Kaksplus.fi

20.12.2015

Siirappia, leivässä ja ajatuksissa.

Mä olen ollut teininä vähän sellainen hulivilikakara. Mä tykkäsin vaaleanpunaisesta, ja käytin huulikiiltoa niin paljon, että mulla oli niille koulussa ihan oma penaali. Sellainen Marimekon vihreä unikko. Ja joskus sitä saattoi olla niin paljon että se ihan valui suupielestä. Ah, hurmaavaa eikö totta?
Mä olin ihan hyvä koulussa, ja mulla oli paljon kavereitakin. Tottakai tyttöporukoihin aina kuuluu se sellainen pieni kiusa, sain minäkin siitä osani. Mutten mielestäni pahasti. Ne muutamat vuotta vanhemmat tytöt mä kyllä tunnistaisin edelleen, ne joita karttelin koulun käytävillä. :(
Mitä mä oon facessa kyylännyt, niin niillä näyttää menevän ihan kivasti, ja ne näyttävät ihan mukavilta naisilta.

Ida 18vee

Ida 27vee 


Jos nyt oikein muistan, Janina muutti Turkuun joskus siinä seiska- ja kasiluokan aikana.
Joskus vuonna 2001. Sellainen hiljainen, kaunis tumma tyttö.
Me tultiinkin tosi hyvin juttuun sen tytön kanssa. Juotiin viikonloppuisin väkisin pahaa kaljaa, ja varastettiin vuorotellen äideiltä pall mallia. Ai kamala.
Istuttiin amiksien takapenkeillä hihittelemässä ties kuinka monta tuntia.
Ainut vika mikä meidän ystävyydessä oli, että me tykättiin samoista pojista, ja välillä tapeltiin ja lujaa.
Mut se nyt onneksi tuollaisissa teinirakkauksissa on bonusta, et ne jää aina ystäville kakkosiks.

Joskus ammattikoulun jälkeen me vaan erkaannuttiin, mutta mä syytän siitä  miestä, jota mä en kyllä oikeestaan ees tunne. Mutta syytän silti.

2013, Me asuttiin Martissa, ja mä kävin siinä meidän viereisellä Elixialla. Janina oli siellä töissä, siinä asiakaspalvelussa. Joku aamu sitten menin sinne, ja näin Janinan siinä ja onnittelin tulevasta vauvasta. Johon hän vastasi nähneensä unta, että minäkin olisin raskaana. Apua mikä noita-akka mä ajattelin! Ja hän tiesi heti olleensa oikeassa. Ei edes tarvinnut sanoa mitään. Me ei oltu vielä kenellekkään kerrottu, koska takana oli ilkeä keskenmeno, joka todettiin vasta np-ultrassa.
Sen jälkeen me sovittiin että jos ja kun, niin kenellekään ei kerrota ennen ultraa. Koska me oltiin kerrottu, ja se oli maailman kamalinta laittaa viestiä, että nyt ei ollutkaan vielä meidän vuoro.

Kuitenkin, siitä lähtien me ollaankin oltu enemmän tekemisissä. Waltteri syntyi syksyllä -13 ja meidän Luka talvella -13

Ensimmäinen ystäväni. Waltteri ja Luka.



Vili keväällä -15 ja Janinan ja Nikon kaksospojat loppusyksystä -15 <3

Ja minä ja Jussi saatiin vihdoin meidän ensimmäinen yhteinen kummipoika, (tosin mä pidän Jussin kummityttöä myös omanani, ja Jussi mun kummityttöä omanaan.) Mutta voi miten suloinen hän onkaan. Pulassa ollaan, koska pojat ovat niin samannäköisiä. Onneksi isi on päästä varpaisiin tatuoitu, joten me elätellään toivoa että Fransille saisi antaa mahdollisimman pian tatuointilahjakortin, ihan vain että me säästytään noloilta tilanteilta tulevaisuudessa. :)
Frans on mielestäni ihonväriltään aavistuksen tummempi kuin Alvar, ja hieman pienempi. Alvarilla on pikkuisen pyöreämmät posket.
Me oltiin kuitenkin ristiäisissä ovelia, ja annettiin Fransille kastesormus, joka laitettiin heti hopeaketjun kanssa kaulaan. Siinä voi sitten ylpeänä nopeasti kaikille kertoa kumpi on kumpi. :D
Me annettiin myös pojille syntymätaulu, jonka teki taitava Janina Skön, Minä ite -sisustuskuvat



Ja tietenkin vaippoja. Vaippoja! Voi niitä kuluu. Mun mielestä oli I-HA-NAA kun joku tuli katsomaan meidän vauvaa, ja toi vaippapaketin. <-- Vinkki!





Mä olen kuullut että useasti monikkoperheiden vanhemmat saavat kuulla muilta ihmisiltä kommenttia että voi eikä? Hei tsemppiä, en oo kyllä kateellinen. Mä tahtoisin sanoa näille ihmisille että hei, mieti se ilo, ylpeys ja rakkaus mitä sun lapsi tuo sulle päivittäin. Tuplaa se.

Mä en oo sen koommin uskovainen, tai mitään, mutta mä ihan oikeasti ajattelen, että kyllä tuolla joku valitsee ne samaan aikaan syntyvien sisarusten vanhemmat melko huolella.

Pojat saivat myös tietenkin arvoisensa kakun.
kakun sisällä oli Christmas edition dumleista tehtyä moussea, ja karpalo-vadelmamoussea.
ja päällä pikkuiset porot, koska joulu on hei ihan pian!

Frans Rudolf ja Alvar Herman <3



Poikien ristiäisissä oli tarjolla Mummin tekemää herkullista lohikeittoa, ja saaristolaisleipää. Sen leivän ohjeen meinasin tänne jakaa, koska se vaan on nii uskomattoman hyvää, ja Joulu ei ole mitään ilman itsetehtyä saaristolaisleipää, jonka päällä on mätiä, smetanaa, sipulia ja mustaapippuria. Halleluja.
Tämän ohjeen olen saanut vuosia sitten äidiltäni, jonka muistelen sen saaneen ystävältään Marilta.


  MAAILMAN PARAS SAARISTOLAISLEIPÄ!

 1l piimää (maidoton voi valita appelsiinimehun)
       1pkt hiivaa
       3dl siirappia
       3dl vehnäleseitä
       3dl (kalja)maltaita
       3dl ruisjauhoja
       2rkl suolaa
       9dl karkeita vehnäjauhoja
(2tl kuminaa, mulle ehdoton mutta kaikki ei tykkää.)

       Lämmitä piimä (vaikka mikrossa) isossa kulhossa kädenlämpöiseksi.
       Liota hiiva piimään ja lisää muut aineet listan järjestyksessä piimään. Sekoita puuhaarukalla maltillisesti, ei saa vaivata. Taikina jää aika löysäksi.
       Voitele 2(3) vuokaa reilulla voilla ja jaa taikina vuokiin. Anna kohota vähintään 1.5h.      Sitten uuniin 170 astetta, kunnesleivät on tummia. (n.30min)
       Laske uunin lämpö 160 asteeseen, ja laita foliot päälle. (Ettei tule liian tummia leipiä)
 Sen jälkeen leivät on uunissa 1.5h.        Sivele leivät vesi/siirappi seoksella ja laita takaisin uuniin vielä puoleksi tunniksi

       VALMIS!! :)


Mulla on myös melko ihana serkku, sellainen Mimmi. Mimmillä on ihana tyttö, Matilda nimeltänsä. Matildan vauvavuosi vetää viimisiään, ja hän täyttää 22.12 yksivuotta! Mimmi ja Matilda on molemmat sellaisia prinsessoja että voi terve. Joten matildalle tehtiin arvoisensa prinsessakakku. Tietenkin.
Tildan kakussa on sisällä Omar- ja vadelmamoussea.

video



 Tänne loppuun mun pitää vielä lisätä, miten jees joulusiivouspäivä meillä onkaan ollut. Yö nyt meni ihan päin persettä, näin suoraan sanoen. Kaikki pienten lasten vanhemmat ymmärtää ainakin, mutta aamusta lähtien, ihan pöörfekt. Ajoin pojat mummille puolenpäivän jälkeen, jonka aikana Jussi reippaana poikana oli täällä jo aloitellutkin suursiivoa. Sillä oli kuulokkeet päällä kun se täällä tuhtas, eli ei me juuri ees juteltu koko päivänä, kämppä tuli puhtaaksi, ja hän lähti katsomaan Tähtien sota -elokuvaa. Sovittiin mummin kanssa että Jussi hakee gubbet vasta sen jälkeen. Joka siis tarkoitti sitä, että mä sain olla ensimmäistä kertaa ikinä, tässä talossa kolme tuntia yksin. Poltin tuoksukynttilöitä ja join lasin jos toisenkin punaviiniä, blogia kirjoitellen. Ja suklaata mässyttäen, toki.


Vinkki joulukorteille!  Pysyy nätisti muistojen laatikossakin yhdessä jonossa. ;)


NELJÄ YÖTÄ JOULUUN!




1.12.2015

Kaksivuotias poika, ja kaksivuotias ystävyys.

Meillä täällä Raisiossa juhlittiin kovasti viikonloppuna. En ymmärrä että mun lapsi voi olla jo kaksivuotias. Justhan mä odotin esikoistani ja silitin kaikkia pieniä vaatteita, järjestelin niitä uudestaan ja uudestaan. Ensin värijärjestykseen, sitten koottain, sitten taas sekäettä ja sitten ne piti taas pestä ja silittää kun olivat muka pölyisiä. Tai joku niin sanoi jossain facesivulla. Perus.
(Kakkoskierroksella iskin ne kaappiin.)

No mutta eniveis, vähän aurinkoa tähän synkkään marraskuuhun tosiaan toi juhlat. Rakastan järjestää juhlia, ja leipoa! Ah, siitä mä todella pidän.



Lastenpöytä.. :)


Lukan juhlissa oli tarjolla hedelmiä ja maissinaksuja ihan pienimmille. Ja vähän suuremmille tein Fajitasmaustetun broileripekonivoileipäkakun. Se oli ihan sairaan hyvää, toimii!



FAJITASKAKKU
Tummaa ja vaaleaa paahtoleipää

700g  maustamatonta broileria +fajitasmaustepussi
2pkt pekonia
  ^^uuniin 175asteeseen noin puoleksi tunniksi, jäähdytä kunnolla.

Juustokastike
2pkt cheddarjuustoviipaleita
2dl kuohukermaa
kiehauta ja jäähdytä kunnolla.

1prk (hot)salsaa
kuivattua piripiriä (chiliä)
Dijon-sinappia
mustapippuria

Nämä kaikki sekaisin keskenään. Paitsi 1/3 juustosta, jätä se sivuun kuorrutusta varten.

Toinen täyte on simppeli,
4 kypsää avokadoa 
1prk creme fraichea
puolikkaan sitruunanmehu
suolaa ja pippuria
Kunnolla vatkaimella sileeks 

Eka leivät, sit jompaakumpaa täytettä, leipää ja toista täytettä...

Sitten se loppu juusto sekoitetaan purkilliseen creme fraichea, ja tällä kuorrutetaan kakku.
Tässä kohtaa kannattaa kelmuttaa ja laittaa jäkikseen,  ja koristella kaakku sitten vasta ennen tarjoilua.
Itse laitoin salaatteja, yrttejä, kasviksia, pekonia ja nachoja päälle.




Sitten oli nakkipiiloja, tuorejuustoa, parmesania ja aurajuustoa sisällä. Nekin uppos.


 Ihan sellainen isompi pkt nakkeja, ja isompi pkt lehtitaikinaa pakkasesta.
Anna taikinan sulaa, levität päälle tuorejuustoa ja juustoa. Sitten leikkaat levyn pitkittäin neljään osaan, ja laitat nakin ympärille yhden osan. Munaa vähän pintaan ja uuniin vartiksi (175)

Jussi savusti samanapäivänä meille kirjolohen puolikkaan! Pönttöön meni kostutusveden kanssa vähän viskiä, ja kalan päälle aurajuustoa.
Vihersalaatti, jonka viereen parmesania ja  "caesarkastike" (heittomerkit senvuoksi, että soossi oli hieman varioitu aidosta, ja käytimme anjoviksen sijaan kapriksia. Meni läpi ku *****  junan vessasta, ja oli mielestäni oikein vain maukas!) Vinkki kala-allergikoille!

"CAESAR"SOOSSO
Se pienempi purkki Hellmann`s majoneesia. (Se on ainut ja oikea hyvänmakuinen valmismajoneesi!!)
1dl vichyä
1 valkosipulinkynsi murskattuna
1rkl dijon-sinappia
1rkl valkoviinietikkaa
suolaa
pippuria
sitruunanmehua
1dl parmesanraastetta
2 rkl KAPRIKSIA murskattuna

Makeina oli kaksi kakkua.
Gluteeniton ja laktoositon kolmensuklaanpommi, jonka päälle näpersin pikkukakkosen logon. Valloittavan suloinen.


Ja sokeriöverinä Lentsikat-kakku!
Vaaleaa- ja tummaapohjaa, täytteenä Tsinuskikarkeista tehtyä tahnaa, ja puna- ja mustaherukkamoussea! Aika pommi, mut oli kyllä hyvää. Sekin. Jäätävä omakehu haisee nyt.


Plus läjä karkkia ja muumikeksejä. Tietenkin. Kaffen, teen ja mehun kera.

Ainakin kaikki kehuivat, eikä kovin paljon mitään jäänytkään. Silleen sopivasti että saatiin aamupalalla syödä voileipäkaakkua, ja kaffen kera kakkua.



Päivänsankari oli niin onnellinen! Paras lahja taisi olla 90cm Minion, Kevin nimeltänsä. :)
Myös legot, brion junaradanosat, kirjat ja aivan ihanat vaatteet olivat kovin mieleisiä.



Naurahdin ääneen kun katsoin olohuoneessa viliseviä alle metrinmittaisia, tyttöjä! Ei yhtään poikaa, kaikki tyttöjä. Kyllä meidän poikien kelpaa. <3

Yksi heistä, Lukan ehdottomasti paras ystävä Adele, täyttää  huomenna (2.12) myös kaksivuotta.
ONNEA RAKAS !
Minä saankin kunnian pienelle muruselle tehdä kakun myös hänen juhliinsa, joita bailataan ensiviikonloppuna.


Me oltiin Adelen äidin kanssa samaanaikaan synnärillä, me tehtiin Lukan kanssa lähtöä, kun Ruut, Henri ja Adele kärrättiin samaan huoneeseen. Ruut sai sen ikävimmän paikan, siitä kolmen hengen huoneesta sen keskimmäisen. (hyi) Ja haukkana tietenkin bongas, että me tehtiin lähtöä ja kaappas mun ikkunapaikan tuosta noin vain. Siitä lähtien me ollaankin oltu tekemisissä ihan vähintään kerran viikkoon, useasti useamminkin. Noista tyypeistä tuli meille niin rakkaita, että ne on meidän Vilin kummejakin. Ihan huippuja tyyppejä.
Tiedättekö sen tunteen, kun vaan natsaa jonkun ihmisen kanssa? Me saatettiin Ruutin kanssa noiden vauva-aikana kävellä vaunujen kanssa monta tuntia ympäri turkua, ja silti sen jälkeen vielä puhua puhelimessa koko illan.
Isit ei tykänny niistä reissuista kun ne useasti päättyi Stokkalle, tai johonkin lastenvaatekauppaan.... 
Mä en tiedä, voiko se olla mahdollista mutta mä ajattelen et Lukalla ja Adelella synkkaa myös ihan uskomattoman hyvin, koska meilläkin. Ja mä toivon että me kaikki ollaan ystäviä vielä ikuisuuden.
Ja onhan se Henrikin aika kiva. Kova duunari, mutta ihan älyttömän sympaattinen ja oikeasti hyvä tyyppi. (Ja komia.)





Mä menetin monta ystävää kun pojat tuli mun elämään, mutta mä uskon, ja tiedän että oon saanut paljon enemmän tilalle. En ehkä määrällisesti, mut laatu ainakin on puhdasta kultaa.
Kuka haluaa elämäänsä ihmisiä jotka ei pidäkään susta kun sä et enää biletä ja bailaa aina silloin, kun et tee töitä.

Elämä on ihanaa, mutta se on vielä parempaa kun on oikeita ystäviä, joiden kanssa jakaa ne parhaat (ja heikoimmatkin) hetket. <3

Ps. Ruut, sinä olet ainutlaatuinen. <3

15.11.2015

Vähän erilainen ristiäiskakku :)

Se on aina ihanaa, kun saa vapaat kädet! Tulee ihan sellainen olo, että hitto tuo luottaa mun taitoihin! Että ehkä mä olenkin ihan hyvä tässä mitä mä teen. Tulee aika hyvä mieli.
Ja se on kivaa! Aina on mukavaa tehdä jotain, mitä ei ole koskaan ennen tehnyt.

Ristiäiskakut on muutenkin aivan ihania, pienen aarteen ensimmäinen kakku. Ja minä sain sen tehdä. <3
Tässä oli toiveena syksyinen, ruskahenkinen kakku. Sellainen siitä tulikin.

Muutama tunti pinterestissä, ja googlen kuvahaussa tuotti tulosta, ja ajatuksena oli kantokakku, vaahteranlehdillä ja pienellä vauvalla, siellä lehtien seassa.



Pohjat olivat taas ne perus samat suklaasokerikakkupohjat Jonka ohje löytyy täältä. :)

Täytteeksi valikoitui tälläkertaa Omar-nannoista tehty "mousse"
1pss nannoja
2dl kuohukermaa
---> miedolla lämmöllä kattilassa sulaksi, ja yön yli jääkaappiin kovettumaan.
Seuraavana päivänä vatkaimella kovaksi vaahdoksi
ja se lisätään kovaksi vaahdotetun kerman joukkoon, halutessa lisää vielä (mascarpone)tuorejuustoa, niin tulee vielä täyteläisempi lopputulos.
Tämä sama ohje toimii lähes millä tahansa (pehmeällä) nannalla, ja on muuten aika namia cup cakesien päällä.

Ja karpaloita!
Pakkasesta pussillinen karpaloita, kiehumaan n. 5 minuutiksi, koska ulkomaista alkuperää olevat pakastemarjat tulee kuumentaa kauttaaltaan vähintään 5 minuutin ajan 90 asteessa, tai keittää 2 minuuttia.
Syy tähän on ympäri maata esiintyneet norovirusepidemiat, joiden syyksi epäillään ulkomaisia pakastemarjoja. Hyi, kannattaa siis keittää ellei halua vierailleen mahdollista kakkatautia.

Eli kiehautin, jonka jälkeen annoin jäähtyä ja laitoin blenderiin. Lisäsin tomusokeria aika reippaasti, kunnes karpalot eivät enää olleet liian kitkerän makuisia.

Sitten pohja, kostutin kaakaolla. (vettä, oikeaa kaakaota ja vähän sokeria)
karpaloa ohut kerros ja reippaammin omar-herkkua.

Niin monta kerrosta kun nyt haluatkin. Itse tein monta, koska halusin kakusta korkean. :)

Nimen kirjoitin itsetehdyllä Royal icingilla, johon lisäsin reippaasti kaakaota.
(kananmunan valkuaista, tomusokeria ja kaakaota.)

Kaunis nimi Tiituksen pikkusiskolle <3  Mimosa Mai Aliisa <3

Kakun ja sokerimassan väliin tuli voikreemiä, joka myöskin maustettiin reippaasti kaakaolla.
 250g voita, 1pkt tomusokeria ja raivoisa vatkaus.



Kakku on päällystetty sokerimassalla, ja kaikki koristeetkin ovat sokerimassaa.
Noita lehtiä pyörittelin ja mietin ihan älyttömän kauan, että miten saan aidonnäköisiä lehtiä, ja paljon.
Kokeilin kaikenlaisia kukkamuotteja, mutta parhaaksi osoittautui tähtimuotti! Nuo on siis pienellä tähtimuotilla tehtyjä, ja sakarat käännetty vain ylöspäin! Toimii ;)

Itse olen melko tyytyväinen lopputulokseen, ja jännityksellä (taas) odotan palautetta herkuttelijoilta.

Jos joku ihmettelee missä ipanat olivat kun tätä väkersin, niin isänsä kanssa viettämässä laatuaikaa. Oli muuten virkistävää olla yksin kotona monta tuntia, radio vain huutamassa.


7.11.2015

Elämä, kun se vaan on välillä niin vaahtokarkkia ja suklaata. Ja kakkuja. tietenkin.

Tiedättekö sen ihanan fiiliksen kun oot menny nukkumaan ajoissa, nukahtanut heti, nukkunut heräämättä ja sikeästi koko yön?
En minäkään. Mut ei hitto miten hyvin nämäkin yöt paikkaa isi. Isi nousee molempien poikien kanssa 06, ja päästää isomman herättämään äidin vasta 09.30, kun pienempi jo on ekoilla päikkäreillä. Kahvi tuoksuu. Ja isi lähtee siitä isomman kanssa venemessuille, kun äiti jää kotiin juomaan kahvia tukka pystyssä, ja odottamaan että se pienempi herää. Melko hyvä, vaikkakin sumuinen aamu. :)



Tällä viikolla olikin taas kaksi kakkuprojektia, pienen Edward-vauvan ristiäiskakku, ja  Väinö-pojan 1vuotiskakku. Ihania poikia.




Edward on ystäväni pieni ja täydellinen ihmevauva.
Edward syntyi 27.6.2015 raskausviikolla 29(+3), painaen vain 1010g ja 38cm.
Edwardin äidillä oli raskausmyrkytys, joka oli todennäköisesti syy siihen, että istukan napavirtauksissa oli blokki.
Eikä Edward näin saanut kuin yhden suonen kautta (kolmen sijasta) kasvuun ja kehitykseen tarvittavia superaineita.
Äiskällä oli myös kovaa turvotusta, ja verenpaineet nousivat nopeasti korkeiksi. Sf-mitta ei enää kasvanut niinkuin aikaisemmin. (Kohdunpohjamitta)
Äiti joutui tyksiin täyslepoon, mutta verenpaine vain nousi nousemistaan.
Kun supistukset yhtäkkiä alkoivat, alkoi myös Edwardin sykkeet laskemaan supistusten tahtiin.
Lääkärit tekivät kiireellisen sektiopäätöksen, jonka jälkeen alkoi verenvuoto. Hui. Se on aina raskauksissa pelottavaa, alussa, keskellä ja lopussa. Eri syistä, mutta silti.
Leikkauksessa selvisi vuodon syy, istukka oli osittain repeytynyt. Syy siihen usein on verenpaineen hurja nousu. Istukan repeytyminen on hirmu vaarallista, ja useasti johtaa äidin tai vauvan menehtymiseen.

Tiesitkö, että istukan lääketieteelllinen nimi placenta,  on latinaksi leivonnainen tai kakku. Sinäänsä melko osuvaa. :D
Placenta uterina, kohdun kakku. Ruotsissa placentan ohella käytetään nimeä moderkaka.

Istukka on elin, joka on messissä koko raskausajan hedelmöityshetkestä lähtien. Se kehittyy sikiön, sekä äidin kohdun soluista. Istukan `lapsenpuoleiseen` osaan kiinnittyy sikiöstä lähtevä napanuora.
Istukan kautta beibi saa ravinteita ja happea, niitä superaineita. Ja sitä kautta poistuu myös kuona-aineet.
Istukka kasvaa ja uudistuu jatkuvasti, mutta sen toiminta hiipuu pikkuhiljaa loppuraskaudessa, ja useasti yliaikaisilla istukan toimintaa seurataankin tarkemmin.
Äidin ja sikiön molempien verenkierto menee istukan läpi, mutteivät ne kuitenkaan "kohtaa" siellä. Vauvan verenkierto menee napanuoran valtimoiden ja laskimon kautta, kun taas äidin kohdun lihasseinämän ja istukan välissä.
Tästä syystä sen istukan repeäminen on hengenvaarallista, molemmille. Koska kumpikin pahimmassa tapauksessa menettää hurjan paljon verta.
Vauvan veri, ja happi virtaa siihen saakka istukasta, kunnes napanuora katkaistaan.
Istukka myös tuottaa kaikki "ne" hormonit.


Edwardilla kuitenkin oli ihan uskomaton taistelijan asenne, ja keräsikin painoa hienosti. Tuplasi syntymäpainonsa jo kuuden viikon ikäisenä. 

Isi teki temput, ja kosi äitiä <3 josta pieni E aivan innostui. Heipat nenämahaletkulle, ja helou raitis ulkoilma!
Matkalla toki oli myös alamäkiä, Edward meinasi päästä kotilomille, mutta pulssinlaskujen vuoksi oli kuitenkin turvallisempaa pienen vielä olla sairaalassa, tyksiläisten hienossa ja hyvässä hoidossa. Supermies ei vain ihan vielä ole valmis. Kohta hän on, sanoi lääkäri.

Ja kymmenen viikkoisena, melkein laskettuna-aikana pikku-E pääsi kotiin. <3 39+3, 3270g ja 49cm.

Juurikin tälläiset tarinat saa mut ajattelemaan aina vain enemmän, että se on todellakin ookoo hehkuttaa, olla onnellinen, levittää hattaraa ja vaahtokarkkeja ja olla siirappinen ja pirun ylpeä niistä omista täydellisistä lapsista. Koska ne vaan on. Täydellisiä. Ja aikamoisia ihmeitä.



Edwardin ensimmäinen ihan oma kakku,
Suklaapohjat, dumlemoussea, mustikoita ja puolukoita. Päällä vaahtokarkkimassaa ja tummaa suklaata.
Uskoisin, että toimii. Oikea karkinystävän unelma.

Väinö, Väiski the man täyttää 1vuotta! <3

Pieni ilopilleri sai myös aiivan ihanan kakun, toiveena oli Väiski Vemmelsääri, ja perheen Pirskatti-kissa koristeena. 
Väinön kakussa on myös suklaapohjat, dumlemoussea, mustikkaa ja puolukkaa.
Päällä vaahtokarkki- ja sokerimassaa. Koristeet on myös sokerimassasta.










30.10.2015

Iso paha TUTTI, ja pari muuta kivempaa juttua.

Maanantaina lähdettiin ihan fiiliksissä kävelemään heti aamusta aikaisin tuplilla kohti raision keskustaa.
Koska meidän pienellä Lukalla oli ensimmäinen hammaslääkäri. Enkestä! Minun pikkuinen on jo niin "iso".
No ei menny ihan niinku taas kuvittelin.
Välittömästi tutti ja -pullo pois. Oli melkein ensimmäiset sanat hammaslääkärin suusta, kun me ensikerran tavattiin.
Luka on siis saanut kerran vuorokaudessa pullosta maitoa, nukkumaan mennessään. Ja käyttänyt yöllä tuttia.
Ei osu kuin taaimmaiset hampaat purtaessa yhteen, ja tuota menoa kasvaa alaetuhampaat yläetuhampaiden eteen. KÄÄK.
Aivan järkyttävä paniikki, tottakai. Ja siltä samalta istumalta lähti sitten kylmästi molemmat.
Hitto mikä huono äiti-fiilis.
No se ensimmäinen päivä olikin aika hurja, leikkasin salaa Lukan tutin rikki ja siitähän herra suuttui. Itki rapiat kolme tuntia, kun ei saanut päiväunille tuttia. Mutta nukahti sitten viimein, mun syliin.
Ensimmäisen yön nukuin Lukan sängyssä, koska hänen piti nukkua "kyydissä" eli mun sylissä... jep jep ajattelin.





Seuraava päivä meni ihan ok.. tosin ilman päiväunia.
Juttelin tästä hammaslääkäristä ystäväni kanssa, ja tultiin siihen tulokseen että ei tässä nyt mitään paniikkia ole, kun toinen on vasta 1v 11kk, eikä kaikki maitohampaatkaan ole vielä suussa.
Mutta parempi se nyt on ottaa kokonaan heti pois, eikä jahkailla. Niinkuin normaalisti teen, kaikissa asioissa.
Sinä päivänä alkoi myös Lukan puisto-ura. :)
Raision kaupungin varhaiskasvatuksella on sellainen ihana palvelu, kuin ilmainen puistotoiminta. Se on kaksi kertaa viikossa, klo 9-12
Mun mielestä ihan huippua, että lapsille jotka ovat kotona vanhempiensa kanssa, on myös tarjolla jotain toimintaa. Ja vielä ilmaiseksi. Itse koen ajan pelkän pienen vauvan kanssa lähes omaksi ajaksi. Kuinka helppoa onkaan lähteä vaikka ruokakauppaan ilman varmaa hevi-osasto showta! Tai pienemmän neuvolat, miten näppärää sopia ne tuolle ajalle. Tykkään. Jälleen peukku raisiolle.



Nyt on ollut paljon puhetta tuosta subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta, ja sen rajaamisesta. Sihen en ota sen koommin nyt kantaa. Tai ehkä ihan vähän?
Perheitä kun nyt vaan on yhtä monta erilaista kun niitä nyt on, eikä taaskaan voi tietää mitä siellä on taustalla. Miksi sen oman lapsensa haluaa hoitoon, vaikka olisikin vauvan kanssa kotona.
 Eräs ystäväni piti esikoisensa perhepäivähoitajalla osapäiväisesti, koska muuten menettäisi paikan, josta kovin pitää. Nyt sisarukset pääsevät samalle hoitajalle äidin palatessa töihin.
Toinen ystäväni sai juuri maailman suloisimmat kaksoset, ja haki hetkeä ennen vilkkaalle kaksivuotiaalleen osa-aikaista paikkaa, joka on mielestäni ehdottomasti enemmän kuin hyvä idea.
Erään tutun lapsi taas syntyi todella aikaisilla viikoilla keskosena, niin silloin kolmevuotiaan on huomattavasti mukavampi viettää päiviään päiväkodissa, kuin  äidin kanssa sairaalassa. Eikö totta?
Itse en  edes ajatellut, että Luka olisi hoidossa. Mutten näe siinä kyllä mitään väärääkään. Välillä myönnän että se olisi ihan jees juttu meillekin.
Silloin huudan mammalle ja mummille isot hallelujat. Mutta ei kaikilla ole niitä viikottain apuna, josta päästään taas lähtöpisteeseen. Älä arvostele, josset tiedä.
Mutta juurikin tämän vuoksi nämä palvelut ovat mielestäni hyvin tervetulleita. ;)

Olin ensimmäisen päivän hengailemassa puistossa Vilin kanssa, että näkee miten Luka sielä viihtyy. No eihän hän mua edes huomannut. Eli ihan  hyvin voin jättää sinne puistotätien huomaan.
Ja miten suloisia ne kymmenen alle metrinmittaista olikaan, kun siellä penkillä vierekkäin söivät eväitään.



Keskiviikko. Kolmas päivä ilman sitä pirun tuttia. Menee jo paremmin, eikä hoe jatkuvasti muumituttia.
Keskiviikon ja torstain välisenä yönä tehtiin Lukan kanssa retki alakertaan yöksi! Miten jännittävää. Oikein maja kodinhoitohuoneessa, levitettävällä sohvalla. ja äidin pieni pörröpää nukahti ilman kiukuttelua, ja ilman sitä tuttia. Jes! Eräänlainen erävoitto?



Ja mää voitin, ihan oikeesti voitin!  JOLLYROOMISTA   (Instagram- kilpailusta) täytettävän joulukalenterin pojille. Ihan sairaan kivaa, koska en muista koska viimeks olisin jotain oikein voittanut. Tuli hyvä mieli.

Torstaina oli taas puistopäivä, ja äidin leipomispäivä. Viikonlopun kakku muuttui alkuviikosta kolmeksi kakuksi. Ei paha, koska kaikki on samanlaisia, ajattelin. Jep jep. sanoi meidän pieni jääkaappikin.
Isi vei Lukan nukkumaan illalla, ja hitto vie, hänellä meni n. seitsemän minuuttia. Olin kateellinen. Mutta samalla ihan hirveän onnellinen. EI TUTTIA vieläkään.



Perjantai. Ihana mamma vei poijjaat aamusta kolmeksi tunniksi puistoon. Mutta mitä kaikkea ehditkään tehdä kolmessa tunnissa ilman lapsia?
No.. siivota räjähtäneen keittiön, pestä kolme koneellista pyykkiä, vaihtaa lakanat, tehdä tuorepastalasagnen, kolme kakkukoristetta ja kuorruttaa ne kolme kakkua. (Ja facebookata.) Ei huono.
L ei kaivannut sitä tuttia taaskaan, todella jees. Kunnes tuli päikkäriaika. Kamala väsy ja kiukku ja uni mut ei.
Mutta mamahan ei anna periks, ja siellä se nyt nukkuu.






Viikonlopuksi Leipomisvinkkinä ihana kuorrute.
Melkeinpä mitä vain herkkukarkkeja yksi pussillinen ja 2dl kuohukermaa. (Esimerkiksi Omar, Hopeatoffee tai Dumle.) Miedolla lämmöllä sulatetaan namuja kermassa. Anna kunnolla jäähtyä vaikka jääkaapissa. Kylmänä kun vaahdottaa, tulee siitä pursotettavaa, vaikka cup cakesien päälle. Toimii. :)
Valkosuklaa- ja Dumleversiota meni kakkujen väliin tälläkertaa kera mustikoiden ja muutaman puolukan.