No enhän minä edes tiennyt kuka on Bob, joten Googlen kuvahaku lauloi taas.
 |
| Bob |
Silloin tein kaksi isoa suklaakakkupohjaa.
Teen yleensä sen kaikkein helpoimman mukaan, eli kuppitekniikalla kaikkea samanverran.
Eli mittaan munat ja sokerin samanlaisiin laseihin, kaadan munat tehosekoittimeen ja mittaan samaan kuppiin jauhoja, samanverran mitä siinä toisessa on sokeria.
Laitan vehnäjauhoja 3/5 perunajauhoja 1/5 kaakaojauhetta 1/5 ja vähän leivinjauhetta ja suolaa.
Sitten vaan sokerit perään, kovaksi vaahdoksi ja lopuksi valmiiksi sekoitetut jauhot varovasti lastalla sekaan.
Sitte uuniin 175 astetta, noin 45min. Ja _aina_ onnistuu. :)
Pohjat saivat odottaa rauhassa kelmun alla iltaan. Ja taas kun minit menivät nukkumaan, (isi nukutti. Enemmän aikaa mulle!) jatkui projekti. :)
Täytin kakun, sisälle tuli persikkasosetta, vaniljamoussea ja jäisiä (itsepoimittuja) mustikoita. Kakun piti olla laktoositon, muita rajoitteita ei tälläkertaa ollut.
Harmi etten tajunnut napsia tässä kohtaa kuvia..
Sitten yöksi jääkaappiin tekeytymään, ja sohvalle miehen kanssa syömään wingsejä.
 |
| Meiän olkkari ❤ |
Sitten tulikin perjantai aamu, he*vetin hyvin nukuttu.. Kaikki neljä 160senttisessä sängyssä, vauva kainalossa ja taaperon kantapäät suussa. 👍
Nukkuivat he molemmat yli puolen yön omassa sängyssä, et ihan hyvin sekin? :D
Mutta kaiken korjaa pannu kahvia ja aamu-muumit.
Iskä lähti töihin,
samalla ovenavauksella tuli mamma.
Mamma on meidän Lukan mukaan muuten pappa. :D Ollaan mietitty, et ehkä se tulee muumeista? Onhan siellä muumi-mamma ja muumi-pappa, ni hän on nyt vaan päättäny et meidän mamma on pappa.
Mamma(pappa) otti pojat messiin ja pakkas ne rattaisiin ja lähti leikkipuistoon.
 |
| Luka ja Vili Riemulin ihanissa pipoissa ! |
No nyt mulla on kaksi tuntia aikaa tehdä koristeet. Eli suoraan hommiin. Tai no sen jälkeen ku on ensin jynssännyt pöydästä, tuoleista ja lattialta aamupuurot, pessy yön pullot ja laittanu tiskit. Koska mun mielestä ei voi tehdä mitään elintarvikkeiden kanssa jos on yhtään epäsiistiä. Ehkä se on vaan ihan hyvä piirre?
Eka värjäämään massat oikean värisiksi, mulla on hirmuisesti Wiltonin pastavärejä, ihan parhaita. Tulee kirkkaat värit!👌
Ehdin tehdä kolme Minion -ukkelia, kunnes näin ikkunasta että kolmikko oli palannut pihalle, äkkiä kamat kasaan ja taaperolle lounas lautaselle.
Ajatuksella, että pojat on ollut yli kaksi tuntia ulkona, nukkuu ne varmasti tosi hyvin. Et ei se haittaa etten ehtinyt saada valmiiksi viiriä, teen sen sitten päikkäriaikana.
Jep jep.. Se fiilis kun oot saanu molemmat omiin sänkyihinsä nukkumaan, otat sen kahvikupin käteen ja levität kamat taas keittiön pöydälle.
Niin eikö oven takana koputa joku. Koira haukkuu kuin viimeistä päivää.. Äkkiä Hilda (se koira) ulos toisesta ovesta ja avaamaan toista ovea.
Ja siellä oli nuohooja. Ilman etukäteen sovittua aikaa. Et hän nyt tulis jos passaa.
No hän tuli sitten, ajattelin taas et ei nuo nyt enää herää ku ei siihen koiraankaan herännyt.
Kunnes alko se röörien rassaus, ja tajuan et se pirun hormi menee Lukan sängyn vierestä. "ÄIIIITIIIIII KYYYYTIIIIIN" kuuluu portaiden yläpäästä.
Heräs se pienempikin sit siinä hälinässä. Keittiön portti vaan kiinni ja kamat jäi odottamaan et isi tulee töistä.
Onneks Isi tuli jo suht aikaisin.
Ja isi toi mulle yllätyksen tullessaan, viesteistä varmaan päätteli et ei oo menny ihan putkeen.. 😂
Iskä nappas väsyneet pojat ja lähti leikkimään, varmaan pikkuautoilla.
Se on kyllä aika ihana iskä, pitkä ja raskas työpäivä, ja silti jaksaa aina touhuta noiden kanssa että mä saan tehdä omia juttujani myös.
No nyt sain rauhassa tehdä koristeet loppuun, kuorruttaa ja viimeistellä kakun. Ja ihan pakko kehua et tulihan siitä ihan sairaan hieno, tän kaiken säädön jälkeenkin. Ja niin on rakkaudella tehty. 😂
Itse synttärisankari tuli illalla kakkua hakemaan, ja oli kyllä todella tyytyväinen kymmenenvuotias nuori neiti. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi. ❤