpalat nopeasti muffarivuokiin (ennenkuin ne täytteet ovat kaikki pöydällä.) Sitä täytettä voi vielä kaapia pullien päälle tässä kohtaa pöydältä jos kävi hassusti.

Sitten teet valinnan. Sotketko lisää, vai teetkö lopuista voisilmäpullia?
Voisilmäpulliin tarvitset lisäksi vain voita, sopivasti. me pyöriteltiin voinapit vielä appelsiininkuorissa, niin tuli pieni lisämaku niihinkin. Toimii.

Eli taikina 12 osaan, pyörittelet palloja ja työnnät keskelle voinapin. Siihen päälle kaadat vielä kohtuuttoman paljon hienoasokeria niin se on siinä!

Molemmat versiot voidellaan kananmunalla, täytepulliin lisäksi päälle raesokeria. Paljon.

200astetta ja noin kymmenisen minuuttia.

Sitten vaan ikkunaa vähän raolleen, että muutkin haistavat sen ihanan tuoksun. :)

Pääsiäispullat!




Kommentoi tähän alle, täyte- vai voisilmäpulla? Kumpi on sun lemppari?

Kommentoimalla ja klikkaamalla itsesi blogin lukijaksi oikeasta reunasta, olet mukana kahden vapaalipun arvonnassa lapsimessuille!
Messut järjestetään Helsingissä 15.-17.4 
Yhden lipun arvo on 18€
 
Liput arvotaan perjantaina 1.4 
Katsothan että sähköpostiosoitteesi on näkyvillä.

Olethan huomannut, että  instagramissa on erillinen arvonta meneillään myös kahdesta lipusta..
@mutsijamurupullatblogi

20. maaliskuuta 2016

Kohti aurinkoa, osa 1: Lastenvaunuhullu.

Tästä alkaa kuulkaas ensimmäinen postaussarjani! Ajattelin, että olisi helpompi teille lukijoille, (ja itsellenikin.) jos jakaisin nämä kaikki tulevat hössötykset, hankinnat,  jännitykset  ja fiilistelyt aihealueittain pienempiin osiin.

Me ollaan menossa poikien ensimmäiselle ulkomaanmatkalle! Vili 10kk ja Luka 2v4kk matkustavat äidin ja Mummin kanssa kahden viikon kuluttua lentsikalla lämpimään, katsomaan poikien tätiä, joka asuu Arabiemiraatteissa, lähellä Dubaita kaupungissa nimeltä Ajman.


Kohti aurinkoa: Lastenvaunuhullu.

Voin ihan rehellisesti myöntää olevani parantumaton lastenvaunu- (ja vaate-) hullu.
Vanhin pojistani on reilu kaksivuotias, ja tällä hetkellä kun lasken, meillä on käynyt yhteensä yhdeksät lastenvaunut/rattaat. Mun mielestä se ei vielä ole määrä eikä mikään, mutta tuo mies onkin jo eriä mieltä.

Tällä hetkellä meillä on kotosalla sisäpäiväunivaunuina vuoden -70 Orat. Aivan upeat, samettiset kauniit vanhat kunnon vaunut.

Ora-lastenvaunut

Tuplina Carena double swing-rattaat, joihin meillä oli lainassa kova vauvakoppa ystävältä.
Todella hyvät työntää täällä mettässä, mutta raskaat ja kohlot muualla. Niin kutsutut rynnäköt.

Carena double swing

Toisina tuplina löytyy mun ehdottomat lempparit, Phil & Teds Navigator V2 rattaat. Näihin meillä oli viimekesänä myös P&T oma vauvakoppa, jonka myin eteenpäin ystävälleni,  kun V ei sinne enää mahtunut.
Nämä ovat ehkä parhaat rattaat jotka meillä on ollut. Mutta ei näistä nyt sen enempää ettei koko juttu jää tähän. Näistä kun voisin kertoa loputtomiin.

Phil & Teds navigator V2

Sitten "yksilöinä" meillä on Chaos Kingin yhdistelmät. Ihan kivat ja nätit, mutta renkaat voisivat olla paremmat.

Chaos King. (Nä on tulossa myyntiin.. )


Niinkuin listastani heti huomaa, eihän meillä ole laisinkaan matkarattaita! Ja minkälainen tyyppi nyt reissuun kahden minin kanssa lähtee ilman asiaankuuluvia välineitä? No niinpä!


Kun asian esitin miehelleni, "Hei kuule rakas. Me tarvittaisiin vielä kahdet rattaat, reissua varten!"
Niin ihan vaan voitte kuvitella hänen reaktionsa aiheeseen. Ei ollut just se mitä hain.
Mutta, perusteluinani arabiemiraattien  autoilukulttuuri verrattuna suomalaiseen, sain kuin sainkin hänet puolelleni.
Sain paljon kommentteja, kun kyselin turvaistuimista ja -kaukaloista. Pohjimmiltaan kaikissa oli sama viesti, ja se oli ei ole, ei käytetä. Joten oma pieni maalaisjärkinen pääni sanoi, että mehän liikutaan julkisilla.
Me liikutaan linja-autoilla ja metroilla. Koska jos molemmat pojat ovat omissa rattaissaan viisipistevöissä, on minulla itselläni huomattavasti mukavampi olo, kuin taksissa pidellen vauvaa sylissäni kun kaksivuotias poikani roikkuu pää ulkona ikkunasta. Eikö totta? Tottakai maassa maan tavalla, mutta turvallisuus on mun mielestä eriasia kuin paikallinen ruoka, tai vaatetuskulttuuri.
 
Onneksi apuun riensi JOLLYROOM  upeine tarjouksineen! Mulla oli ehdottomana vaatimuksena pieni koko, keveys ja helppokäyttöisyys. Miten raivostuttavaa se onkaan, jos et saakaan niitä just sillä sekunnilla kasaan kun haluat. ugh! Tärkeää meille on myös se, että niissä on turvakaari, sekä valjaat. Rakkaat apinani tuntien, ne ovat ehdottomat. Koska toinen on vielä niin pieni, tulee selkänojan saada laskettua myös hyvään päiväuniasentoon.

Moweo Civi black, sateenvarjorattaat

Muutama päivä sitten hain postista kaksi pakettia, ja innoissani lähdin niitä heti avaamaan!

Ensivaikutelmani oli, etteivät ne paina mitään! Pelästyin jo saaneeni jotkut aivan rimpulat lelut, jotka eivät kuitenkaan kestä edes kentälle. Kasasin kärryt, ja onnekseni olin väärässä. Ne tuntuivatkin todella jämäköiltä, ja Lukan kiivettyä kyytiin ei todellakaan ollut sellainen olo, että lykin nukenrattaita. 


Hetken niitä pyöriteltyäni huomasin pitäväni renkaista. Renkaat ovat minulle tärkeät, ja näissä oli just sellaiset renkaat, joita en olisi itse ikinä valinnut.
Pienet kääntyvät tuplapyörät edessä, ja takana samanlaiset, mutta ilman kääntyvyyttä. Etupyörät sai myös lukittua!
Tämä sai mut ajattelemaan miksi olen ollut niin ehdoton matkarattaiden renkaista. Ne on matkarattaat, eivätkä rynnäkkörattaat metsälenkille. Tunsinpa itseni hölmöksi. Matkarattaiden pointtihan on se, että ne menevät näppärästi pieneen tilaan, ja niitä käytetään matkoilla tai kaupoilla, ja ne asuvat auton takaluukussa. Eipä sinne niitä valtavia ilmakumirenkaita samoilla ominaisuuksilla laiteta. Ei laiteta ei.
Myös meidän matkakohteemme tiet ovat upeassa kunnossa ainakin kuulopuheiden perusteella, joten en ole lainkaan huolissani renkaiden pienestä kooosta. 



Selkänojan näissä saa neljään eri asentoon, joka on mielestäni ehdoton plussa. Uskon (toivon) että molemmat nukkuisivat rattaissa päiväunensa, joten tämä ominaisuus rattaissa oli oltava.  Kuomussa on myös pieni kurkistusluukku, josta näkee kivasti sen beibin, joka matkustaa selkä äitiäpäin. Kuomussa työntäjän edessä oli mielestäni huippu yksityiskohta, pieni lokero, jonne heti kuvittelin vesipullon jos toisenkin.


Alkuun rattaat olivat hieman jäykät, enkä saanut niitä heti ripeästi kasaan ja kokoon, mutta muutaman kerran jälkeen rattaat hieman antoivat periksi, ja nyt menevät kasaan ja kokoon kuin unelma. Älyttömän helposti ja todella nopeasti. 
Näistä videot alla:


video



video

Yhteenvetona, me lähdemme oikein hyvillä mielin näiden kärryjen kera kohti ensimmäistä ulkomaanreissua, Mummi työntää toista, ja minä toista. Uskoisin sen olevan huomattavasti  parempi vaihtoehto tuplarattaille..


Nämä kyseiset rattaat ovat juuri nyt myynnissä Jollyroomilla todella kivaan hintaan. Käyttökokemuksia kirjoittelen kera kamelinkuvien sitten myöhemmin, mutta ensivaikutelma on todella jees, myös pojat viihtyivät, ainakin toistaiseksi.
Luka  huusi heti rattaat nähtyään, "Uka kyytiin, tooosi kovaa mennään! Ei turvavöitä!"

Lisätietoja rattaista löydät jollyroomin sivuilta, suosittelen tsekkaamaan! Ihan huippuja alelöytöjä, "vaikkei mitään tarvitsisikaan". Moweo Civi black, matkarattaat!


Miltäs näyttää sinun silmääsi? Onko sinulla matkarattaat käytössä,  vai käytätkö mielummin reissussa samoja rattaita kuin arkena muutenkin?




*Matkarattaat saatu jollyroom.fi*




13. maaliskuuta 2016

Jäähyväiset äitiyslomalle.

Mulla on vähän surullinen olo. Sellainen haikea, ja aivan kuin olisi vaikea hengittää. Kun taas toisaalta fiilis on super onnistunut, älyttömän ylpeä ja suunnattoman onnellinen.

En kestä, tästä kuvasta on jo yli yhdeksän kuukautta.

Mun äitiysloma on ohi. 
Todennäköisesti mä en tule enää koskaan olemaankaan äitiyslomalla enää.
En kotona kuplassa,  sen täydellisen, kauniin ja mahdottoman rakkaan vauvan kanssa.
Sen sijaan, mulla onkin kaksi täydellistä, kaunista ja uskomattoman rakasta pientä taaperoa! 
Vaikka tulenkin pitämään mun poikia äidin vauvoina, ikuisesti.

Vili 2kk

Ihan kamala ajatus, mutta toisaalta se on kai ihan järkevää.
Mun sydän sanois että vauvoja vauvoja vauvoja mulle ja nyt, mutta järki jarruttaa. Onneksi?

Luka 2v3kk 


 Me ollaan mun miehen kanssa molemmat sillä kannalla, että me halutaan reissata, ja ennenkaikkea antaa pojille mahdollisuus harrastaa, mennä ja touhuta mahdollisimman paljon ja mahdollisimman laadukkailla välineillä. Se kuulostaa niin pinnalliselta, tiedän, mutta tiedän myös miten kurjaa jotain on tehdä mistä oikeasti pitää, kun välineet eivät ole kunnossa. Mies tietää sen myös.
Mutta me myös ollaan ihan normiduunareita, normipalkalla joten hölmökin sen jo osaa laskea ettei useamman lapsen kanssa ne varat meillä vaan riittäisi millään.
"Kyllä se kolmas siinä vielä menis, eikö meniskin?"

Kyllä, se on minunkin mielestäni karusti ajateltu, sillä pärjäähän sitä pienemmälläkin. Onhan ne muutkin pärjännyt.
Mutta eikö se ole vahvuutta myös myöntää se, ettei ole täysin valmis luopumaan siitä elintasosta, jonne on itse kerran kiivennyt?
Huomaan nyt, että mua vähän jopa hävettää kirjoittaa näin, mutta mitä sitä huijaamaankaan?
Senverran haluan kuitenkin kertoa, että arvostan kierrätystä ja kirpputoreja ylikaiken, se ei ole pointti että kaiken pitäisi aina olla uutta ja kallista. Ei todellakaan.

Olisi mukava kuulla ajatteleeko joku muu perhe samallatavalla, 
vai ollaanko me ihan hölmöä sakkia?




Tarkoitukseni ei ole missään nimessä pahoittaa kenenkään mieltä, arvostan todellakin suurperheellisiä, niin uskonnollisista syistä, sekä ihan vain omasta halusta saada se iso, oma perhe.


Itse olen ajatellut niin, että jos meille joskus vielä kolmas sittenkin tulisikin,
(koska, koskaan ei saa sanoa ei koskaan.) tulisi se ehdottomasti vasta sitten, kun pojat ovat koulussa. En rehellisesti sanottuna jaksaisi tähän heti perään kolmattavuotta vaipparallia ja unettomia öitä. Vaikka meillä molempien vauva-ajat ovatkin olleet ihan naurettavan helppoja, ihan raskauksista lähtien.
Jussin mielipide asiaan on vielä hieman erilainen kuin omani. Minulle huonompaan suuntaan.
Mutta jos joku meille niin kovin haluaa tulla, että kierukankin läpäisee, niin tervetuloa!

Vili 6kk


Olen tavallaan kotona koko tämän vuoden. Tavallaan, tai sillä tavalla tavallaan että pojat eivät mene hoitoon.
Me tehdään Jussin kanssa töitä niin, että hän tekee täydet tunnit, ja minä teen arkisin hänen aamuvuoroinaan iltahommia. Niitä hommia saan ilokseni tehdä ystäväni aivan ihanassa lastenvaateliikkeessä, Riemulissa!  <-- Ehdottomasti tutustumisen arvoinen mesta!



Jokatoisen viikonlopun taas teen töitä omassa rakkaassa työpaikassani Paninissa. Sinne onkin jo aika kova ikävä.
Ajatuksena se, ettei lapsia tarvitsisi laittaa vielä hoitoon. Ja piheinä me myös laskettiin, että meidän pitäisi tehdä melkoisen paljon niitä töitä, että saisimme kahden lapsen päiväkotimaksut edes maksettua.

Näihin ajatuksiin,
Itsekäs, mutta onnellinen pieni perhe.






11. maaliskuuta 2016

Laseria silmiin hei!

Edellispäivänä.
Mua jännitti neljänneks eniten mun koko elämässä.
(1. 2. ja 3. paikan vie synnytykset ja meidän yllätyshäät.)

Mutta, viime keskiviikkona toteutui tosiaan mun monen vuoden takainen haave. Haave joka oli ihan vain ja ainoastaan mulle.

Molempien silmien korjausleikkaus femtolasik-menetelmällä.




Menin Silmäaseman Silmälääkärille 12.30, sen vuoksi vähän ajoissa, että saatiin osamaksusopimukset hoidettua. Kyllä, ostin näön just osarilla. Mutta just nyt ei ollut extraa taskun pohjalla sitä paria tonnia.
Siinä ei mennytkään kuin hetki, joten ehdin täristä aulassa noin 20 minuuttia.
Siitä sitten aloiteltiin, ensin hoitajan juttusilla käytiin vielä kaikki mahdollinen, ja vähän extraakin läpi.
Pikkuisen rauhoittavaakin (todellakin.) meni kurkusta alas, senverran paljon mun kädet tärisi. Ei pelkästään oman jännityksen vuoksi, vaan myös sen takia, että silmä on rennompi kun sitä laseroidaan.

Siinä kun hetki jutusteltiin, huomasin, että alkoi hoitajan joka sana hihityttämään, totesi kohteliaasti vain, että taitaapi diapami tehdä tehtävänsä. Tais tehdä juu.

Siitä sitten tapaamaan itse lääkäriä, leikkaavaa lääkäriä, vai laseroivaa lääkäriä? No eniveis, siellä minua oli vastassa iso mies, pitkällä kiharalla tukalla, joka oli puoliksi piilossa beigen kireän tähtipipon alla. Hymyilin taas vain kuin joku kylähullu, kun mietin itsekseni, että onneksi ei ollut yhtä kireä koko ukko kuin piponsa.

Sen jälkeen, mentiin toisen hoitajan huoneeseen, joka valmisteli minut sitten  itse leikkausta varten. Ensimmäiset silmiä puuduttavat tipat olivat inhottavat! Ehkä inhottavimmat koko hommassa. Ne kirvelivät aiika paljon enemmän mitä osasin odottaa. Niitä tippoja annettiin useasti, mutta viimeisiä ei sitten enää tuntenutkaan, kiitos tippojen.

Sitten itse laserhuoneeseen, pienehkö, steriili valkoinenhuone, jossa oli vain koneita. Menin makuulle, pää piti asettaa tarkasti sille tarkoitetutte paikalle. Lääkäri vielä sen päänkin siihen kyllä kunnolla asetti.
(edelleen mua nauratti, jännitti.)
Sitten. "Sulla on Ida yksi tehtävä, ole paikoillasi ja tuijota tuota vihreää pistettä jatkuvasti."

Kulmissa tuntui siltä, kuin ne olisi vedetty teipillä hiusrajaan. Sen jälkeen silmiin laitettiin levittimet, tai sellaiset "jotkut jutut", jotka pitävät ne luomet väkisinkin pois edestä. Silmissä tuntui imua.
(Useasti silmään laitettiin välissä niitä tippoja, lisää puuduttavaa uskoisin.)
Sitten hoitaja kertoi, että kohta et näe sitä vihreää pistettä muutamaan sekuntiin, älä pelästy.
Tällöin silmään leikattiin läppä.
Hoitaja laski kokoajan sekunteja taaksepäin, ja kehoitti etsimään sitä vihreää pistettä. Ja minähän etsin, ja löysinkin.
Nenään tuli haju, aivan kuin joku olisi polttanut vahingossa sytkärillä muutaman hiustupsun siinä vieressä.
Silloin silmään osui itse the laser. Se kesti noin kaksikymmentä sekuntia. Hoitaja laski taas kokoajan siinä vieressä.
Oikea silmä valmis, sanoi hoitaja. Ja samantien jatkettiin vasempaan, ja sama homma tehtiin sille.
Uskoisin, että me olimme siinä huoneessa ehkä viitisen minuuttia?

"Valmis, voit Ida nyt nousta." Nousin istumaan, ja muistan kun kysyin että "Uskallanko mä nyt ihan vaan avata silmät?"

Leikkauksen jälkeen pääsin hämärään huoneeseen vajaaksi tunniksi pötköttelemään, ja syömään suklaata ja suolatikkuja. Nam.

Hoitaja kävi kolme kertaa sen aikana laittamassa mulle lisää silmätippoja. Viimeisellä kerralla kutsui lääkäri mut huoneeseensa, ja kertoi että leikkaus meni just eikä melkein, ja tsekkasi vielä silmät ennen kuin päästi lähtemään, apteekin kautta kotio.

Antibiootti-kortisonitippoja käytetään viikko leikkauksesta, ja sen lisäksi myös kosteuttavia ja hoitavia tippoja erikseen. Niitä tulee käyttää ainakin muutama kuukausi, riippuen silmistä.

Elikkä kolmet eri silmätipat kassissa, mä lähdin ihan hölmistyneenä mustat isot aurinkolasit päässä hakemaan lapsia hoidosta. Mä en todellakaan ymmärtänyt vieläkään, että ihan noin vain, humpsista vaan mä nään. Mua oikeesti vähän jopa itketti, kun mä katselin autojen rekisterinumeroita ja luin katujennimiä.
Osittain se johtui siitä, että mulla oli jatkuvasti sellainen olo, että mä olisin leikannut koko armeijalle sipulia todella huonolla veitsellä.

Nyt leikkauksesta on kaksi vuorokautta. Viimeinen hymyn aihe on suihku, jossa näin lukea onko se pullo shampoo vai hoitoaine. Ihan hullua! Mutta niin hienoa. Silmissä tuntuu siltä, että pitäisi ottaa jo piilarit pois. Eli kuivilta. TIPPOJA, TIPPOJA, TIPPOJA. Niinhän ne mulle sanoivat, jatkuvasti, monesti ja vielä viimeisenä asiana kun mä Silmäasemalta lähdin.


Tä oli kyllä elämäni paras osari-ostos. Eikai, vaan ihan oikeasti, ihan älytön helpotus. On ihanaa nähdä. Vaalikaa silmiänne, ne on upeita, kauniita ja voi vitsit miten hienoa niillä on nähdä!
Tämä oli minulta itseltäni, minulle itselleni Naistenpäivä-, syntymäpäivä-, nimipäivä-, äitienpäivä- ja joululahja. Kaikki lahjat, ainakin tulevalta vuodelta, tai kahdelta.
 Koska, mä olen omasta mielestäni sen ansainnut. <3



7. maaliskuuta 2016

Mun ensimmäinen hääkakku.

Its a nice day for a white wedding!

Viime viikonloppuna tein elämäni ensimmäisen hääkakun. Ja voihan vitsiläinen miten mua jännitti. Kaikki ne kauhukuvat siitä, että morsian itkee verta ja peruu koko häät kun näkee kakun, tai että siitä tulee vino, ruma tai ihan kamalan makuinen. Bonuksena vielä kaksi pientä riiviötä, joista toinen tuli sopivasti kipeäksi. (Kiitos taas sukulaisille avusta <3 )

Mutta.. siitä tuli just eikä melkein sellainen, että voisin sen kuvitella koristavan myös meidän juhlia ensikesänä.

Yleensähän hääkakku on näyttävä. Suuri, vaalea ja kaunis. Eikö totta?
Ehei tämä. Tämä oli musta.
Mustaa, harmaata, valkoista ja hopeaa. Rock rock ja bling bling.
Tämä ystäväni tilaus kuulosti jo niin upealta, etten vain voinut olla ottamatta haastetta vastaan. Ja onneksi otin! Tätä kakkua oli todellakin kiva tehdä, helppoa se ei ollut missään nimessä, muttei sen aina kuulukaan. ;)

MITÄ SINÄ OLET MIELTÄ TÄSTÄ KAKUSTA? KUULUUKO SINUN MIELESTÄSI HÄÄKAKUN OLLA VALKOINEN ? :)




Molemmissa kakuissa oli neljä pohjaa, ja kolmessa välissä vadelmamoussea, jokatoisessa välissä oli myös itsetehtyä vadelmahilloa. Vadelmia tähän kakkuun upposi koko kilo. Sillä toiveena oli mousse, joka saisi olla todella todella vadelmainen. Ihan varmasti olikin.


Väliin laitoin muutaman pillin tukemaan, koska kakku oli hirmu painava. Kakut päällystin ensin voikreemillä, ja sen päälle laitoin ihanaa Satin Ice -sokerimassaa. (Ihan paras massa ever!)
Kakku oli täysin laktoositon.





Koristeet ovat sokerimassaa, royal icingia, nonparelleja ja muutama sokeritimanttikin sieltä löytyy.







Lähes kaikki tarvikkeet kakun tekoon löytyivät Raision Confetista. Ihana kauppa, ja poikkeuksellisen hyvä asiakaspalvelu. Pointsit sinne teille. :) (Tämä ei ole maksettu kehu.)




Kuva juhlapaikalta.

 Itse hääpari tuli hakemaan kakun! Hurmaava pari. Ja olivat kyllä oikein mielissään sen nähdessään. HALLELUJA! Mikä helpotus. Seuraavana päivänä sain vielä viestiä, että se oli ollut oikein maukas. (JES)


Muutama vieras olikin bongannut kakun kuvan facebook sivullani, ja olivat onneissaan kun pääsivät sitä syömään. (vink-vink, liity sinne ja instagramiin, niin näet kaiken vähän aiemmin....)






Senverran poikkean aiheesta, että hätähousu-Mutsi meni nyt ja perui sen Airbnb-majoituksen. 
Me mennään sittenkin överihotelliin, ihan vain maltillisesti viiden tähden sellaiseen. Biitsille, palatsiin. Kiitos siskon, meilläkin on tälläiseen luksukseen varaa. EN MALTA ODOTTAA! 

En malta odottaa et päästään tuonne! (kuva netistä)

6. maaliskuuta 2016

Tarra pissastas, kaks kakkastas.

Kun sun kaksivuotiasta ei vaan nappaa potta.



Mä tunnustan että olen todellakin odottanut hyvin pitkään sitä päivää, että yhtäkkiä mun lapsi ihan vaan päättäisi itse, että hitsit mä mitään vaippaa käytä vaan menenkin tästä potalle/pöntölle. Ei oo muuten kuulunut sitä päivää.

No joo, L on vasta 2vuotta ja 3kuukautta, ettei tässä nyt mikään hätäkiirus ole. Mutta kun ne pisut ja kakit alkaa olla jo melko isoja.
Se on silloin ihan jees, kun hän näkee että joku muu pisuttaa sinne pottaan. Sitten meidän rakas taapero jaksaa siinä käydä ehkä kerran kaks.

Ollaan kokeiltu että olis kotona ilman vaippaa, ja potta koko aika siinä hollilla, mutta housuja meni vaan jatkuvalla syötöllä koneeseen. Eikä häntä tuntunut haittaavan lainkaan ne märät vaatteet.

Ostin ensin kiinalaisesta nettikaupasta pienten poikien pisuaarin. Kyllä! Ajattelin et vitsit tää on hyvä juttu! Sillä hän tykkää pissata seisten, koska isi.



Siinä on siis imukupit joilla se laitetaan kiinni laattaseinään. Ja tuo sisempi osio on irroitettava, joten se tyhjennetään siis itse ja pestään.
Ei sit ihan mennyt niinkuin mä ajattelin. Ihan kiva lelu tuo tuolla suihkussa tuntuu olevan. Koirakin siitä käy välillä juomassa, ettei nyt ihan hukkaan hurjat kuusi euroa mennyt.

video


Mutta sitten mä muistin että olen monesta mammafoorumista lukenut pissatarroista. Ja aloinkin sitä ajatusta muhimaan mielessäni vähän enemmän.

Ja eilen me sitten Lukan kanssa askarrreltiin valtavan  hieno pottataulu.
Ehkä siitä tuli vähän tyttömäinen, koska L valitsi kukkapahvin, ja äiti perhospiparimuotin.

Mutta pointti on siis se, että jokaisesta pisusta potassa saa Luka itse laittaa tarran perhosen sisälle. Kakista lupasin oikein tuplatarrat! Ja kun jokainen perhonen on tarroitettu, pääsee reipas rakas Luka Hoploppiin ja jätskille äidin tai isin kanssa.



Joku taika noissa tarroissa on, ehkä se liimaaminen vaan on niin hauskaa, että antoi jo ekana iltana tuulta purjeisiin tämä pikku poikkis. ;)



Myöskin se, että vaipat on ihan jäätävän kalliita, antaa mulle vähän lisäpuhtia tähän hommaan. Pikkuhiljaa, nyt vaan peukut pystyyn että tää toimii!


5. maaliskuuta 2016

Lasten ensimmäinen ulkomaanmatka.

Minä, mummi, Vili10kk ja Luka 2v 4kk..
Me lähdetään Arabiemiraatteihin kuukauden päästä! KÄÄK!



Eniten mua jännittää lennot. Molemmille pojille ekat sellaiset. Mulla on kamalat kauhukuvat siitä, että kaikki lapset vaan huutaa koneessa eikä mikään oo hyvin. Eihän se mee niin?
Menolento lähtee niin, että ei tarvitse kukkua kuin pari tuntia ja poijjaat menee ( tai niin mä toivon ja kuvittelen) yöunille. Välilasku yöllä Istanbulissa, ja jatketaan matkaa. Perillä ollaan sitten aamulla.
Siitä oiskin sitten mittarilla tarkoitus matkustaa majoitusmestoille. Josta päästäänkin asiaan. Taksimatka.
Saankohan mä sitten kentältä tilattua taksin, jossa ois lapsille istuimet? Luulis nyt Dubain lastenkin sellaisia käyttävän. Sinäänsä en usko sen olevan ongelma, mutta olen kuullut paljon kommentteja, että syliin vaan, niin jäin itsekseni pohtimaan, että pidänkö minä asiaa turhan itsestäänselvänä?
Lentokenttäkuljetusta meillä ei ole mahdollista saada, sillä me ei mennäkään perushotelliin!

Tällainen matkalaukku me ostettiin Lukalle. Pointtina se, että kentällä hän voi istua tuon kyydissä kun minä vedän häntä perässä. Ja se on mitoitettu niin että menee käsimatkatavarana.


Tämä jännittää mua ehdottomasti toiseksi eniten. Asiaan jälleen,
Jussin sisko on melkoisen kokenut maailmanmatkaaja, ja tuli hänen kanssaan puheeksi miten vaikeaa on löytää lasten kanssa kivaa ja suht edullista hotellia. Koska ne ihanat joihin iskin silmäni heittivät näytölle melko pian valtavan K18 merkin.
Ensin ajattelin, että no voi perse. Mutta toisaalta en mä mun murupulliani haluaisi väkisin viedä paikkaan, joka jo alkumetreillä ystävällisesti ilmoittaa ettei paikka sovellu lapsille.

Hän ehdotti että katsotaan hei airbnb:ltä.
Taisin ajatella että ei me nyt lentoja enää tarvita.

Kuva netistä.


Ja hei, mä ihastuin heti koko hommaan.
Me saatiin varattua 1/4 sen havittelemani hotellin hinnalla iso, ja todella siisti (ainakin kuvissa) studiohuoneisto. Se on 16. kerroksessa ja siellä on taloyhtiöllä kuntosali, sisä- ja ulkouima-altaat lastenaltailla ja ovimies.
Huoneistossa on myös varusteltu keittiö, kylpyamme sekä pyykinpesukone. Joka tarkoittaa sitä, ettei meidän tarvitse roudata joka viikonpäivälle omia vaatteita, vaan mä pakkaan vaan ne lemppikset mukaan, ja pesen niitä sitten siellä. Tai no todellisuudessa mä ostan sieltä kuitenkin luvattoman paljon niitä lisää, mutta ajatus on se kaunein?

Kuva netistä.


Mikä tää airbnb on?
Elokuussa vuonna 2008 perustettu ja Kalifornian San Franciscossa toimiva Airbnb on luotettu yhteisöllinen markkinapaikka, jonka kautta ihmiset voivat ilmoittaa, löytää ja varata ainutlaatuisia majoituspaikkoja eri puolilla maailmaa internetin kautta tai matkapuhelimella.
Olipa kyseessä huoneisto yhdeksi yöksi, linna viikoksi tai huvila kuukaudeksi, Airbnb yhdistää ihmiset ja ainutlaatuiset matkakokemukset kaikissa hintaluokissa yli 190 maassa ja 34 000 kaupungissa. Maailmanluokan asiakaspalvelun ja kasvavan käyttäjäyhteisön ansiosta Airbnb tarjoaa ihmisille helpoimman tavan ansaita ylimääräisellä tilallaan ja esitellä sitä miljoonapäiselle yleisölle.

https://www.airbnb.fi/


Käytännössä se menee niin, että mä kirjaudun sisään sovellukseen.
Syötän sinne päivämäärät ja matkustajien määrän. Sitten siihen avautuu vapaat vaihtoehdot. Ja niitä on paljon.
Sen mä huomasin, että matkustajien kommentit ja reklamaatiot kannattaa lukea oikeasti ajatuksella läpi, sekä isännän vastaukset ja tapa reagoida niihin.
Me löydettiin melkein heti kiinnostava tapaus, joka osoittautuikin oikein vain ystävälliseksi mieheksi.

Varatessa syötetään visakortin tiedot. Mutta maksu veloitetaan ja majoittaja saa maksun vasta noin vuorokauden kuluttua saapumisestamme. Ja maksu menee airbnb:n kautta, joka ottaa siitä välistä sitten osansa. Sitä ei siis makseta suoraan majoittajalle itselleen.
Ja maksusta tulee kuitti sitten sähköpostiin.

Mua ei jännitä se, että tää ois joku huijaushomma, koska olen kuullut ja lukenut pelkkää hyvää näistä. Vaan mua jännittää se, että olenko minä hölmö etten valitse pienten lasten kanssa, varsinkin nyt kun ollaan ensikertalaisia,  sitä helppoa hotellia jonka aamiaiselle voi vaan kävellä kun silmät aukeavat?

Mutta toisaalta, all inclusive on ollut mulle aina ajatuksena ihan ehdoton nou nou. Koska haluan tutustua sen maan ruokaan ja kulttuurin, en hotellin varmoihin setteihin. Tottakai lapsien saaminen on avartanut mun mieltä tässä asiassa jo hieman. Enää en pidä sitä tyhmänä, vaan enemmänkin turvallisena vaihtoehtona lapsiperheille.

Mutta minä kun rakastan tehdä ruokaa, ja ajatus siitä että tuon tornin vieressä on freshi kalatori, on aika houkutteleva. Toki me ollaan päivät rannalla, altaalla tai liikkeellä, niin varmasti syödään paljon ulkona. Onhan se helpompaa. Ja ihanaa!
Mutta ei mua haittaa se, että voin keittää aamulla yökkärissä itse ne kahvit, ja kurkkia sieltä kuudennestatoistakerroksesta alas.

Teen sitten uuden postauksen reissun jälkeen, että oliko myyntikuvissa käytetty paljon värikynää, ja jäinkö kaipaamaan hotellin aamiaista sittenkin.


Mutta se kaikkein tärkein asia. Miksi me tuonne mennään? No kun minun rakas isosiskoni asuu siellä. Hän on nyt majaillut tuolla palmujen katveessa reilun vuoden. Ja toinen mokoma (ainakin?) on vielä edessä. Eikä ole kuulkaas mikään turha lomailijamuija, vaan hän valmentaa työkseen siellä Crossfittiä.
Lyhyesti, Crossfit  on sekoitus montaa eri liikuntamuotoa, virallisesti sanotaan että se on ”constantly varied, high intensity, functional movement”. Suomennettuna ”jatkuvasti vaihtelevaa, korkealla intensiteetillä tehtyjä toiminnallisia liikkeitä”.

Emilia on mua vajaa 11kk vanhempi, mun esikoisen Lukan rakas kummitäti. Meidän kuopuksen E on nähnyt vasta yhden kerran. Joten kyllä on jo meidän aika mennä tarkistamaan siskon huudit. Ikävä on ihan mieletön, tulee ihan itku kun ajattelen että kuukauden päästä kuulen sen kimeän ja kovan äänen taas pitkästä aikaa.

Mutta sitten seikkaan, joka on tuntunut kiinnostavan yllättävän paljon ihmisiä. 
Siis Jussi ei tule mukaan?
Miksi? Onko kaikki hyvin?
Ei, Jussi ei tule mukaan. Kyllä, meillä on kaikki hyvin.
Hän ei tule mukaan ihan vain tylsästi siitä syystä ettei hän saa lomaa tällaisella varoitusajalla, eikä meillä todellisuudessa olisi varaa edes tähän reissuun, joten kyllä. Rakas aviomieheni "päästää" minut sinne poikien kanssa, odotellen kameleita vaihdossa ellei muijaa takaisin ala kuulumaan.
Hän siis jää tienaamaan, että mä voin ottaa aurinkoa toisella puolen maailmaa. Mullapas vaan on just niin hyvä mies.
Tosin uskon hänen ottavan tämän myös omanlaisenaan lomana, sillä kukaan ei himassa nalkuta, komenna tai käske työpäivän jälkeen tekemään yhtikäs mitään, ellei itse halua.

Isin ja Vilin ensimmäinen kitaratunti.


Täällä siis odotellaan lomareissua todella kovasti, vaikka tiedän että mulla tulee Jussia ikävä jo lentokentällä. Tai ihan viimeistään sitten kun Luka huutaa kurkkusuorana isiä, kun äiti laittoi sukat väärin tai mummi  peiton "hoonosti".

Kaikki vinkit teiltä reissaavilta otetaan nyt siis kiitollisena vastaan, varsinkin kaikki pienet jutut mitä pitää ottaa huomioon ihan pienten kanssa matkustaessa.

P.S. Mulla tuli jollain kierolla tapaa vähän hyvä mieli kun näin poikien passikuvat. Nauroin ihan ääneen, että ei ne maailman söpöimmätkään niissä onnistu!



P.P.S Harmi ku en enää imetä,  olisin niin halunnut imettää Niitin kohun vuoksi lentokoneessa.

2. maaliskuuta 2016

Kerrankin ostin jotain itselleni. Ostin itselleni hyvän näön.

Voihan silmälasit. HEIPPA!

Kohta ei oo lasit pieniä sormenjälkiä täynnä!
Mä ostan aina mun pojille. Menen etsimään itselleni esimerkiksi uusia farkkuja, kun vanhat on jo pyllystä puhki. Tulen kotiin kassit pursuten. Vaatteita lapsille. Miten taas meni, ihan omasta mielestäs kysyy Jussi.
Ja sitten se miettii samalla et voi paska, nyt se käyttää edelleen niitä kamalia legginssejä ja luulee et ne on housut.
Se on aika (todella) hullua, en raaski ostaa itselleni juuri mitään, koskaan.  Mutta pojille en edes aina harkitse. Eikö sen kuuluisi mennä vähän toisinpäin? Koska mulle ne retkut nyt mahtuis päälle pidemmän aikaa kuin puolivuotta. Mutta ei. Uskon ja tiedän että tämä on hirmuisen yleistä äideille, onhan?

Mutta, nyt minä sen tein, sen josta olen haaveillut jo vuosia. Varasin ajan ihan vain itselleni, itseäni ja omaa mukavuuttani ajatellen. MINÄ. MINULLE. MINÄ. 
Minä menen silmien laserleikkaukseen. Vihdoin!

Sain ensimmäiset silmälasini kun menin yläasteelle, ja voi sitä harmia. En olisi millään niitä halunnut, ja sainkin heti piilolinssireseptin taskuun. Mutta eihän siitä koulunkäynnistä ois mitään tullut kun eturivistäkään nähnyt taululle.
Mutta, sanoohan sen ihan järkikin ettei se hyvää silmille tee pitää niitä piilolinssejä päivittäin, vuodesta toiseen.

Mulla on ollut yhteensä viiden lasit ja yhdet aurinkolasit, jokaiset n. 500€ linsseineen.
1kk piilarit maksavat noin 30€
Siitä voi ihan laskeskella miten paljon näihin silmiin on rahaa kulunut. 
Joten koen että 2300€ on aika kohtuullinen hinta siitä, että aamulla kun herään ei ensimmäisenä tarvitse etsiä silmälaseja, että näen mitä kello on.

Mutta voi hitsit että mua jännittää!
Jännittää ihan sikana. 

Esitutkimuksessa kävi ilmi että mun silmät on ihan  ihanteelliset femtolasikiin, tai smile -leikkaukseen. Mutta me valittiin hoitajan kanssa sitten se tunnetumpi ja suositumpi femtolasik.

Kohta ei mee enää huuruun ku tulee ulkoa sisälle!



FS-LASIK  on maailmassa eniten käytetty, turvallinen ja kivuton Femtosecond-laserilla tehtävä laserleikkausmenetelmä, jonka paranemisaika on erittäin lyhyt. Leikkauksessa sarveiskalvoon muodostettava läppä tehdään lasersäteen avulla. Läppä käännetään syrjään ja laser muotoilee silmän etuosan uudelleen niin, että taittovirhe korjaantuu, minkä jälkeen sarveiskalvoläppä laitetaan takaisin paikalleen. Silmällä näkee heti leikkauksen jälkeen, ja useimmat voivat työskennellä normaalisti jo leikkausta seuraavana päivänä. (wikipedia)

Elikkäs mä menen  Silmäsairaalaan klo 12, siitä sitten ensin vielä lääkärintutkimukseen, ja sitten leikkaukseen. Itse leikkaus kestää noin 20 sekuntia per silmä, ja silmäsairaalassa vietetään yhteensä noin kolme tuntia, että ei sen kauempaa. 

Hoitaja kertoi, että luonto "liimaa" sarveiskalvoläpän noin viikossa takaisin paikoilleen, jonka aikana onkin hyvä olla varovainen. Ei saunaa, meikkiä tms. Sitä en tosin koe ongelmaksi, ihan what evör jos mä nään ilman laseja. Tippoja tulee käyttää reilusti ettei silmät kuivu, mutta muutoin näön pitäisi olla hyvä jo seuraavana päivänä. En malta odottaa.
Muistan aina kun sain ensimmäiset silmälasini, ja katselin ikuisuuden pikkukiviä. Miten hieno tunne kun ne kaikki pienet kivet erottui erikseen. Miltä mahtaakaan tuntua sama fiilis, ihan ilman prillejä. 

Meidän koira pureskeli pentuna mun kahdet lasit. Eipähän tarvitse sitä enää pelätä. Mutta mites käy taaperon, joka joka aamu juoksee meidän huoneeseen huutaen, "Uka heräs!" ja nappaa mun silmälasit yöpöydältä ja antaa mulle, "Äiti herää, lasit päähän."

Ei tuu ikävä tätä sihteeri lookkia.


Nyt tahtoisin ja toivoisin kovasti kokemuksia kyseisestä leikkauksesta, ja paikasta.
Itse valitsin Silmäaseman Silmäsairaalan hyvän tarjouksen vuoksi, mutta myös sijainti ja asiakaspalvelu on mulle todella tärkeä seikka. Se on hirmuisen hienoa, kun menet super jännittyneenä sulle ihan uuteen tilanteeseen, on vastassa ihan oikeasti mukavia ihmisiä.
Mun silmät tulee leikkaamaan mies nimeltä Jari Leppälä, hänen omatkin silmät ovat leikattu. Mun mielestä se on kiva bonus, kun on asiasta ihan oma kokemus potilaan silmin.

Mutta voi vitsit että jännittää!
Tässä on vielä sellainen ihana pikkuruinen bonus,  me lähdetään Dubaihin kuukauden kuluttua! Mun rakas, ihana, täydellinen ja maailman upein isosisko asuu siellä. Teräsmuidu valmentaa crossfittiä. Ihan normiduunia. :D
Mutta hei kuinka upeeta, että mä voin mennä sinne pelkillä aurinkolaseilla. Ei tarvitse temppuilla piilarinesteiden kanssa koneeseen, ja voi uida ja nähdä! Ihan samaan aikaan hei! 




Tää kevät on niin ihanaa, että mä ihan unohdin sellaisen jännän tosiseikan, että mulla on menossa viimeinen viikko äitiyslomaa. Oho.

Mutta näistä vielä tarkemmin, myöhemmin. Aurinko paistaa, elämä on ihanaa ja pojat kasvaa. Itse olen edelleen se nuori ja nätti likka, joka sai ne ekat rillinsä. Eikö totta?