Kaksplus.fi

27. helmikuuta 2016

9kk beibille Intialaista? Jep!

Rakastan tehdä ruokaa. Ja vielä enemmän syödä sitä. Kuka nyt ei pitäisi hyvästä ruoasta?
Syöminen, ai että miten kivaa se on.
Kanakormaa, kanaa kormakastikkeessa vai kormakanaa?
No kuitenkin, taivaallista Intialaista ruokaa. Iha itte! Meillä se oli nyt broileria mausteisessa kormakastikkeessa.
Sain alkuperäisen ohjeen poikien tädiltä. Herkkupylly hänkin. :)
Ihan törky hyvää. Ja vitsit mikä mausteiden kirjo meidän kotona leijailee.
Raaka-ainelista on melko pitkä, mutta älä anna sen hämätä. Tämä ruoka on ihan pölön helppoa ja hyvää. Se on myös
gluteeniton ja halutessa myös laktoositon. Ja sopii ihan pienillekin. Luka 2v3kk nuoli lautasensa.
Tehtiin myös meidän 9kk Vili-vauvalle samalla oma settii. Laitoin ihan kaikki samat raaka-aineet, vähemmän vain mausteita ja ilman suolaa.


Vili 9kk



Marinadi:

1dl tomaattipyrettä
3tl chili(jauhetta)
3tl juustokuminaa (jauhettua)
3tl jauhettua korianteria
2tl suolaa
1/2dl sitruunanmehua
1rkl rypsiöljyä
2dl (turkkilaista) jugurtti*
2tl hunajaa
800g kananrintaa (käytin itse niitä ohuita broiskun fileitä.)

 *Käytäthän sitä kunnon "punaista" täysrasvaista versiota. Varsinkin jos teet pienelle lapselle samalla. Pienen massu kestää hapanmaitotuotteita paremmin, kun ne ovat täysrasvaisia, eikä täysin teollisesti prosessoituja kevytversioita.

Kormakastike:

2-3rkl tuoretta inkivääriä
4 valkosipulinkynttä
4dl kookosmaitoa*
1/2dl tomaattipyrettä
3tl jauhettua korianteria
1-4tl chiliä (oman maun mukaan)
2tl suolaa
3tl jauhettua kardemummaa (!)
3rkl rypsiöljyä
Pähkinöitä 

*Me ollaan annettu Vilille kookosmaitoon/kermaan tehtyjä ruokia jo 6kk+. Aluksi tietenkin ihan pienissä määrin, mutta nyt menee jo ihan kunnolla. Toki kookoksen rasvoista 90% on kovia rasvoja, eli niitä "huonoja". Mutta pienissä määrin uskon tämänkin olevan ihan jees juttu.


Leikkaa broilerinrintafileet reiluiksi suupaloiksi, ei mitään pikkusuikaleita!
Sekoita marinadin ainekset keskenään. Marinadi broiskun sekaan ja  vähintään tunniksi jääkaappiin maustumaan.


Raa'at broiskut marinadissa menossa jääkaappiin. 

Sillä välin kattila esiin, ja kuumaksi. Rypsiöljyä pohjalle ja perään raastettu inkivääri ja valkosipuli. Ja kaikki kuivat mausteet. Viimeiseksi tomaattipyre ja kookoskerma.
(Tässä kohtaa kannattaa vähän ihan vain sattumalta availla ikkunaa, niin naapuritkin haistavat sen upean tuoksun.)
Korman voi antaa hautua sen aikaa kun broiskut ovat uunissa.
200 astetta 20minuuttia.


Uunin jälkeen,  ennen kormakastikkeessa lisäystä.


Kun kanat tulevat uunista, lisää joukkoon korma.
Me lisättiin vielä joukkoon 2dl kypsennettyjä kikherneitä, ja kaveriksi keitettiin jasminriisiä.
Päälle rouhittuja (mitä vain) pähkinöitä, ja avot.
Vilin versio tuli siinä samalla, viereisessä kattilassa. Laitoin tosiaan ihan samat kamat, vähemmän vain mausteita ja ilman suolaa.
Lopuksi lisäsin keitettyä riisiä,  ja soseutin sauvasekoittimella. Jätin sen tarkoituksella hieman karkeaksi, sillä onhan meidän beibi "jo" 9kk. (Eilen täytti!)


Pussit pakkaseen.


Haastan testaamaan, ja yllättymään positiivisesti. Kerro ihmeessä jos/kun kokeilin että mitäs pidit?

26. helmikuuta 2016

Lähiruoka, luomu vai luomulähiruoka?

Lähiruokaa. Se kuulostaakin jo niin ihanalta!
Me tutustuttiin nyt ihan ensimmäistä kertaa  meidän seudun lähiruokarinkiin. Koukkuun jäin välittömästi.
Kyseessä siis on Reko-lähiruokarinki. Lyhenne Reko tulee ruotsin kielen sanoista rejäl konsumtion – reilu tuottaminen.
Lyhyesti, facebookista löytyy paikkakuntien omat reko-ryhmät. Sinne sivuille ruoan tuottajat ilmoittavat myyntiin tulevista tuotteistaan ja kuluttajat tilaavat haluamansa.
Tuotteiden jakelu tapahtuu kerran tai kaksi kuussa jossain yleisellä paikalla. Meillä täällä Turunseudulla se tapahtuu Länsikeskuksessa, vanhan Anttilan parkkipaikalla. Maksu tapahtuu käteisellä, kuittia vastaan tottakai. Tämä tuo mielestäni upeasti ruoalle kasvot. Pidän kovasti siitä, miten lapset näkevät ja kuulevat miten se setä ne kasvikset on eilen sieltä maasta nostanut. Meidän taapero oli ainakin ihan liekeissä.
Enkä yhtään pistä pahakseni, että meidän vauvakin saa syödäkseen hirmu puhdasta ruokaa. Ne määrät mitä hän syö, ovat vielä kovin pieniä, mutta ainakin pelkkää priimaa. :)

Vili 9kk


Lähiruoka, luomu vai luomulähiruoka?
Lähiruoka on ruoantuotantoa ja -kulutusta, joka käyttää vain oman alueensa raaka-aineita ja tuotantoa. Se voi olla lihaa, maitotuotteita, viljatuotteita, hilloja tai muita maataloustuotteita.
Lähiruuan tärkein ominaisuus on ruoan tuoreus ja se, että tiedät sen alkuperän.
Pitää myös muistaa, että lähiruoka ei tarkoita samaa kuin luomu. Se voi olla sitä, muttei välttämättä.



Luomu tarkoittaa luonnonmukaista.
Luomuelintarvikkeiden koko tuotantoketju perustuu luonnonmukaisiin ja ympäristöä säästäviin valintoihin ihan alusta aivan loppuun saakka.  Luomuna tuotetaan jo todella paljon eri raaka-aineita. Näistä eteenpäin jalostamalla sitten saadaan luomuelintarvikkeita.

Meillä menee kananmunia ihan hulluna. Kyllä.


Lähiruoka on sen vuoksi ekologinen valinta, että se on aina tuotettu sun lähellä. Luomua voit ostaa ulkomailta saakka. Toki niissä on eri kriteerit kuin suomalaisissa.
Mutta esimerkiksi hedelmien tuotanto on varmasti ekologisempaa ulkomailla, kuin lähiruokana. Ihan vaan ilmaston vuoksi. Uskoisin.

Kaikkein kivoinhan ois luomulähiruoka, mutta mulle jo tuo pelkkä lähi- tai luomuruoka on aika jees.

Mitä me saatiin kolmella kympillä REKOsta?

3kg palsternakkaa (luomu)
4kg perunoita (luomu)
2kg porkkanoita (luomu)
2kg sipulia (luomu)
90kpl kananmunia (luomu)
500g vähärasvaista naudanjauhelihaa

Saatiin myös ihana vinkki hurmaavalta palsternakan tuottajalta:

Palsternakkavuoka

1 iso palsternakka
2dl parmesanjuustoa
oliiviöljyä
suolaa ja pippuria
(tuoretta persiljaa)




Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen
Pese ja kuori palsternakka. Höylää juustohöylällä palsternakka uunivuokaan.
Sekoita joukkoon juusto, vähän öljyä ja mausteet.
Uuniin 10-15 minuutiksi. Uunin jälkeen sekaan silputtua persiljaa .




Ihan uskomattoman hyvää, helppoa ja edullista. Näin silmissäni  heti kunnon ulkofilepihvin, ja iiison lasin ripassoa.
Meillä oli tälläkertaa vain jauhelihapihvejä, taaperon tekeminä tosin, hyviä nekin oli. :)

Suosittelen kaikkia tutustumaan, siellä jaossa oli ihan huippu tunnelma. ja hyvä ruoka, sehän on aina oikein vain kiva juttu.

Koska sisälläni asuu pieni ekohippimutsi, linkkaan tähän vielä aikaisemman postaukseni upeista ekologisista pesupähkinöistä.

Herkullista viikonloppua.

22. helmikuuta 2016

Lapsien kanssa ravintolaan? TODELLAKIN.

Mulla on tässä  melko iso oma lehmä ojassa, koska moni varmasti tietääkin että minä olen töissä tarjoilijana yhdessä Turun lapsiystävällisimmistä ravintoloista.
Yhteensä työvuosia on takana reipas kymmenen, tässä kyseisessä on menossa viides vuosi, vai kuudes? Ja kyllä, mä rakastan mun duunia edelleen.
Ja mun mielestä lapsiasiakkaat on ihan huippuja. Väripilkkuja ja ah niin rehellisiä.

Ravintola Panini


Ravintola Kamu


Tänään istuessani kahden lapseni kanssa lounaalla, tuli mieleeni että kirjoitanpas omia ajatuksiani ravintolakäyttäytymisestä lasten kanssa, sillä tänäänkin sain kommentin, "Oletko noiden kanssa täällä yksin?"
Vastasin ihan vain että "Juu, kolmestaan ollaan." vaikka teki mieli vastata että "Kuinka niin, häiritäänkö me?"


Ravintola Panini

Lasten kanssa ravintolaan,  äidin silmin.

-Liian nälkäisen lapsen kanssa ei ole kiva mennä ravintolaan. Varaa siis pienelle jotain pientä alkuun, esimerkiksi maissinaksuja. Tai tilaa heti vähän leipää tms, niin lapsi jaksaa paremmin odottaa. Se kun on niin kamalan tylsää.

Ravintola Kamu


-Liian väsyneen lapsen kanssa ei ole kiva mennä ravintolaan. Ellei hän ole niin väsynyt, että nukkuu rattaissa. Jos lapsi on oikein pieni, ota ihmeessä mukaan itkuhälytin, niin beibi nukkuu varmasti paremmin ulkona, kuin meluisassa ravintolassa.  Jos siis ravintolassa on mahdollista jättää vaunut vaikka ulkopuolelle. Olettaen ettei kyseessä ole se keskustan vilkkain pääkatu.

-Tabletti/älypuhelin. Ihan varmasti ne kanssaruokailijat kuuntelee mielummin  Muumeja, kuin kiukuttelevaa taaperoa.

-Ota aikaa. Ei ikinä koskaan missään nimessä kannata mennä ravintolaan lasten (eikä ilman) jos sulla on kiire jonnekin. Hesburger löytyy ihan varmasti jokaisesta kaupungista jos kova hoppu on.

Hotelli Mesikämmen, Ähtäri


-Varaa pöytä. Varsinkin jos lähestytään, tai ollaan jo viikonlopussa. Kuinka tylsää, kun olet jo hehkuttanut lapsille että tänään saadaan sitä lempparipaikan pizzaa, ja teille ei olekaan sopivaa vapaata pöytää.

Pasta Fabbrica


-Älä stressaa. Kaikki menevät joskus ensimmäistä kertaa lasten kanssa ulos syömään. Eihän ne muuten koskaan opi. Mutta jos äiti tai/ja isi on valmiiksi jo kuin jäykkä pska, ei siitä sitten ainakaan mitään tule.
Eikä se haittaa, jos (ja kun) Isi tilaa sen ison oluen jo tiskiltä.

-Älä ole valmiiksi pahoillasi. Tottakai lapset pitävät ääntä ja sotkevat, muttei ne koskaan opi elleivät pääse harjoittelemaan. Toki kaikkien kotona ne peruskäytöstavat  toivottavasti opetellaan ihan siellä kotona, mutta muuten.

Ravintola Mex-Mex



-Jos imetät, niin imetä! Ihan hölmöä nyt siitä ainakaan on ottaa stressiä.

Lasten kanssa ravintolaan, tarjoilijan silmin.

-Varaa pöytä. Henkilökunnalle on paljon mukavampaa laittaa teille valmiiksi sopiva pöytä, kun he tietävät etukäteen että sieltä on tulossa pieniä ihmisiä. Syöttötuolejakin on rajattu määrä, joten sekin on varmasti kiva varmistaa itselleen.
(Pöytää varatessa, kaikki lasketaan. Et voi varata kahdelle pöytää, ja tulla paikanpäälle yhden aikuisen ja kahden lapsen kanssa. Ne lapset lasketaan myös. ;) )

-Kysy rohkeasti. Ihan varmasti allergikoille, ja nirsoille lapsille voidaan valmistaa jotain muutakin kuin niitä lastenlistan ruokia. Varsinkin, jos allergiasta tms ilmoittaa sitä pöytää varatessaan.
Myös monessa ravintolassa  listan annoksista voidaan valmistaa myös puolikkaita annoksia.

-Jos haluat, lastenruuat voidaan useassa paikassa tuoda heti kun ne ovat valmiita, tai halutessaan vasta aikuisten kanssa samaan aikaan.

-Rattaat ja vaunut olisi mukavinta jättää "eteiseen", ulos, tai jonnekin missä ne vähiten ovat tiellä. Siitäkin voi ihan rohkeasti kysyä henkilökunnalta, he varmasti neuvovat mielellään paikan, jossa ne eivät ole heidän tiellään painavia ja kuumia astioita kannettaessa.
Tottakai, jos vaunuissa nukkuu pienen pieni vauva, haluat ne just siihen sun viereen, ja ihan varmasti sekin onnistuu. Mutta jos rattaissa on lähinnä teidän kaikkien vaatteet ja tavarat, olisi se mukavaa että ne jäisivät pois sieltä ahtaista väleistä.

Ravintola Tårget


-Kengät! Pidäthän pienellä kengät jalassa, sillä harvassa on paikka, josta ei lasinsiruja löydy laisinkaan. Eikä se ikävä kyllä ole kenenkään muun kuin sinun vika, jos lapsi siihen astuu/konttaa.

-Kukaan ravintolan henkilökunnasta ei pidä siitä, kun lapset juoksentelevat ympäriinsä. Koska eiväthän pienet osaa varoa, ja ne astiat oikeasti ovat painavia, ja kuumia. Eikä se täysinäinen prikka kahvia, tai punaviiniäkään ole kenenkään mielestä  kiva juttu saada niskaan.

-Valitettavasti perhe, jossa sattuu olemaan (hätähousuisia) lapsia, ei lauantai iltana, eikä minään muunakaan päivänä tai iltana mene teitä ennen tilanneiden edelle. Kauniisti voi kysyä, mutta epäilen suuresti.

Ravintola Panini


-Paras aika aloitteleville pikku-asiakkaille on just lounaan jälkeen, kun monessa paikassa on melko rauhallista.

-Tarjoilija on siellä töissä, teitä varten. Anna pienen ihmeessä tilata ja jutella itse. Mikäli sikäli rohkenee. Kyllä sillä tarjoilijalla on senverran aikaa, että ehtii pientä kuunnella.

-Vaikka olettekin maksavia ja äärimmäisen tärkeitä asiakkaita, on se kohteliasta laittaa se kärtsäävä vaippa ensin muovipussiin kun heittää sen sinne yleiseen vessaan. Varmasti saat siihen pussin, jos pyydät.
Ei todellakaan tarvitse alkaa siivoamaan, mutta jos sen sormiruokailevan lapsen ruuat on kaikki ympäri ravintolaa, ihan varmasti saatte kiitoksen jos vähän niitä suurimpia potkitte lähemmäs omaa pöytää.

-Kohteliasta on myös viedä se syöttötuoli takaisin sinne mistä sen haittekin, jos haitte. Ja jos paikassa on leluja/piirustusvälineitä, on sekin mukavaa jos ne itse vie takaisin sinne mistä ne ottikin.

-Kaikilla tarjoilijoilla ei ole lapsia. Ei uhmaikäistä, eikä sylivauvaa. Ei ehkä koskaan tule olemaankaan, joten ei, ihan kaikki tarjoilijat eivät välttämättä ymmärrä ihan kaikkea esimerkiksi imetysdieetistä.
Tai edes imetyksestä, mutta jos koskaan ikinä joku ravintolan työntekijä sua pyytää vessaan imettämään, saat todellakin lähteä maksamatta ja näyttää matkalla tissien lisäksi pe*settä.


Ravintola Martina



Näitä varmasti tulisi vielä enemmänkin, mutta tässä minun mielestäni melko hyvä listaus näppäristä pointeista. Ja muistakaa, että nämä ovat vain minun henkilökohtaisia ajatuksia, ei missään tapauksessa mitään yleisiä "sääntöjä"!

Me ollaan todellakin käännytty ovella jo takaisin kun taapero on saanut raivokohtauksen, ja menty himaan syömään mitä pakkasesta löytyy. Ollaan myös lähdetty alkuruokien jälkeen kotiin, kun vauvalle tuli jäätävät niskapa*kat, eikä vaihtovaatteita ollutkaan kassissa. Ihan uutena äitinä räjäytin kerran pumpatut maidot ravintolan mikroon, ja vietin puolituntia pumpaten vessassa. Koska jännitin niin julki-imetystä. Kaikesta oppii, ja kaikelle nauraa. Joskus.


Hanko Sushi




Haluan vielä nostaa muutaman meidän perheen lempparipaikan täältä Turunseudulta, joista meillä on hyviä kokemuksia.



Ravintola Panini

Kado Sushi

Rantakerttu

Onko sulla hyviä/huonoja kokemuksia ravintolassa syömisestä lasten tai lapsen kanssa?
Myös vinkit hyviksi todetuista paikoista ovat oikein tervetulleita!




20. helmikuuta 2016

Tulevaisuuden Jani Sievinen.

Me käytiin tänään pitkästä aikaa poikien kanssa uimassa, ja vitsit oli hauskaa. Jos unohtaa sen jatkuvan pelon.. 
"Älä kakkaa, älä pissaa, älä vaan kakkaa, jos on hätä niin sanot heti! Ellet ehdi niin ihan vähän sitte vaan suihkuun voit pisuttaa. EI ALTAASEEN!!!"

"Älä juokse, ota mummia kädestä. Älä juokse. Älä hyppää syvään altaaseen. Ei! Älä! Älä juokse. Tänne!"
Rentouttavaa.



Peppu on (pojalla) mustelmilla, koska ei vaan voi kävellä rauhassa. Loppupeleissä hän kylläkin konttasi,  tais mennä hermot.



Se on kyllä aika onni että molemmat noista on syntyjään tuollaisia vesipetoja. En voisi edes kuvitella tilannetta, että lapsi ei pitäisi vedestä. Ja niitä lapsia on, voi niitä on todella paljon.

Pienempi hurmasi mammat ja papat iloisella kiljunnallaan, ja hymyllä joka ihan valehtelematta ois saanu mun suupielet jo kipeiksi.



Onnistunut reissu, mennään toistekin jos joku lähtee messiin. Poikien Isä ei oo oikein uimahallityyppiä, kylpylöistä herra kyllä pitää, mutta uimahallit ei oo hänen juttunsa lainkaan. Tai ei ne ois kyllä munkaan ilman lapsia,  ainut allas missä on tarpeeksi lämmintä vettä mun makuun, on se 30cm syvä lastenallas. Se taitaa kyllä olla enemmän pissaa kuin vettä. Mutta lämmintä kuitenkin.



Mummi oli meidän mukana tänään pulikoimassa, ja tuli siinä sitten puheeksi, että minä olen oppinut uimaan kolme (3!!) vuotiaana, ja siskoni neljän vanhana.
Luka on ensikesänä 2.5 vuotias.. Ihan aloin tosissani pohtimaan, että pitäisiköhän sitä alkaa oikein treenaamaan?
Uimakouluun mars vai ahkeraa uimahallissa käyntiä?
Minkä ikäiset lapset noin yleensä oppivat uimaan? Google sanoo että keskimääräisesti 5-8 vuotiaana.  Että onkohan mutsi täällä nyt vähän liian hätähousu?
Ehkä reilu vuosi vielä muumikellukkeiden kera, ja sitten pää edellä kuntouimareiden radalle?

19. helmikuuta 2016

Kakkua ja palloja!


Sainpas kunnian tehdä syntymäpäiväkakun tuttavani pienelle Noel-pojalle. Hän täytti hurrrjat 3 vuotta, ja toivoi kovasti leijonakakkua. Ja sellaisenhan pieni mies sai. :)


Kakun sisällä oli tälläkertaa kiehautetuista vadelmista tehtyä melbaa (ilman sokeria, ihanan hapanta!)
Ja Dumlemoussea.


Meinattiin ensin että tehdään yksikerroksinen, koska kakku on "vain" 20hengelle, mutta eihän se nyt vaan ole lainkaan yhtä näyttävä kuin kaksikerroksinen. ;)
Ja kaikki pienen pienetkin yksityiskohdat, mun mielestä ne tekee just sen sulle tehdyn spessun kakun, ja kaksikerroksiseen niitä saa aina enemmän!
Mielestäni siitä tuli aika kiva, ihanan värikäs ja uskoisin että on varmasti pienen pojan mieleen.



Mutta millä ajalla mä tämänkin tein? Kaksi vilkasta lasta ja koira jaloissa. No, se Hintikankin esille ottama suuri kateellisuuttakin herättävä asia, maailman parhaat, ja lasten elämään innolla osallistuvat isovanhemmat.
Että todellakaan voi taaskaan ottaa kunniaa itselleen,  vaan ylistää ihania isovanhempia jotka tulevat, ja vievät pojat muutamaksi tunniksi puistoon, että äiskä saa upottaa kädet sokerimassaan.



Ja se oikeastaan on mulle sitä "omaa aikaa". Harrastus, joka vie mielestä turhanpäiväiset kiukut. Se on hauska huomata miten  suunnattomasti nautin siitä, kun saan pyöritellä, kaivertaa, vaivata, kaulia ja suunnitella ihania sokeripommeja. <-- josta tuli mieleeni, että lupauduin tekemään ensikuussa hääkakun. Ihan oikean hääkakun. Minä! Häät! ❤


Mutta, "asap just nyt heti pitäis olla jo apukäsi"- tilanteen sattuessa, kun olet keskenään kahden, tai useamman pienen kanssa, tulee tilanteita kun vaan pitää keksiä joku paikka jonne saa sen pienemmän treenaavan vauhtihirmun turvaan muunmuassa lentäviltä esineiltä. Ihan vaan esimerkkinä kun isoveli vetää sen perus kaksveen uhma-kohtauksen.
Edellinen tällainen kevyt raivokohtaus (eilen) lähti siitä, kun Luka olisi halunnut sammuttaa valon, ja minä kurja äiti ehtisin jo painaa nappia. Herranjestas. Koko Raisio varmasti kuuli että meidän "Uka painaa pappia EEEEIIIII!!" Ja miten kaikki mihin vaan yltää lentää. Ihanaa. Oma taapero.

Mutta, se turvapaikka. No kätevä emäntä, (mutsi?) vetäs kuulkaas kodinhoitohuoneeseen turhakkeena olleen matkasängyn kasaan, ja kaatoi sinne kaksi pussillista pallomeripalloja. Ja se toimii! Toimii tiedättekö niin hyvin, että eihän meidän tarvitse mihinkään hoploppiin enää lähteä. :D


Eikai, mutta oli kyllä ihanaa kun oltiin kipeitä eikä oikein minnekään sopinut eikä kyllä jaksanutkaan mennä, mutta leikkiä jaksoi  pikkuisen, ja kotona olikin vähän jotain spesiaalia! Ja olihan se kipeälle äiskällekin aika jees, kun sai välillä istua vieressä ja katsoa,  sen sijaan että konttaisi peräkanaa lasten kanssa pikkuautojen kanssa kun räkä valuu norona ja tuntuu että pää räjähtää. 


Suosittelen! Palloja lelukaupasta ja matkasänky pystyyn sieltä kaapinpohjalta. Koska oletan todellakin, että melkein kaikilla sellainen on, ja sitten sitä käytetään -jos muistetaan ehkä kerran vuodessa.
Toki tähänkin kävisi varmasti sellainen häkki, leikkikehäksi kauniimmin kutsuttu.
Itsehän olen ne haukkunut aivan pystyyn, mutta tämähän on aivan täysin eriasia..?



P.S. Mun rakas pieni blogi pääsi mukaan joukkoon hurmaavaan, nimittäin Kaksplussan blogiverkostoon. 
Olen melko innoissani, kiitollinen ja nöyrästi otettu. Huippua!  <3

15. helmikuuta 2016

Kateus on sielun home.

"Kateus on sielun home." No niin on. Se todellakin on.

Kateus on inhottava olotila.
Miksi tuo, miksen minä? Miksi tuolla, muttei minulla?
Ehkä hän on tehnyt töitä sen eteen? 

Se varmaan alkaa jo päiväkodissa, "tuolla on Elsa-mekko mutta minä en saa."
Se on sääli, sillä kateus liitetään useasti myös itsetuntoon.
Kuulostaahan se ihan järkevältä. Jos sinä olet vain jatkuvasti muille kateellinen asioista joita heillä on, ja sinulla ei, niin tuleehan siitä sellainen paska-fiilis, että taidanpas olla huonompi kuin nuo.
Eikä siinä mitään, ei sitä aina jaksa ajatella niitä positiivisia puolia, vaikka aina tietty pitäis.

Äitimaailmassa näitä asioita on paljon, voihan elämä että niitä on paljon. Ihan naurattaa miten paljon. Ne saattaa kuulostaa ihan naurettavan pieniltä jutuilta, mutta jollekin ne on oikeasti ihan big deal.
Kuva netistä. 



Listaan tähän muutamia joihin itse olen kohdannut. Osa on omia noloja kateuksiani, ja osa joista ystäväni ovat minulle puhuneet. (Tai en itse vaan kehtaa myöntää.)

1. Kaikki alkaa ilmoituksesta kun olet raskaana. Tämän pitäisi olla ihanaa ja upeeta ja pelkkää hattaraa. Mutta, "Tuokin kotka raskautuu mutten minä." "Noi saa jo viidennen eikä mulle anneta ees yhtä" "eihän noilla ole ees varaa, mulla kyllä olis!"
-90% lapsettomuushoidoissa olevista ei puhu asiasta. Eikä keskenmenoistakaan huudella facepäivityksissä.

2. Hankinnat. "Sen mutsi varmaan maksoi." "Just, pakko olla emmaljungat." "Joo, sossu noikin on maksanu."
-Tai ehkä joku osaa säästää.

3. Sairasloma. "Laiska."
-Koska kaikki raskaudet on aina samanlaisia.

4. Äitiysloma. "no nyt alkaa se valitus viimeistään ku kaikki sattuu."
-Kaikki äidit siis odottavat että pääsevät valittamaan. Todellakin. 

5. Babyshower! Ihanimmat söpistely- ja hemmottelujuhlat ikinä. Kaikki ansaitsevat ne.
"Ai noin kallis lahja." "Ai kolmannellekin lapselle juhlat?" "Mäkin sain vaan ekasta."

6. Synnytys. "Ei voinu olla paha ku et saanu ees tikkejä" "Et sentään joutunu sektioon" "Just, seuraava on varmaan sit niin kamala ettet kävele vuoteen."
-Oma synnytys on aina oma. Se on kaikilla erilainen, oma kokemus jota kukaan ei vie pois.

7. Kotona. Jos lapsesi nukkuu hyvin ja sikeästi. "Ei se kauan kestä." "Niin varmaan."
 Jos lapsesi ei nuku. "Ei se kauan kestä"
-Jotkut vauvat oikeasti nukkuvat, jollain on koliikki tai joku muu vastaava. Such is life.

8. Raskauskilot. "Noi kuvat on selkeesti otettu ylhäältäpäin." "Musta hoikentaa"
-Tai sitten ollaan taas yksilöitä, joku palautuu viikossa ja joku vuodessa. Ja joku ei ollenkaan. :D

9. Taidot. Kun lapsesi hymyilee ensikerran, on se varmasti jonkun mielestä "pieruhymy" massussa vaan kiertää, ei se oikeasti hymyillyt.
Istuu ensikerran, ei se tee selälle vielä hyvää. (Ihan sama minkäikäinen, ei se silti ole.)
Samat hommat seisomiselle ja kävelylle. ^^  Ellei sitten se oma hanipöö ole tehnyt kaikkea aikaisemmin, niin sitten todennäköinen kommentti on "Ai nyt vasta."

10. Imetys. Jos se menee hyvin, niin sulla on todennäköisesti vain yksi lapsi, niin helppoa se siinä on `muhia sohvalla.` Ja jos se ei mene niinku naapurin Pirjolla, ni sitten sä et  yritä tarpeeksi, koska se imetys on ihan vain tahdon asia.
-Aivan.

11. Lasten pukeminen. "Pappa betalar" "Itse kierrätän mielummin kuin törsään."
-Merkkivaatteitakin saa käytettynä, ja joskus on fiksumpaa ostaa ihan uutenakin, jos vaikkapa on suunnitelmissa käyttää samoja useammalla kuin yhdellä lapsella.

12. Oma aika. Jos sulla käy tuuri, ja saat sumplittua itselles vaikka pari iltaa salilla, tai ihan vaikka kaupungilla seisomista.
 "Minä en tarvitse omaa aikaa, lapset on mun aika." "Koitappas olla yyhoo" "En kyllä itse raaskis mun vauvaa jättää ja mennä."


13. Ruoka. Hitto toi osaa tehdä hyviä ja hauskoja juttuja sen lapsille, opettaisitko hän muakin?  Eiks se ois kivempi ku: "Ai ei kelpaa kaupan ruuat." Johon hän sitten vastaa; "hyi itse syötät tuolle sokereita ja lisäaineita."

14. Äitiysloma loppuu, ja palaat omalle työpaikallesi. "En minä ainakaan voisi alle vuoden ikäistä laittaa hoitoon!"
-Oliko sulla sitä vakituista työpaikkaa?
Tai sitten jollekin koulu, ammatti tai ura on lapsen ohella edelleen ihan yhtä tärkeä kuin ennenkin.

Näitähän voisi jatkaa ihan loputtomiin.
Mä olen itse aika useasti kateellinen ihmisille, mitä kummallisimmista asioista, ihan hölmöistäkin jutuista.
Mutta nyt mä kerron muutaman asian (osa tuosta listasta lähes suoraan.)
mistä mä olen, tai olen ollut kateellinen mun ystäville tai tutuille.
Uskon heidän tunnistavan näistä itsensä. Saa huutaa ylpeänä Hep!

Kuva netistä.


*Ihmiset jotka pystyvät olemaan hehkuttamatta. Ja coolisti vaan ilmoittamaan sivulauseessa et hei, meille tulee kolmas lapsi muuten keväällä. Tai ihmiset jotka eivät halua tietää sukupuolta, WHAT?
Minkätakia mun pitää olla niin malttamaton että Jussin pitää hillitä mua etten julkaise facebookissa kuvaa tikusta josta valuu vielä pissaa?

*Babyshowerit. Tämä on jo niin nolo et melkein jätin kirjoittamatta. Mutta mä olen ihan hirveän kateellinen ihmisille joille on järjestetty kemut myös toisen lapsen tai kolmannen saadessaan. Ihan super kade. 

*Vartalo. Miten joku voi näyttää niin pirun hyvältä ja sillä on pieni vauva?
Mä kyllä ymmärrän sen, että enhän mä mikään missi ollut ennen lapsia, ni ei musta varmaan sellaista tuukaan ku käyn synnyttämässä. :D Ehkä se tässä kohtaa vaatis sitä liikuntaakin. Ja aika paljon muutakin.

*Koti. Koti on kuin suoraan sisustuslehdestä ja siellä kuitenkin asuu kolme pientä lasta.
Ei meilläkään nyt likaista ole, mutta...

*Ystävät. Oon kauhukseni huomannut että alan olla kateellinen ystävieni ystävistä. Hurjaa. Kun itsellä tuntuu niitä olevan jäljellä enää murto-osa siitä, mistä joskus vuosia sitten ollaan lähdetty. Se aika pahalta. Vaikka tämä(kin) on ihan peiliin katsomisen paikka. (Mutta mun murto-osa onkin parasta ykkösluokkaa!)

*Ulkomaanmatkat. Jotkut vaan reissaa ja matkustaa niin ihanan huolettomasti ja paljon! Mäkin haluan Balille makaamaan  ja imuttamaan ihan mitä vain alkoholia kookoksenkuoresta, vailla huolen häivää!

*Imetys. Ei hitsit miten kateellinen olinkaan niille äideille, jotka sanoivat imetyksen olevan helppoa, ja ah niin vaivatonta.
Mistä kohtaa? Kun päättää vaan luovuttaa?

*Silmät. Olen über kateellinen kaikille ihmisille joilla on hyvä näkö ilman rillejä.

Kuva netistä.


Kateus, se on vaan niin rumaa. Sellainen pieni vitsit jaksaisinpa minäkin ois ihan jees, mutta miksi myrkyttää omaa mieltään muiden onnella. Sehän kuulostaakin ihan hullulta.
Että minkä takia jonkun toisen onni, on toiselta pois.
Ei tietenkään voi yleistää, on mulla myös paljon ystäviä jotka on ihan aidosti onnellisia muiden onnesta. Ja vitsit siitä tulee hyvä mieli.
Voisikohan se olla vaan se, kun äitiyslomalla ollaan kuitenkin aika paljon yksin. Tai ei yksin, mutta ilman aikuista seuraa, niin antaako se ehkä vähän anteeksi sen kadehtimisen ja märehtimisen?


Mutta, mitä paremmin pääsee siitä pahasta olosta eroon. Joka johtuu kateudesta, sitä parempi itsetunto sinulla on. Eikö vain?

Itse yritän, yritän oikein kovasti olla onnellinen muiden onnesta ja ilosta, ja jättää sen rönsyilevän ja ruman kateuden vähemmälle. Tuskin pois, mutta vähemmälle ainakin. Tai sitten seuraavan kerran sanon sen ihan suoraan ja avoimesti, että ei prkl mä olen kateellinen, ja thats it.

Mutta, mua kiinnostaa kovasti että mistä Sinä olet, tai olet ollut kateellinen toiselle äidille, vai etkö ole ollut lainkaan? Oikeasti?

Kuva netistä.

12. helmikuuta 2016

Adenovirus. Stnaprkl.

Mä en jaksa en jaksa en jaksa en.

Ja päätettiin et hei lähdetään nyt käymään mehiläisessä näytillä, et ei oo enää normaalia et 8kk on viidettä päivää vajaa 4kympin kuumeessa, vaikka tk sanoikin et eii vielä tarvitse tulla..
No,  Raision Mehiläisessä meidät otti vastaan aivan ihana mieslääkäri, joka sanoi heti ettei kyllä kuulosta enää pikku flunssalta.
Crp oli koholla, hengitys röhisi ja kuume oli kova.


Siitä sitten TYKSin lastenpolille lähetteellä,  jonne päästiin myös samantien toisen ääreismukavan mieslääkärin huomaan.
Tässä kohtaa Vilillä oli jo 41 astetta kuumetta. Lisää testejä, joista paljastui adenovirus. Se selittää tulehdusarvojen nousun, sillä tämä kyseinen virus virustaudeille poikkeuksellisesti nostaa myös crp:n.



Lähdettiin kuitenkin vielä keuhkokuvaan, josta näkyikin pientä suttua toisessa keuhkossa.
Siihen sovittiin että aloitetaan antibioottikuuri suun kautta kotosalla.
Sen vuoksi kotona, koska esikoisella ei ollut hoitopaikkaa, ja lääkäri oli sitä mieltä, että pärjätään kyllä, koska pojan kuume oli laskenut jo kahdella asteella, joi desin maitoa ja hymyili jo leveästi. :)



Lastenlääkäri myös vinkkasi että mulla taitaa olla itsellä sitten sama tauti. No, aamulla tk:hon ja niinpä olikin. Plus korva- ja nielutulehdus. Ai että.
Mutta tiedänpähän nyt, kuinka stnan prkleen hlvtn PALJON korvatulehdus sattuu kun noilla lapsilla sitä tuppaa tulemaan aika ajoin. Ihan hirveetä.

Lukahan oli jo vajaa kolme vkoa sitten todella kipeä, lääkäri veikkasi että hänellä oli myös tämä tauti, mutta säästyi jälkitaudeilta. Mä niin toivoisin et asia ois noin ja me oltais nyt viimeiset sairastelijat. Mä haluan uimaan, lenkille, kauppaan, siivota ja syödä. Ja jaksaa leikkiä mun poikien kanssa. :(
Mut miten tuo isi on säästynyt tältä?
Joko se vetää jotain sieniä, tai sit sillä on vaan joku teräsmiehen vastustuskyky?
Taaaai kohta on hänen vuoronsa.

Tällä viruksella oli sellainen kiva pikku bonus,  että se kestää ihan vaan vaatimattomasti, keskimääräisesti 14 vuorokautta. NO BIGGIES!
Oireina oksentelu, ripuli, kuume, nivel- ja lihassärky ja hengitystieinfektiot.
Jollekin voi tulla vain joku oire lievänä, ja jollekin onnekkaalle kaikki kamalana.
Pahimmassa tapauksessa se menee keuhkoihin,  josta keuhkokuume. BINGO!

Sellainen note to self, että ensikautena kun mietin kaikenmaailman influenssarokottteita, todellakin otan. Otan heti kun saa ja kaikille kaiken. Tuplana. Vähintään.

Mutta teille muille, peskää käsiä ja käsidesiä.  Älkääkä viekö lapsia (tai aikuisia?) julkisille paikoille kipeinä. Se on vaan oikeesti rumaa ja epäreilua. Ja ääreisitsekästä. Koska nä virukset tarttuu helpommin ku sanonko mikä....


6. helmikuuta 2016

Dumbo ja Piipaa-auto.

Mulla on vallan jäänyt esittelemättä yksi aivan ihana kakku.
Eihän se käy, sillä kyseessä oli yks mun Disneyn klassikkolemppareista!
Walt Disneyn Dumbo. <3

Dumbo on vuonna 1941 valmistunut Disneyn animaatioelokuva. Elokuva perustuu Harold Pearlin ja Helen Pearlin kirjakäärön muodossa julkaistuun satukirjaan.
Suomessa Dumbo nähtiin kuitenkin ensimmäisen kerran vasta vuonna -45. Sellaiset 71 vuotta sitten.
Dumbon tarina on muunnelma H.C Andersenin rumasta ankanpoikasesta.

Dumbo on pieni norsuvauva, jonka haikara tuo norsuäidille sirkukseen. Kaikki kiusaavat häntä hänen valtavien korviensa vuoksi. Timotei-niminen hiiri asettuu Dumbon puolelle, ja opettaa hänelle kaikki sirkukseen liittyvät temput. Timotei sanoo, että Dumbosta tulee vielä tähti. Niin tapahtuukin ja kiusaaminenkin loppuu, kun käy ilmi, että Dumbo osaa lentää.

Parhaiten elokuvasta minulle on jäänyt mieleen norsuäidin tuutulaulu. Se on aivan ihana.



Baby mine, don't you cry
Baby mine, dry your eyes
Rest your head close to my heart
Never to part
Baby of mine

Little one when you play
Pay no heed to what they say
Let your eyes sparkle and shine
Never a tear
Baby of mine

If they knew all about you
They'd end up loving you too
All those same people who scold you
What they'd give just for the right to hold you

From your head down to your toes
You're not much, goodness knows
But you're so precious to me
Sweet as can be
Baby of mine.


Ystäväni lapsella on unileluna Dumbo, ja siitä tulikin tälläkertaa idea kakkuun. Ja ihana idea olikin!
Ainahan on kivaa tehdä uusia juttuja, ja tää oli mulle ihan täysin uusi projekti.

Kakku koostui kahdesta osasta, päästä ja vartalosta. Pohjat tein tällä kertaa pohjasta pyöreänmallisiin uunivuokiin, ettei menisi niin paljon hukkaan.



Kakun sisällä oli Granaattiomenavadelmamoussea, ja omarmoussea.
Kärsä ja jalat olivat riisimuromassaa.

Kovasti kaakku ainakin sai kehuja, ja kaikki tuli syötyä! Se on aina kiva kuulla, vaikka tämäkin kakku oli aivan valtava, vaikka pieni tilattiinkin..


Onnea vielä tuleva isosisko, Sofie 1 vee <3

Ja sitten. Mistä kaikki pienet pojat pitävät ihan sata varmasti? No piipaa autoista tietenkin!
Tästä paloautosta ainakin piti meidän reilu 2vee, joka olisi halunnut viedä kakun kanssaan nukkumaan. Harmin paikka, kun se nyt vaan ei käynyt.



Punainen auto pitää sisällään suklaapohjat, ja vadelma- ja dumlemoussea. Kaikki näkyvä on sokerimassaa, sitä meni ja paljon.



Jos nyt tekisin jotain toisin, tekisin renkaat.
Aina sitä löytää jotain petrattavaa, mutta ehkä se on vain hyvä asia?

Kumpi on sinun mielestäsi hienompi, ja miksi? Mitä tekisit toisin?

Ystävälle näkkäri?

Kohta se jo on. Helmikuun puoliväli, ystävänpäivä. <3

Aina annetaan lahjaksi suklaatia ja herkkuja, niin mietin miksei välillä jotain terveellistä ja hyvää?

Sain taannoin ystävältäni ohjeen gluteenittomaan näkkileipään. Ei ehkä kuulosta just siltä et hitto pakko kokeilla!
Mutta trust me, kannattaa. Ihanan suolainen terveysherkku maistuu taatusti teen kanssa, tai hyvän salaatin kaverina.



HERKKUNÄKKÄRI
2dl maissijauhoja
1dl auringonkukansiemeniä
0.5dl pellavansiemeniä
0.5dl seesaminsiemeniä
0.5dl kurpitsasiemeniä
2.5dl kiehuvaa vettä
0.5dl öljyä (käytin ihan perus rypsiöljyä, 
mutta kookos- ja avokadoöljyä ajattelin myös kokeilla.
suolaa

Kuumenna uuni 150 asteeseen, 160 jos sinulla ei ole kiertoilmauunia.
Sekoita kaikki kuivat aineet keskenään,
 ja lisää joukkoon kiehuva vesi ja öljy.
Sekoita tasaiseksi.
Kaada ja painele massa uunipellille (jonka päällä on tietenkin leivinpaperi)
 ja painele taikina mahdollisimman ohuelti pellille.
 Apuna kannattanee käyttää kumihanskaa, tai muovipussia. 
Ripottele pinnalle reippaasti suolaa, ja laita uuniin noin 45 minuutiksi.
Anna jäähtyä kylmäksi ja syö. <3







Jottei nyt kuitenkaan liian terveelliseksi aleta, lupasin myös jakaa maailman parhaan foccacian ohjeen.
se on niin rasvaista ja suolaista että! Ihan täydellinen match made in heaven tomaatti-vuohenjuustokeiton kanssa. Tämän kanssa pitää vain muistaa, että taikina vaatii yön jääkaapissa.


FOCACCIA

        11dl (durum) vehnäjauhoja
        2rkl merisuolaa
        1pkt hiivaa
        5dl vettä
        1.5dl oliiviöljyä
 (jos laitat auringonkuivattamiatomaatteja, käytä ehdottomasti sen öljy!)
        1dl valkkaria (skumppa käy myös, 
pahassa tapauksessa myös omenamehu)
        aurinkokuivattuatomaattia, rosmariinia, valkosipulia, chiliä,  oliiveja, juustoa....






        Mittaa jauhot ISOON kulhoon lisää suola. Tee keskelle 'kuoppa'.
Lämmitä vesi kädenlämpöiseksi ja liota sinne hiiva. Kaada vesi kuoppaan. 
Mittaa valkkari ja öljy valmiiksi viereen (erikseen.) 
Alusta vesi jauhoihin lisäten vuorotellen valkkaria ja öljyä.
  Tässä kohtaa itse lisäsin 4 murskattua valkosipulinkynttä,
 rosmariinia ja aurinkokuivattuatomaattia.       
 Vaivaa taikinaa reippaasti käsin vähintään 5 minuuttia. Kelmuta--> jääkaappiin yön yli.







        Seuraavana päivänä, ota syvä uunipelti, sihen leivinpaperi ja voitele se oliiviöljyllä. 
Levitä taikina pellille, liina päälle ja anna kohota 2 tuntia.
        Painele pieniä koloja leipään, ja pirskottele pinnalle reippaasti öljyä, suolaa ja mitä sitten mausteita tahdotkin.
        Uuni 200 astetta noin 30 minuuttia, jos näyttää turhan tummalta, laita foliota päälle.







Hyvää ystävänpäivää rakkaat ystävät <3