Kaksplus.fi

29. joulukuuta 2016

Mutsin mummotukka! (sisältäen arvonnan, sekä ennen ja jälkeen kuvat!!)

Oot just viettänyt ihanan, todella kauan odotetun iltapäivän sun lempparikampaajalla. Juonut kuumaa kahvia, selaillut naistenlehtiä ja jutellut mahtavan persoonan kanssa, puhelin visusti äänettömällä. (Facea selaillen..) Lompakosta hupenee euroja, mutta sun mieli on niin virkistynyt, ja nuppi näyttää upealta, eikä siltä kotiäitiharmaalta, miltä se yleensä näyttää. Niin ei se rahanmenokaan kovin kauaa harmita. Ihan huikea fiilis, eikö totta? Itsevarmuus nousi taas vähän, ainakin hetkellisesti.




Ennen värjäystä -kuva.

Ennen värjäystä -kuva


Mut sit meet kotiin, ja miehes ei ees huomaa. Tuttu fiilis? 
Noh, meillä se mies todellakin huomas, ja kertoikin mielipiteensä melko suoraan ja sujuvasti. Tosin mä laitoin hänelle kuvan uudesta väristäni, ja sain vastaukseksi muutaman viestin..


"On se hyvä et kävit laseris paikkaamas vähän ikänäköä,
 ni uskaltaa päästää hämärälläki liikenteeseen."
-En ehtinyt vastata.
"Laitoin tarhaan jo päivistä ku mummi tulee hakee ni ne ei ihmettele."
-En ehtinyt vastata.
"Vihdoin sä sovit täydellisesti yhteen sun tuulipuvun ja nastakenkien kanssa."
-En ehtinyt vastata.
"Sano stop sit ku riittää."
-En ehtinyt vastata.
"Ei vais, hyvält näyttää."
-Olin jo kotipihalla, ja luin viestit. Kiitos Jussi, ihana kun sä huomasit eron.  



Värjäyksen jälkeen!

Värjäyksen jälkeen!

Värjäyksen jälkeen!




Puuttuuko sulta vielä täältä turunseudulta se ihana  luottokampaaja, takuuvarma onnistuja ja arjen  piristäjä?
Mäpäs vinkkaan sulle mun hyvän ystävän, ahkeran  kolmen vilkkaan  pojan äidin jolla mä ja suuri osa mun mun ystävävistä ollaan  käyty jo melkein kymmenisen vuotta. Hair Mondon Annakaisa! 
Hän on taikonut mun tukasta milloin mitäkin, aina onnistuen. Mä olen just sellainen tyyppi, joka käy sen kaks tai kolme kertaa vuodessa, ja haluaa mustasta valkoisen tai punaisesta mustan. "Leikkaa vaan kaikki huonot pois." Mut itkee, jos menee enemmän kuin se sentti. Ihan lemppari-asiakas!
Axun tuolissa istuu silloin tällöin myös muita bloggaajia, muun muassa Sosetta ja sotkua -blogin Elsa sekä mun henkilökohtainen lemppari, Mutsis on -blogin Emilia. Oonkin aina ajatellut et noilla mimmeillä on pirun hyvä maku.

Mutta, koska Axu on mun lapsuudenystävä ja ihan huippu kampaaja, lupasi hän antaa -20% tammikuussa tehdyistä töistä/varauksista. (Hiustenleikkuu- ja/tai värjäys.) Mainitset vain Mutsin ja Murupullat. Aika helppoa.
Käy tykkäämässä myös Hair mondon instagram -tilistä. Löydät heidät tietenkin myös facesta! Musta ainakin tuntuu, että some-kanavista saa helpoiten nykypäivänä irti sen just sua sillähetkellä kiinnostavan infon.

Kardashian beauty


Sain mukaani myös aivan huikeita Kardashian Beauty hair- tuotteita.  Ja ylläripylläri myös lukijoilleni arvottavaksi pienen paketin! Paketti sisältää Kardashianin kuivashampoon, ja saman sarjan muotoiluvaahdon. Kipin kopin siis tykkäilemään sivuista, ja kommentoimaan alle, niin olet messissä tuotepaketin arvonnassa! (Huomioithan, että paketti tulee itse noutaa liikkeestä.) Aikaa osallistua on loppiaiseen saakka. Voittajalle ilmoitetaan viimeistään 7.1.2017. sähköpostitse. Muistathan siis osoitteesi.

Pst. Muistathan, että myös instagramissa on käynnissä arvonta! 



 Ida

27. joulukuuta 2016

Pyhien bonuspotti, ken saa sen seuraavaksi?

Mehän oltiin tuossa marraskuun alussa siinä jäätävässä virustaudissa koko jengi, samaan aikaan. Se oli melko heviä, kun kaikkien lämmöt huiteli siellä neljässäkympissä, kaikki paikat sattuivat ja mikään ei ollut hyvin. Kaikilla ihan yhtälailla. Samaan aikaan.
Muistan ihan elävästi miten manasin Jussille, että  miksei edes joku voisi olla terveenä, (Varmaan häntä lähinnä tarkoittaen.)  niin olisi niin paljon helpompi hoitaa koko rumbaa? (Maata sängyssä ja potea? Ehei, vaan pitää lapsia sylissä ja hoitaa niitä.) Mutta eei. Kun sairastetaan sitten toista viikkoa koko jengin voimin, ihanaa yhteistä aikaa. <--NOT!



No mutta, nyt saatiin sitten kokea tää kuuluisa sananlasku, "ole varovainen mitä toivot." 
Kun me selätettiin ne virustaudit, otettiin koko jengille influenssarokotteet, lähinnä viimevuotisen adenoviruksen, ja sen jälkitautien pelossa.
Mutta osaatteko arvata miltä mitkään rokotteet ei ainakaan täällä meilläpäin vielä ole suojanneet? No pikkulasten vatsataudeilta! HYI! 
Aatonaattona herättiin siihen, kun Vili (1v6kk) oli käytännössä vuorannut sänkynsä, ja sen lähiympäristön jäätävällä laatalla. Tässä kohtaa mukamas oli onni mukana, sillä isompi, Luka (3v.) oli halunnut jäädä mummille yöksi. "Ehkä hän säästyi tältä?" Tauti näytti menevän kivasti ohi, ja poika oli iloinen oma itsensä taas Jouluaatton aamuna, ja lähdettiin hakemaan isoveljeä, ja suunnattiin  ystävien kanssa Joulurauhanjulistukseen. Ei siis peruttu mitään menoja, mutta toki ilmoitettiin meille tuleville vieraille mikä meillä oikein oli meininki.
"No se on varmaan vaan jotain mitä on syönyt." oli kaikkien kommentti, ja niinhän mekin sitten jo uskottiin. Kunnes tuli taas nukkumaanmenoaika, ja sama homma. Ei saaaatana.

Vili (puhelinkuva, siksi laatu.)


No, ei se sitten ollut jotain mitä hän oli syönyt. Ei ollut ei. Vaan isoveli aloitti aivan täysin samalla kaavalla, neljäntenä päivänä jos lasketaan ekasta pommista. Mutta jatko olikin aivan erilainen. Pienempi pääsi parilla kerralla, mutta isomman kanssa valvoin läpi yön, ja laskin hänen oksentaneen kevyet 15 kertaa. Ja siihen lisäksi myös vessareissut, se puolikin jäi pienemmältä pois. 
Miten voi olla niin eri oireet, taatusti samasta taudista eri ihmisillä?
Nyt mennään Lukan toista, kohta kolmatta oksupoksupäivää. Ja nyt kuulkaas eletään siellä lapsiperheen jännän äärellä, melkein kuin lottovoittoa jännätessä täällä Jussin kanssa pohditaan, kumpi saa potin? Vai saako kumpikaan? Oivoi miten jännittävää, melkein voisi sanoa, etten malta nukkua, kun niin jännittää, mutta oikeasti valvon just nyt taaperon unta kodinhoitohuoneen kurjalla levitettävällä sohvalla. 


Luka (puhelinkuva, siksi laatu.)


Loppuyhteenvetona. Ei ole mitään väliä, sairastaako kaikki samaan aikaan, vai näppärästi peräkanaa. Ihan yhtä perseestä se on molemmin tavoin. Tässä ehkä  bonuksena on se, että jaksaa itse pitää sitä kipeää lasta koko ajan sylissä, vaikka vaarana onkin saada lastillinen sitä itseään naamalle. (Näin kävi vain kerran! Voitto sekin?) Ja oikeastaan tässä taudissa on myös ihan parasta se, ettet koskaan tiedä kuka on seuraava, vai onko? Vaarallisia tilanteita saa kivasti itse aikaiseksi antamalla lapsen maistaa vaikka jugurttia. Ai että miten se näyttää hyvältä keittiön seinässä. Tähän vinkiksi annan hapankorput ja veden. Niillä pärjää hienosti vuorokauden jos toisenkin, eikä muuten ärsytä masua, toisin kuin kaikki mahdolliset maitotuotteet!
Perus tylsä virustauti on jo niin last season. Suosittelen oksua, tulee pestyä taas kaikki nurkat näppärästi kloritella, on sitten kiva aloittaa Suomi 100-vuotta juhlavuosi, puhtaalla kodilla ja mielellä.

Kiitos, ja anteeksi kielikuvista. 
Ida

26. joulukuuta 2016

Jouluaattona kännissä? (video!)

Eikö sinun lapsesi ansaitse raitista Jouluaattoa? Eikö sinun lapsesi ole sen arvoinen? Etkö sinä halua nähdä niitä onnen kyyneleitä, jotka kiiltävät lapsesi silmäkulmassa, kun Joulupukki vihdoin tulee? Tai kun avataan se eniten odotettu lahja, taputuksia ja kiljahduksia! "Äiti katso! Minä olen ollut näääääin kiltti!" Etkö sinä osaa nauttia Joulusta selvinpäin? Etkö sinä kestä sukulaisiasi muutamaa tuntia selvinpäin? 
-Kyllä minä. Minä kyllä pystyn. Kyllä minun lapseni. Minä kyllä olen parempi, tässäkin.
...Ja sitten menee viikko ja juhlitaan vuodenvaihtumista änkyräkännissä, lapset toivottavasti jossain muualla.

Pukki kävi meillä ekaa kertaa!


Mua suoraan sanottuna jo aika paljon naurattaa nämä äiti/isiryhmien kyselyt alkoholinkäytöstä Joulunpyhinä. Sitten arvostellaan toisten vastauksia, jos ne olikin erilaisia kuin sun. Mutta kaikkein eniten mua ahdistaa monen suomalaisen naisen, ja miehen (useasti äidin tai isin) asenne alkoholiin. Ei se alkoholi aina tarkoita kännejä siitä Suomi-viinasta, tai kopallista Lidlin halvinta bisseä.


Alkuruuat, ja Raision komein sommelier.


Meidän perheessä alkoholi ei ole, eikä tule olemaan tabu. Se ei missään nimessä ole kielletty, vaarallinen hedelmä, vaan ihan vain aikuisten juoma. Se korostaa ruoka-aineiden makuja, ja tuo niille uusia ulottuvuuksia. Se kuuluu silloin tällöin ihan arkenakin ruuan kaveriksi. Sen sijaan, että mä lähtisin kavereiden kanssa pizzalle juoden jumalattomasti laimeaa hanaolutta, saatan mä tehdä mun perheen kanssa jotain erikoisen hyvää ruokaa, mennä alkoon ja pyytää jotain ammattilaista valitsemaan just sille, tai tietylle mausteelle jota päätän käyttää, täydellisen viinin. 



video

Videolla Luka sai ensimmäistä kertaa oman "skumpan". Lasillisen Muumi-kuohumehua.//snapchat: leppane

Joten nyt mä kuulkaas paljastan mitä kaikkea me aattona sitten juotiinkaan! Pitäkööt Kukkahattutädit nyt tuoleistaan kiinni.

Alkumaljana meillä oli Palmerin kuivaa shamppanjaa, noin 10cl/henkilö. Glögi ei enää uponnut kenellekään.
Tuoksu on raikkaan hedelmäinen, paahteinen ja hennon mokkainen. Runsas suutuntuma, jota raikastavat pirteät, tasapainoiset hapot.

Alkuruuille meillä oli Chileläinen kuiva sauvignon blanc, noin 12cl/henkilö.
Tarapaca Santa Cecilia 2016
Kuiva, hapokas, sitruksinen, valkoherukkainen sekä yrttinen.
Hinta- laatusuhteeltaan ihan bueno, ja sopi mainiosti kalapainoitteisiin ruokiin.

Lämpimille ruuille meillä oli hieman tuhdimpaa Italialaista,  Pasqua Villa Borghetti Bardolino Classico 2015
noin 16cl/henkilö.
Veneton alueelta,  keskitäyteläinen, keskitanniininen, kirsikkainen, vadelmainen ja hennon mausteinen punaviini, joka sisältää kolmea rypälettä,
Corvina Veronesea, Rondinellaa ja Molinaraa.
Tämäkin oli oikein hyvä ja monikäyttöinen punainen, joka ei kuitenkaan ollut liian pramea voisille laatikoille.
Hintakin oli alta kympin!

Jälkiruuaksi meillä oli (vain) suklaata ja erilaisia juustoja, sekä kahvia. Toki pulloista sai halutessaan santsata, jos siltä tuntui.

Pienin ja suurin. Vili.


Missään kohtaan en kokenut olevani päihtynyt, saatika kykenemätön huolehtimaan lapsistani. Meillä oli isossa joukossa myös yksi autoileva, joten _jos_ jotain olisi sattunut, ei olisi tarvinnut turvautua edes taksikyytiin. Kuitenkin tämä maalataan heti holtittomaksi ryyppäämiseksi, ja lähes lasten heitteillejätöksi. Oikeasti?
Mihin on menty? Mä ymmärrän ryyppäämisen, mutta en sitä paheksuntaa mitä me ja moni muu saa, kun kertoo nauttivansa ruuan kera lasillisen jos toisenkin herkullista viiniä. Me noustiin seuraavana aamuna 8.30 pirteinä koko jengi 160 senttisestä (samasta) sängystä. Selät oli vanhemmilla vähän jumissa, koska pieni tila isoilla ihmisillä. Muuten oikein vain kirkkaina uuteen päivään, ja kahvin keittoon.

Toinen juttu on Juhannus. Jep jep. Me ollaan useasti juhannus mökillä saaressa, joten siellä mä kyllä olen se natsimutsi, ja pidän todellakin huolen, että aina on yksi joka tarvittaessa voi ajaa venettä sekä autoa. Siellä edes minä en ota sitä lasillista viiniä, koska en aja autoa edes yhden lasillisen jälkeen, ikinä.

Tuliko arvosteltua muiden alkoholinkäyttöä? Joitko itse alkoholia Jouluna? Mitenkäs uusivuosi sitten?
Rauhaa ja rakkautta mammat, älkää olko toisillenne niin mahdottoman armottomia. Kohtuus on tässäkin se avainsana. Mun lapset todellakin ansaitsee ihan kaiken, myös sen raittiin kasvuympäristön.  Onhan ne mun maailma, mitä sitä kieltämään. Mutta me opetetaan totaalikieltämisen sijaan tässä(kin*) asiassa meidän pojille, että kohtuus ja avoimuus on parempi, kuin absoluuttinen kielto, tai valehtelu.
(Meidän perheessä on myös nähty hyvin läheltä alkoholismia, ja koen sen todellakin olevan kavala ja vakava sairaus, joten koen myös tuntevani rajani myös tässä asiassa.)

Pukki oli ilmeisesti käynyt myös Hulluilla päivillä.


*Pojat saavat syödä siis sokeria, kohtuudella. Myös meidän 1.5v saattaa saada kuppiinsa lauantaina pari nannaa, popparia tai keksiä. Kohtuudella.

Mielipidekirjoitus. 

Ida

19. joulukuuta 2016

"Joulu? No kun se Jesse oli niin reilu kaveri."

"Äiti? Äiti miksi Joulupukki antaa kaikille lahjoja? Äiti? Äiti miksi Joulupukki tuo minullekin lahjoja? Äiti tuoko Joulupukki ihan kaikille lahjoja? Tuoko se Vilillekin? Entä isille? Äiti saakohan hauvakin lahjan?"


Kuusen koristelua.


Melkein sain sanottua "Koska sinä olet ollut niin mahdottoman kiltti poika" -lauseen loppuun, kunnes  tajusin  hetkeni tulleen.
"Kuules Luka. Se on tiedätkö sellainen juttu se Joulu, että silloin on sellaisen kauan, kaaauan sitten pois lähteneen sedän syntymäpäivä."
Taapero katsoo mua silmät suurena täytenä kysymysmerkkinä. "Niin?"
"Se setä, hänen nimensä oli Jeesus. Jeesus oli tiedätkö niin reilu ja antelias tyyppi, että hän haluaa Joulupukin antavan ihan kaikille hänen syntymäpäivänään lahjoja."

Siinä sitten käytiin monen monta "Miksi?" ja "Kuka?" kysymystä läpi, ja pakko myöntää että äidin piti ihan kunnolla muistella, ettei ihan höpöjä selitä.  Lopuksi käytiin tietenkin vielä läpi taaperon omat syntymäpäivät, taaperon ystävien syntymäpäivät ja äidinkin. Lopputulemana hänkin kuulemma haluaa olla niin kiva kuin (kavereiden kesken) Jesse, ja antaa sitten ensivuonna ihan kaikille omana syntypäivänään lahjan. (Kyllä, syntypäivä.)

Miten meni, niinkuin ihan omasta mielestä? Ihan jees. Nyt meidän kolmevuotias tietää (ehkä) että Joulun ajatus ainakin meidän perheessä on rakkaus, ja toisten muistaminen. Jutellaan sitten myöhemmin tarkemmin noista uskonasioista, ehkä pääsiäisenä? Meidän perheessä kun ei olla niin kovin uskonnollisia, koen tämän olevan ihan hyvä startti tälle tielle.

Edelleen meidän Joulun kohokohta lapsille on, ja saa ihan ehdottomasti ollakin  lahjat. Mutta koen, että on ihan kiva bonus, että siellä jossain takana on se Joulun alkuperäinen merkitys, edes suuntaa antavasti. Tosin  Joulupukki on nyt Lukan mielestä Jessen kaveri, kaveri joka auttaa Jesseä isossa lahjaurakassa.

Mahdottoman hyvät iltanaurutkin vielä sain, kun rakas lapseni aloitti tuttuun tapaansa iltalaulut. Tuli rati-riti-rallat, tip-tap-tip-tap tipetipetip-tapit,  kuusen pienet kynttiläiset ja Joulupukit sun muut perinteiset joululaulut. Mutta mitä tuli  viimeisenä?  "Paljon onnea vaan, paljon onnea vaan, paljon onneaa Jesse, paljon onneeeaaa vaaan!" -Ja nukkumaan. Ei siinä voinut kuin hymyillä ja heittää vähän peittoa päälle. Äidin rakas, ja niin mahdottoman viisas kolmevuotias.

Mitenkäs teillä siellä? Minkäikäinen sun mielestä voisi jo ymmärtää Joulun merkityksen, näin kristinuskoa ajatellen?

Vili ja Luka.


Ihanaa, rauhallista ja ennenkaikkea rakkaudentäyteistä Joulunaikaa teille kaikille.

Ida

28. marraskuuta 2016

Kolmeveen Ryhmä Hau -juhlat!

Meillä juhlittiin viikonloppuna kolmevuotta täyttävää Ryhmä Hau -fania!

Taisi mennä vähän överiksi? Ehkä. Mutta kun mun esikoinen! Synttärit! Juhlat! Ystäviä!
Voisin jaaritella rivitolkulla, mutta kerrankin ajattelin antaa kuvien puhua puolestaan. Kiitos rakkaat ystävät. Ilman teitä elämä ei olisi läheskään yhtä juhlaa!


Ryhmä Hau on TODELLA kova sana just nyt.



Jokaiselle juhlijalle oli penkissä oma ilmapallo kotiin viemiseksi.

Meillä kävi lapsia yhteensä kymmenen! Oli muuten aika meteli.

Vesimelonit minipiparimuotilla, hyvä vinkki!

Itse tein ja säästin.

Jussikin oli paikalla valmisteluissa.

Koska tikut.

Mini sliders. Ihan huikeen hyviä!

Koska tikut.
Tutti-frutti-kakku Lidlin hedelmänannoista.

Paras syntymäpäivälahja.

Aikuisillekin jotain.

Koska tikut.

Nakkipiilot cheddarjuustolla.

Kinderkakku. Njam!

Rakkaudet. 3v ja 1v6kk

Hyvää syntymäpäivää rakkaus. <3

Lapsivieraiden mielestä parasta oli leikkiminen. Tietenkin. Kuka kiljuu koviten, saa suuhunsa eniten karkkeja tai liukuu pisimmälle liukumäessä. Keinuun oli myös jonoa.  Myös onginta oli tosi kiva lisä, siitä ei tosin ole juuri kuvia. Oli aikamoinen meininki jo siinä kohtaa iltaa...
Yksi sana kuvaa tätä viikonloppua täydellisesti, ja se on rakastan.

P.S. Ryhmä Hau kertikset voitin blogikollegani, Oliver teki meistä perheen Linan instagram arvonnasta! Kannattaa ihan ehdottomasti siis osallistua niihin. (ja käydä klikkaamassa itsensä kaksplusblogien seuraajaksi....)

Ida

15. marraskuuta 2016

Virustauti lasten kanssa vai ilman? Ilman, kiitos.

Jos sun ystävä jolla ei ole lapsia valittaa sulle, lapsen tai useamman  äidille miten kamalan kova flunssa sillä oli, sopiiko nauraa? Edes vähän itsekseen hymähdellä? Tai vaikka vähän heittää huolettomasti vettä myllyyn ja kysyä, että saitko nyt varmasti levättyä tarpeeksi? Todellakin. Ja kyllä, lasten hankkiminen oli oma valintani.

Muutama vuosi sitten kun tulin kipeäksi, se oli ensinnäkin jonkinsortin ihme. Enhän minä herranjestas  sairasta ikinä. Mutta ai stna miten kipeenä sitä sitten olikin kun sen kerran sairasti. Siinä sitä hytistiin kuumetaudissa peiton alla teetä lipittäen. Oivoivoi. Ja oma äiti toi töidensä jälkeen kaksvitoselle jaffaa ja buranaa. Mutta hei onneksi oli silloin jo netflix. Mutta kyllä senkin sisällöstä ja metelöivistä naapureista aina valittamisen aihetta sai. Helposti.
Töistä piti olla pois ehkä päivä tai maximissaan kaksi, jos ihan halusi ottaa varman päälle ja ottaa yhden kuumeettoman päivän siihen alle. Melko rankkaa.

Sitten syntyi esikoinen. Ensimmäinen talvi meni ilman sen suurempia räkätauteja kuin ihmeen kaupalla, hän kun syntyi marraskuun lopulla, siihen pahimpaan viima-aikaan. Itse uskon että edes sillä lyhyellä imetyksellä ja lähes kolmen kuukauden sylittelyllä oli osuutta asiaan. Meillä oli sellainen superpaksu vauvakupla, jonne vain harvat ja valitut olivat tervetulleita. Ja auta armias ellei se kyläilijä itse tajunnut  pestä käsiään välittömästi kun meille sisään astui. "Ai sulla oli nuhaa viimeviikolla? Joo älkää sitten meille tulko vielä."
Nyt jo vähän naurattaa oma hysteerisyys, mutta säästyttiinpäs sen suuremmilta taudeilta koko eka vuos. Saavutus kai tuokin?

Beibi numero kaksi syntyikin sitä seuraavana vuonna toukokuun lopulla. Kevät aurinko antoi juuri tietä kesäversiolle, eikä ulkona tarvinnut juuri hupparia paksumpaa. Muistan jopa lähteneeni (silloin jo kesäkuun puolella) mekossa ja balleriinoissa kotiin. (p.s. hel*etin huono ajatus! vähintään jotkut shortsit sinne mekon alle sitten, jos tiedät mitä tarkoitan....)
Silloin ei tosiaan eletty niin justiinsa, lähinnä biitsiltä hiekkalaatikolle ja takaisin. Aivan ihana kesä. Eikä me kyllä sairasteltukaan.
Kunnes tuli talvi. "Ei me mitään rokottteita, me ollaan aina oltu niin kovin terveitä." Jep jep.
No me saatiinkin sitten se ilkikurinen adenovirus.
Ja sen jälkitauteina korva- ja nielutulehdukset kaikilla ja puolivuotiaalla keuhkokuume. Bingo. Sen vajaan kuukauden aikana päätin, että olen ensimmäisenä ensivuonna jonossa kun influenssarokotteista edes puhutaan. Eihän ne tietenkään kaikkia viruksia estä, mutta edes hei vähän. Se antaa todellakin toivoa sen jälkeen kun olet kipeänä hoitanut kipeitä lapsia reippaat kolme viikkoa.

No nyt tuli se ensivuosi kun mun piti olla koko jengin kanssa jonottamassa niitä influenssarokotteita. 
Saatiin sitten sitä ennen jo joku pöpö.  Päiväkodista uskoisin. Luka oli ensin kipeä, sitten Vili ja äiti ja nyt näyttää iskäkin jo aika pahalta. Perusnäppärä virustauti joka vie äänen, antaa kuumeen, hakkaavan yskän ja viiltävän kurkkukivun.
Ja ette usko kuinka paljon mä kaipaan just nyt sitä aikaa, kun mun ainoa ongelma sairastaessa oli se, että Netflixissä ei ollut kaikkia kausia jotain mun lempisarjaa just silloin saatavilla. Mikä vääryys.
Nyt mä en uskalla katsoa sieltä kuin Masha ja Karhun halloween extraa, (<-- Ihan paras!) sillä kaikesta muusta nään kuumehöyryissäni painajaisia vähintään viikon.

Nyt mä pelaan näillä: 
-Kumpi on kipeämpi isi vai äiti?
-Kumpi on töistä pois, isi vai äiti? 
-Voiko sisaruksen viedä päiväkotiin jos se on jo terve,
  ja sairastaa sen kipeän kanssa kotona?  
-Koska lapsen voi viedä päiväkotiin? 
-Kuumeeton päivä? 
-Saikkarilaput kaikille? 
-Työnantajat on varmasti jo aivan kypsiä.
-Päiväkodissa mua pidetään varmaan idioottina, kun kysyn jokaista asiaa erikseen.

Äitiys. Niin paljon se antaa. (Ja ottaa.)
 
Oman kuumeen korkeus on täysi mysteeri, mutta lasten lämmöt tiedät tasan tarkkaan vaikka keskellä yötä. Itse et syö mitään, mutta lapsille keität vaikka mehukeittoa päällä seisten.
Loppupeleissä sun ajatus on kuitenkin se, että sä olisit itse kipeenä  vaikka koko vuoden, jos sun lapset ois terveitä. Se on ihan kamalaa kun omaa lasta sattuu. Meilläkin kyse on vain jostain mitättömästä pikku viruksesta, mikä ei ole mitään verrattuna ihan oikeisiin sairauksiin. Mutta vaikka tää onkin vain pikkuvirus, mä en silti pode huonoa omaatuntoa vaikka joudunkin olla poikkeuksellisen paljon pois työkuvioista, sillä enhän mä sinne nyt mitään sankarin viittaa lähde metsästämään. Tartuttamaan kaikkia muitakin tähän pöpöön? Sehän vasta oiskin oikea voitto-voitto tilanne. Tottakai mä pahoittelen tilannetta, mutta mun onneksi sieltä toivotetaan mulle ja meidän perheelle vain pikaista paranemista. Siitä todella tulee hyvä mieli, sillä kukaan ei ole mielellään kipeän lapsen kanssa kotona. Ei varmasti kukaan. Siinä ei todellakaan levätä netflixiä selaillen.

Vili ja äidin käsi. <3


Kuullostaako tutulta? 
Suurimmat tsempit kaikille räkänaamoille flunssakauteen täältä raision metiköstä. 
Ida


ps. Muista seuraa meitä myös facessa ja instagramissa,
sekä snäpissa nimimerkillä leppane!

14. marraskuuta 2016

Äidin oma päivä -kilpailu.

Niinkuin moni teistä jo tietääkin, meillä alkoi syksyllä ne niin kutsutut ruuhkavuodet.  Tai ainakin mä luulen, että nää ois nyt just niitä aikoja.
Meillä on molemmilla mun miehen kanssa vuorotyö. Me jopa ihan  tykätään meidän töistä,  ja oikeasti viihdytäänkin niissä, molemmat! Ajatella.
Ja enhän minä sitä sillä lailla, kyllä me molemmat viihdytään myös kotona meidä lasten kanssa. Toki! Mutta laskut pitää maksaa, kaupassa käydä ja autokin imee menovettä ihan kamalasti.
Me vedettiin oma aikamme läpystä vaihto meiningillä, mikä tarkoittaa sitä, että kun Jussi pääsi klo 15, auto kävi pihalla 15.30 ja mulla alkoi työt 16.00. Joo ihan toimivaa, hetken. Kunnes tajuatte että te ette ole ikinä yhdessä kotona. (Paitsi jouluna ja juhannuksena.) Toisella on arkivapaita, ja toisella viikonloppuvapaita.
Me haluttiin ihan ehdottomasti olla edes yksi päivä viikosta koko perhe yhdessä kotona. Ja yleensä me ollaankin, edes se yksi päivä. Mutta nyt kun tehdään töitä useasti samaan aikaan, saadaan me muutamana iltana viikossa olla koko jengi nelistään kotona. Ette usko miten paljon sitä arvostaa, kun on tottunut johonkin aivan muuhun.

Pojat ovat vuoropäiväkodissa, ja viihtyvät siellä todella hyvin. Itsekin  pidän poikien päiväkodista ihan hulluna. Ympäristöstä, henkilökunnasta, periaatteista ja toimintatavoista.

Mutta nää ei nyt ollu lainkaan se mun postauspointti. Vaan se, että mä osallistuin Kaksplussan Äidin oma päivä -kilpailuun. Aika jännää!
Lidl-muija raisiosta, moro!


Mukana on 12 törkeän upeaa naista, ja jokaisella aivan yhtä kaunis, oma tarinansa.

Olisi uskomattoman hienoa voittaa tälläinen once in a lifetime -kokemus.
Mielestäni sen jopa ihan ansaitsisinkin. Viimeisen kolmen vuoden aikana, mä olen huomaamattani unohtanut itseni aivan täysin. Koska lapset menevät aina ihan kaikessa edelle. Ja niinhän niiden pitääkin mennä.  Ja koska tässä nyt olla rahassakaan kylvetty, on myös lasten hankinnat ohittaneet omat tarpeet mennentullen. Mun omien hiusten juurikasvu on jäätävä, kulmia ole nypitty sitten meidän hääjuhlien ja oikeastaan ihan  koko yleishabitus on aika lailla niin kutsuttu  lidlimuija. Eikä nyt hei pahalla Lidliä kohtaan, mutta onhan se nyt jo hieman huolestuttavaa, jos nuorennaisen kaikki vaatteet, meikit ja kengät on ostettu sieltä, kauppareissun yhteydessä. Ihan vaan sen takia, että ei ole aikaa, eikä kyllä sitä pätäkkääkään.
Me päästään töistä, niin juostaan hakemaan poikia, ja vietetään niiden kanssa ihan jokainen minuutti minkä me vain pystytään. Ne ansaitsee mun jokaisen vapaa-ajan, ja sen mä myös niille annan. Aina.
Mä teen kaiken ja kaikkeni mun poikien eteen, mutta nyt mä uskalsin, mä uskalsin osallistua johonkin, joka oliskin ihan vain mua varten. Minua.
Tästä ei voita lapselle uutta ulkoiluhaalaria, ei kymmenen kerran hoplop-korttia tai joulukorttikuvauksia puoleenhintaan. Vaan äidille ihan oma päivä. Voi vaude.

"Äidin oma päivä -kisan voittaja pääsee Otavamedian studiolle meikattavaksi ja stailattavaksi sekä lehtikuvauksiin. Päivästä tehdään juttu Kaksplus-lehteen ja äiti saa kuvia muistoksi itselleen. Voittaja voi myös esittää toiveita stailaukseen, jos hän haluaa esimerkiksi kokeilla jotain uutta tyyliä. Kuvauksiin ja kuviin saa halutessaan ottaa mukaan myös lapsensa."
-Kaksplus

Joten mitä nöyrimmin pyydän, kävisitkö klikkaamassa mulle äänen, jos koet että minä voisin tälläisen hemmottelun ansaita?
Aikaa äänestää on viikko, ja äänestää voi useamman kerran.

Tässä vielä suora linkki <-- äänestykseen. Me jatketaan täällä superflunssakuumeen selättämistä, ja toivotaan parasta.



Kiitos, kaunis ja ihanaa viikonalkua.

Ida


11. marraskuuta 2016

Munaa mutsille. #yllätääiti

Äidit juovat useasti kahvinsa kylmänä (tai mikron kautta, perus 30 sekkaa ja menee ykkösellä.) niiden jätskit sulaa aina lautaselle, ne käyttävät rahansa lasten toppahaalareihin ja muihin kausivaatteisiin, siirtävät lasten harrastusmaksujen vuoksi omaa kampaamoaikaansa kuukausitolkulla sekä muistavat aina varavaatteet, synttärilahjat, mamman nimipäivät ja oikeankokoisten luistinten ostamisen ja tietenkin niiden teroittamisen. Kuka muistaisi äitiä? 

Mun lahja Eat Hoop Loven  Jerinalle.
Me Kaksplussan verkostobloggaajat haluamme  muistuttaa, että se kiireinen mutsikin on ansainnut kahvinsa kuumana ja jäätelönsä kylmänä edes joskus. Mikä ilahduttaisi enemmän kuin toisen äidin antama ymmärrys, "I feel you!" ja pieni yllätys? Eihän tässä yksin olla!
Marraskuun ajan verkostobloggaajat siis yllättävät toisiaan pienillä lahjoilla. Kerää #YllätäÄiti-postauksista lahjaideat talteen ja pistä oikein ranttaliksi ja yllätä sinäkin joku toinen äiti! #YllätäÄiti #kahvikuumana

Minä sain yllätettäväksi arvoinnassa ihanan ikinuoren Jerinan, joka kirjoittaa valloittavaa Eat Hoop Love -blogia. 
Jerinan blogi alkoi vuonna 2012 värikkäänä matkablogina, ja nyt muutaman vuoden kuluttua siitä matkassa on mukana balilainen mies, ja alle vuoden ikäinen hurmaava tytär. 
Jerina on uskomattoman taitava sirkustaiteilija ja -opettaja, joten tämä ei olekaan ihan vain perus mammablogi. 
Huomasin, että minulla ja Jerinalla oli paljon yhteistä, muun muassa rakkaus hyvään ruokaan, eettisten elämäntapojen kannatus, suvaitsevaisuus ja niin kutsuttu eko-mutsi-hippeys. Näin ollen ostin hänelle jotain, mistä itsekin pitäisin. Marssin ajattelematta Ruohonjuureen, ja ostin Konjac Spongen. Green tea version, sillä enhän voinut millään tietää Jerinan ihotyyppiä, ja tämä oli kaikille ihotyypeille.

Kaikille ihotyypeille sopivat Konjac Cleansing Sponge -pesusienet puhdistavat ihon hellävaraisesti ja luonnollisesti. Pehmeä sieni hieroo hellästi ihon pintaa aktivoiden verenkiertoa ja solunmuodostusta jättäen ihon puhtaaksi ja raikkaaksi. Sieni ei ärsytä tai vahingoita ihoa tai ihon suojakerrosta eli hydrolipidikalvoa.

Maailmalla suuren suosion saavuttaneet Konjac Cleansing Sponge -pesusienet ovat 100 %:sti luonnollista kasvikuitua. Sienet on valmistettu elintarvikelaatuisesta Konjac-kasvin juuren ”Glucomannan” -kuidusta. Valmistuksessa ei käytetä säilöntäaineita, keinotekoisia väriaineita, hajusteita tai parabeeneja. Ne ovat kierrätettäviä, kompostoitavia, luontoa säästäviä sekä ympäristölle turvallisia. Kollageenisientä lukuunottamatta ne soveltuvat myös vegaaneille.

Itselläni on käytössä tuo sama puhdistussieni kuivalle iholle, ja tykkään siitä kyllä ihan hulluna.
Matkaan lähti myös orgaanista maitosuklaata maustettuna suolalla ja limellä. ihan vaan koska naiset ja suklaa.



Mutta mitä posti mulle toi?
Posti toi mulle täyden kympin mutsin lataaman valtavan laatikollisen kaikkea namia.
Oli suklaata, kahvia, laastareita, minirusinarasioita, nenäliinoja (todella tarpeen!!) koristeita jouluun, korvikset ja vaikka ja mitä. Ihan huippu lahja. Matu oli selvästi lukenut mun juttuja, sillä mukana oli myös sokerimassaa, jota taas tulee menemään kilotolkulla... 
Kiitos kaunis 10plussan äiti.  Olet ihana!
Lahja oli hurmaava, ja toi useasti hymyn huulille. Niin minulle, kuin pojillekin.  Lukan mielestä parasta maailmassa just nyt on suklaamunat. Kinder jos valita saa, mutta ne pienet suklaamunaset sai kyllä flunssaisen pikkutyypin silmät loistamaan. Pienempi oli onnellinen ihan omasta rusinarasiasta, ja äiti nauttii niin kauan kuin tämä menee vielä läpi.

<3

Herkkupaketti. <3


Koska mä rakastan "lahjarinkejä" ja osallistun ihan aina jos vaan kysytään, niin aina valmis rinkiin, jos säkin lähet? Oletko sinä osallistunut? Onnistuiko? Osallistuisitko uudestaan? 

Ida


30. lokakuuta 2016

Salmiakkipastaa?

Me tehtiin tänään ihan hullun hyvää ruokaa. Ihan jotain muuta toista mitä me nyt normaalisti kotona tehdään. Nimittäin salmiakkipastaa. 



Tää ajatus lähti siitä, kun sain Raision Confetista viestiä, että kiinnostaisiko minua testata muutamia salmiakki-lakritsituotteita. Olisi salmiakkisiirappia, lakritsijauhetta ja laku-salmiakkipastaa. PASTAA!  
Mun mielikuvitushan lähti heti laukkaamaan, että oi nam salmiakkipastaa. Varmaan joku sitruunainen kastike, tai ehkä vähän tulista vadelmaa? Kunnes blondi haki tuotteet ja ymmärsi, että pastalla tarkoitettiin tietenkin sellaista tahnamaista pastaa. Niinkuin nyt leivontatuotteita myyvältä liikkeeltä ehkä jopa voisi odottaa.
Mutta ei siinä hei sitten mitään, olin jo ajatellut päässäni täydellisen helpon kastikkeen, niin enää piti tehdä tosiaan siitä pastasta pastaa. Ja pastan tekohan  on oikeasti ihan iisibiisi homma. Ja jos teet kerran lasagnen tuorepastaan, ei todellakaan ole paluuta niihin kaupan levyihin. Just saying.

Brie-lehtikaalitäytteisiä tuorepastanyyttejä Tyrni-chilikastikkeessa:


Salmiakkituorepasta:
  •  5dl durumvehnäjauhoja
  • 1.5dl vettä
  • 1 kananmuna
  • 3rkl öljyä
  • 2rkl Habanero Soundin laku-salmiakkipastaa
  • 2tl suolaa 





Kaikki ainekset sekaisin tehosekoittimen taikinakoukku osalla. Anna pyöriä koneessa ainakin viisi minuuttia. Jopa kymmenen.
Laita taikina pussiin, ja pussi jääkaappiin odottamaan.
Taikina on sopivaa, jos se irtoaa koukusta helposti, mutta on silti hieman tahmeaa.



Brie-lehtikaalitäyte
  • noin 50g Briejuustoa
  • noin 100g tuorejuustoa
  • 1tl valkosipulia
  • mustapippuria
  • 3-4 lehtikaalin lehteä

Kaikki kamat syvään kulhoon, ja sillä soseajoista tutulla, kaapin pohjalle unohtuneella  sauvasekoittimella kaikki sekaisin.
Mitat on noin mittoja, sillä itse laitoin summamutikassa, mutta hyvää tuli.



Sitten kaulimaan! Pastataikina on tarpeeksi sitkoinen, jos se antaa anteeksi kovan kaulimisen menemättä laisinkaan rikki. Levystä tulisi siis saada mahdollisimman ohutta. Itse vedin levyt pieniksi neliöiksi, ja neliöiden päälle teelusikallisen täytettä. Neliöt nyyteiksi, ja jauhoitetulle alustalle odottamaan keittämistä. 
Jos pastaa jää paljon rypistyksen jälkeen, kannattaa ylijäämät napsaista näppärästi vain saksilla pois.





Nyytit voi käyttää heti, huomenna tai vaikka pakastaa. Me tehtiin heti kaikki, ja aika paljon jäi vielä huomiselle lounaalle. Vaikka ahneuksissa otettiin tietenkin kaikki lisää.

Kun nyytit ovat valmiita, tehdään pikainen kastike.

Tyrnikastike
  • 0.5dl tyrninmarjoja
  • 2dl kuohukermaa
  • 100g tuorejuustoa
  • chiliä
  • suolaa
  • mustaapippuria

Kiehauta tyrnit ja kerma ja soseuta ne. Siivilöi takaisin kattilaan ja lisää tuorejuusto ja mausteet. Kiehauta sitten uudelleen kun pastat ovat kypsiä.

Nosta reikäkauhalla pastanyytit kiehuvaan veteen, ja anna kiehua noin 3-4minuuttia. Siirrä lävikköön odottamaan muita. Lopuksi vaan pastat ja kuuma kastike sekaisin. Päälle pasitettua lehtikaalia, parmankinkkua(tai pekonia) ja tietenkin juustoa.

Lukan annos ilman lehtikaalia, sillä hän "ei pidä kukista."


Toimii! Tänne upposi parille vajaa kolmekymppiselle,(!!) yksveelle ja kohta kolmeveelle. Olisi ihana kuulla jos sä kokeilet. Toimiiko tää kombo sulle?
(Kokonaisuus jäi kyllä kaipaamaan kuivaa rieslingiä, yritettiin paikata savulagerilla, mutta jäi kyllä jalkoihin. Ehkä sitten ensikerralla, sillä sellainen todellakin vielä tulee.)



Ida

28. lokakuuta 2016

Överihelppo lakritsifudge.

Jotain pientä ja helppoa. Edullista, mutta itsetehtyä. Taaperon kestävää, (mutsin hermojen kestävää) ja ennenkaikkea superhelppoa ISÄNPÄIVÄKSI?

Herkkupylly testasi, ja hyväksyi.
No Lakritsifudgeja!
Sain Raision Confetista testiin muutamia Habanero Soundin salmiakki- ja lakritsituotteita. Tämähän sopi herkkupe*seelle vallan mainiosti, ja ensimmäisenä Salmiakkisiirapista syntyikin valkosuklaa-salmiakkijuustokakku. Kävi kuitenkin pikku moka, enkä muistanut raapustaa ohjetta ylös, eikä nämä aivot, jotka yrittävät selviytyä ensimmäisestä ruuhkavuodestaan sitä enää millään muista.  Joten pitää tehdä kakkosversio vielä, että saan ohjeen tänne teillekin. Senverran sanon, että meidän iskä sanoi sen olevan ihan parasta kakkua evör, ja tilasi samanlaisen isänpäiväksi. 

Lakritsijauho, salmiakkisiirappi ja lakritsisalmiakkipasta.
 Mutta nää fudget! Niin helppoja, että muistan ohjeen jopa tällä päällä, pienillä yöunilla ja orastavalla hedarilla. Helposti! 

Lakritsifudge

1 purkki kondensoitua maitoa
300g valkosuklaata 
(Lidlin Fin Carre on mun mielestä paras hintalaatusuhteeltaan, terkuin Lidl-muija!)
0.5dl kuohukermaa
1tl suolaa
1-2tl Blind Wolf lakritsijauhetta (Confetista
<--Linkki facebook-sivuille, kannattaa käydä tykkäämässä.
1dl karamelleja oman mielen mukaan, tai ilman.
 
  • Kaada kondensoitumaito ja kerma kattilaan, kiehauta ja ota pois levyltä.
  • Lisää joukkoon pilkottu valkosuklaa, ja sekoita kunnes suklaa on sulanut kunnolla joukkoon.
  • Lisää suola ja lakritsijauhe. Itse laitoin 2tl, ja siitä tuli todella voimakas, joten vähempikin riittänee.
  • Öljyä kevyesti joko silikonisia jääpalamuotteja, tai muovinen, matala astia. Itse kokeilin molempia, ja molemmat irtosivat ihan helposti. 
     
  • Kun massa on hieman jäähtynyt, laita se pursotinpussiin, ja pursota muotteihin. Itse laitoin ensin pienet karkit muottien pohjalle, ja päälle fudgemassa.
     
  • Yöksi jääkaappiin, ja aamulla paloiksi. Njam. 

Fudge menossa jääkaappiin.
Nämä säilyvät parhaiten viileässä. Massa on senverran pehmeää, että siitä saisi aika kivasti pyöriteltyä pieniä palloja, ja dipattua ne vielä suklaaseen. Sitä kokeilen ehdottomasti vielä isänpäiväksi, valkosuklaa-salmiakkijuustokakun koristeiksi.. Tahtoisitko sinä vielä kakun ohjeen tänne ennen isänpäivää?

Valkosuklaa-salmiakkijuustokakku.


Ida