Kaksplus.fi

20. joulukuuta 2015

Siirappia, leivässä ja ajatuksissa.

Mä olen ollut teininä vähän sellainen hulivilikakara. Mä tykkäsin vaaleanpunaisesta, ja käytin huulikiiltoa niin paljon, että mulla oli niille koulussa ihan oma penaali. Sellainen Marimekon vihreä unikko. Ja joskus sitä saattoi olla niin paljon että se ihan valui suupielestä. Ah, hurmaavaa eikö totta?
Mä olin ihan hyvä koulussa, ja mulla oli paljon kavereitakin. Tottakai tyttöporukoihin aina kuuluu se sellainen pieni kiusa, sain minäkin siitä osani. Mutten mielestäni pahasti. Ne muutamat vuotta vanhemmat tytöt mä kyllä tunnistaisin edelleen, ne joita karttelin koulun käytävillä. :(
Mitä mä oon facessa kyylännyt, niin niillä näyttää menevän ihan kivasti, ja ne näyttävät ihan mukavilta naisilta.

Ida 18vee

Ida 27vee 


Jos nyt oikein muistan, Janina muutti Turkuun joskus siinä seiska- ja kasiluokan aikana.
Joskus vuonna 2001. Sellainen hiljainen, kaunis tumma tyttö.
Me tultiinkin tosi hyvin juttuun sen tytön kanssa. Juotiin viikonloppuisin väkisin pahaa kaljaa, ja varastettiin vuorotellen äideiltä pall mallia. Ai kamala.
Istuttiin amiksien takapenkeillä hihittelemässä ties kuinka monta tuntia.
Ainut vika mikä meidän ystävyydessä oli, että me tykättiin samoista pojista, ja välillä tapeltiin ja lujaa.
Mut se nyt onneksi tuollaisissa teinirakkauksissa on bonusta, et ne jää aina ystäville kakkosiks.

Joskus ammattikoulun jälkeen me vaan erkaannuttiin, mutta mä syytän siitä  miestä, jota mä en kyllä oikeestaan ees tunne. Mutta syytän silti.

2013, Me asuttiin Martissa, ja mä kävin siinä meidän viereisellä Elixialla. Janina oli siellä töissä, siinä asiakaspalvelussa. Joku aamu sitten menin sinne, ja näin Janinan siinä ja onnittelin tulevasta vauvasta. Johon hän vastasi nähneensä unta, että minäkin olisin raskaana. Apua mikä noita-akka mä ajattelin! Ja hän tiesi heti olleensa oikeassa. Ei edes tarvinnut sanoa mitään. Me ei oltu vielä kenellekkään kerrottu, koska takana oli ilkeä keskenmeno, joka todettiin vasta np-ultrassa.
Sen jälkeen me sovittiin että jos ja kun, niin kenellekään ei kerrota ennen ultraa. Koska me oltiin kerrottu, ja se oli maailman kamalinta laittaa viestiä, että nyt ei ollutkaan vielä meidän vuoro.

Kuitenkin, siitä lähtien me ollaankin oltu enemmän tekemisissä. Waltteri syntyi syksyllä -13 ja meidän Luka talvella -13

Ensimmäinen ystäväni. Waltteri ja Luka.



Vili keväällä -15 ja Janinan ja Nikon kaksospojat loppusyksystä -15 <3

Ja minä ja Jussi saatiin vihdoin meidän ensimmäinen yhteinen kummipoika, (tosin mä pidän Jussin kummityttöä myös omanani, ja Jussi mun kummityttöä omanaan.) Mutta voi miten suloinen hän onkaan. Pulassa ollaan, koska pojat ovat niin samannäköisiä. Onneksi isi on päästä varpaisiin tatuoitu, joten me elätellään toivoa että Fransille saisi antaa mahdollisimman pian tatuointilahjakortin, ihan vain että me säästytään noloilta tilanteilta tulevaisuudessa. :)
Frans on mielestäni ihonväriltään aavistuksen tummempi kuin Alvar, ja hieman pienempi. Alvarilla on pikkuisen pyöreämmät posket.
Me oltiin kuitenkin ristiäisissä ovelia, ja annettiin Fransille kastesormus, joka laitettiin heti hopeaketjun kanssa kaulaan. Siinä voi sitten ylpeänä nopeasti kaikille kertoa kumpi on kumpi. :D
Me annettiin myös pojille syntymätaulu, jonka teki taitava Janina Skön, Minä ite -sisustuskuvat



Ja tietenkin vaippoja. Vaippoja! Voi niitä kuluu. Mun mielestä oli I-HA-NAA kun joku tuli katsomaan meidän vauvaa, ja toi vaippapaketin. <-- Vinkki!





Mä olen kuullut että useasti monikkoperheiden vanhemmat saavat kuulla muilta ihmisiltä kommenttia että voi eikä? Hei tsemppiä, en oo kyllä kateellinen. Mä tahtoisin sanoa näille ihmisille että hei, mieti se ilo, ylpeys ja rakkaus mitä sun lapsi tuo sulle päivittäin. Tuplaa se.

Mä en oo sen koommin uskovainen, tai mitään, mutta mä ihan oikeasti ajattelen, että kyllä tuolla joku valitsee ne samaan aikaan syntyvien sisarusten vanhemmat melko huolella.

Pojat saivat myös tietenkin arvoisensa kakun.
kakun sisällä oli Christmas edition dumleista tehtyä moussea, ja karpalo-vadelmamoussea.
ja päällä pikkuiset porot, koska joulu on hei ihan pian!

Frans Rudolf ja Alvar Herman <3



Poikien ristiäisissä oli tarjolla Mummin tekemää herkullista lohikeittoa, ja saaristolaisleipää. Sen leivän ohjeen meinasin tänne jakaa, koska se vaan on nii uskomattoman hyvää, ja Joulu ei ole mitään ilman itsetehtyä saaristolaisleipää, jonka päällä on mätiä, smetanaa, sipulia ja mustaapippuria. Halleluja.
Tämän ohjeen olen saanut vuosia sitten äidiltäni, jonka muistelen sen saaneen ystävältään Marilta.


  MAAILMAN PARAS SAARISTOLAISLEIPÄ!

 1l piimää (maidoton voi valita appelsiinimehun)
       1pkt hiivaa
       3dl siirappia
       3dl vehnäleseitä
       3dl (kalja)maltaita
       3dl ruisjauhoja
       2rkl suolaa
       9dl karkeita vehnäjauhoja
(2tl kuminaa, mulle ehdoton mutta kaikki ei tykkää.)

       Lämmitä piimä (vaikka mikrossa) isossa kulhossa kädenlämpöiseksi.
       Liota hiiva piimään ja lisää muut aineet listan järjestyksessä piimään. Sekoita puuhaarukalla maltillisesti, ei saa vaivata. Taikina jää aika löysäksi.
       Voitele 2(3) vuokaa reilulla voilla ja jaa taikina vuokiin. Anna kohota vähintään 1.5h.      Sitten uuniin 170 astetta, kunnesleivät on tummia. (n.30min)
       Laske uunin lämpö 160 asteeseen, ja laita foliot päälle. (Ettei tule liian tummia leipiä)
 Sen jälkeen leivät on uunissa 1.5h.        Sivele leivät vesi/siirappi seoksella ja laita takaisin uuniin vielä puoleksi tunniksi

       VALMIS!! :)


Mulla on myös melko ihana serkku, sellainen Mimmi. Mimmillä on ihana tyttö, Matilda nimeltänsä. Matildan vauvavuosi vetää viimisiään, ja hän täyttää 22.12 yksivuotta! Mimmi ja Matilda on molemmat sellaisia prinsessoja että voi terve. Joten matildalle tehtiin arvoisensa prinsessakakku. Tietenkin.
Tildan kakussa on sisällä Omar- ja vadelmamoussea.

video



 Tänne loppuun mun pitää vielä lisätä, miten jees joulusiivouspäivä meillä onkaan ollut. Yö nyt meni ihan päin persettä, näin suoraan sanoen. Kaikki pienten lasten vanhemmat ymmärtää ainakin, mutta aamusta lähtien, ihan pöörfekt. Ajoin pojat mummille puolenpäivän jälkeen, jonka aikana Jussi reippaana poikana oli täällä jo aloitellutkin suursiivoa. Sillä oli kuulokkeet päällä kun se täällä tuhtas, eli ei me juuri ees juteltu koko päivänä, kämppä tuli puhtaaksi, ja hän lähti katsomaan Tähtien sota -elokuvaa. Sovittiin mummin kanssa että Jussi hakee gubbet vasta sen jälkeen. Joka siis tarkoitti sitä, että mä sain olla ensimmäistä kertaa ikinä, tässä talossa kolme tuntia yksin. Poltin tuoksukynttilöitä ja join lasin jos toisenkin punaviiniä, blogia kirjoitellen. Ja suklaata mässyttäen, toki.


Vinkki joulukorteille!  Pysyy nätisti muistojen laatikossakin yhdessä jonossa. ;)


NELJÄ YÖTÄ JOULUUN!




1. joulukuuta 2015

Kaksivuotias poika, ja kaksivuotias ystävyys.

Meillä täällä Raisiossa juhlittiin kovasti viikonloppuna. En ymmärrä että mun lapsi voi olla jo kaksivuotias. Justhan mä odotin esikoistani ja silitin kaikkia pieniä vaatteita, järjestelin niitä uudestaan ja uudestaan. Ensin värijärjestykseen, sitten koottain, sitten taas sekäettä ja sitten ne piti taas pestä ja silittää kun olivat muka pölyisiä. Tai joku niin sanoi jossain facesivulla. Perus.
(Kakkoskierroksella iskin ne kaappiin.)

No mutta eniveis, vähän aurinkoa tähän synkkään marraskuuhun tosiaan toi juhlat. Rakastan järjestää juhlia, ja leipoa! Ah, siitä mä todella pidän.



Lastenpöytä.. :)


Lukan juhlissa oli tarjolla hedelmiä ja maissinaksuja ihan pienimmille. Ja vähän suuremmille tein Fajitasmaustetun broileripekonivoileipäkakun. Se oli ihan sairaan hyvää, toimii!



FAJITASKAKKU
Tummaa ja vaaleaa paahtoleipää

700g  maustamatonta broileria +fajitasmaustepussi
2pkt pekonia
  ^^uuniin 175asteeseen noin puoleksi tunniksi, jäähdytä kunnolla.

Juustokastike
2pkt cheddarjuustoviipaleita
2dl kuohukermaa
kiehauta ja jäähdytä kunnolla.

1prk (hot)salsaa
kuivattua piripiriä (chiliä)
Dijon-sinappia
mustapippuria

Nämä kaikki sekaisin keskenään. Paitsi 1/3 juustosta, jätä se sivuun kuorrutusta varten.

Toinen täyte on simppeli,
4 kypsää avokadoa 
1prk creme fraichea
puolikkaan sitruunanmehu
suolaa ja pippuria
Kunnolla vatkaimella sileeks 

Eka leivät, sit jompaakumpaa täytettä, leipää ja toista täytettä...

Sitten se loppu juusto sekoitetaan purkilliseen creme fraichea, ja tällä kuorrutetaan kakku.
Tässä kohtaa kannattaa kelmuttaa ja laittaa jäkikseen,  ja koristella kaakku sitten vasta ennen tarjoilua.
Itse laitoin salaatteja, yrttejä, kasviksia, pekonia ja nachoja päälle.




Sitten oli nakkipiiloja, tuorejuustoa, parmesania ja aurajuustoa sisällä. Nekin uppos.


 Ihan sellainen isompi pkt nakkeja, ja isompi pkt lehtitaikinaa pakkasesta.
Anna taikinan sulaa, levität päälle tuorejuustoa ja juustoa. Sitten leikkaat levyn pitkittäin neljään osaan, ja laitat nakin ympärille yhden osan. Munaa vähän pintaan ja uuniin vartiksi (175)

Jussi savusti samanapäivänä meille kirjolohen puolikkaan! Pönttöön meni kostutusveden kanssa vähän viskiä, ja kalan päälle aurajuustoa.
Vihersalaatti, jonka viereen parmesania ja  "caesarkastike" (heittomerkit senvuoksi, että soossi oli hieman varioitu aidosta, ja käytimme anjoviksen sijaan kapriksia. Meni läpi ku *****  junan vessasta, ja oli mielestäni oikein vain maukas!) Vinkki kala-allergikoille!

"CAESAR"SOOSSO
Se pienempi purkki Hellmann`s majoneesia. (Se on ainut ja oikea hyvänmakuinen valmismajoneesi!!)
1dl vichyä
1 valkosipulinkynsi murskattuna
1rkl dijon-sinappia
1rkl valkoviinietikkaa
suolaa
pippuria
sitruunanmehua
1dl parmesanraastetta
2 rkl KAPRIKSIA murskattuna

Makeina oli kaksi kakkua.
Gluteeniton ja laktoositon kolmensuklaanpommi, jonka päälle näpersin pikkukakkosen logon. Valloittavan suloinen.


Ja sokeriöverinä Lentsikat-kakku!
Vaaleaa- ja tummaapohjaa, täytteenä Tsinuskikarkeista tehtyä tahnaa, ja puna- ja mustaherukkamoussea! Aika pommi, mut oli kyllä hyvää. Sekin. Jäätävä omakehu haisee nyt.


Plus läjä karkkia ja muumikeksejä. Tietenkin. Kaffen, teen ja mehun kera.

Ainakin kaikki kehuivat, eikä kovin paljon mitään jäänytkään. Silleen sopivasti että saatiin aamupalalla syödä voileipäkaakkua, ja kaffen kera kakkua.



Päivänsankari oli niin onnellinen! Paras lahja taisi olla 90cm Minion, Kevin nimeltänsä. :)
Myös legot, brion junaradanosat, kirjat ja aivan ihanat vaatteet olivat kovin mieleisiä.



Naurahdin ääneen kun katsoin olohuoneessa viliseviä alle metrinmittaisia, tyttöjä! Ei yhtään poikaa, kaikki tyttöjä. Kyllä meidän poikien kelpaa. <3

Yksi heistä, Lukan ehdottomasti paras ystävä Adele, täyttää  huomenna (2.12) myös kaksivuotta.
ONNEA RAKAS !
Minä saankin kunnian pienelle muruselle tehdä kakun myös hänen juhliinsa, joita bailataan ensiviikonloppuna.


Me oltiin Adelen äidin kanssa samaanaikaan synnärillä, me tehtiin Lukan kanssa lähtöä, kun Ruut, Henri ja Adele kärrättiin samaan huoneeseen. Ruut sai sen ikävimmän paikan, siitä kolmen hengen huoneesta sen keskimmäisen. (hyi) Ja haukkana tietenkin bongas, että me tehtiin lähtöä ja kaappas mun ikkunapaikan tuosta noin vain. Siitä lähtien me ollaankin oltu tekemisissä ihan vähintään kerran viikkoon, useasti useamminkin. Noista tyypeistä tuli meille niin rakkaita, että ne on meidän Vilin kummejakin. Ihan huippuja tyyppejä.
Tiedättekö sen tunteen, kun vaan natsaa jonkun ihmisen kanssa? Me saatettiin Ruutin kanssa noiden vauva-aikana kävellä vaunujen kanssa monta tuntia ympäri turkua, ja silti sen jälkeen vielä puhua puhelimessa koko illan.
Isit ei tykänny niistä reissuista kun ne useasti päättyi Stokkalle, tai johonkin lastenvaatekauppaan.... 
Mä en tiedä, voiko se olla mahdollista mutta mä ajattelen et Lukalla ja Adelella synkkaa myös ihan uskomattoman hyvin, koska meilläkin. Ja mä toivon että me kaikki ollaan ystäviä vielä ikuisuuden.
Ja onhan se Henrikin aika kiva. Kova duunari, mutta ihan älyttömän sympaattinen ja oikeasti hyvä tyyppi. (Ja komia.)





Mä menetin monta ystävää kun pojat tuli mun elämään, mutta mä uskon, ja tiedän että oon saanut paljon enemmän tilalle. En ehkä määrällisesti, mut laatu ainakin on puhdasta kultaa.
Kuka haluaa elämäänsä ihmisiä jotka ei pidäkään susta kun sä et enää biletä ja bailaa aina silloin, kun et tee töitä.

Elämä on ihanaa, mutta se on vielä parempaa kun on oikeita ystäviä, joiden kanssa jakaa ne parhaat (ja heikoimmatkin) hetket. <3

Ps. Ruut, sinä olet ainutlaatuinen. <3