Kaksplus.fi

14. marraskuuta 2017

Rajumpaa veljesrakkautta.

Tiettekö te sen fiiliksen ku sun lapset tuntuu vaan taistelevan keskenään ihan jatkuvasti ihan joka asiasta? Itku pitkästä ilosta ja sitä rataa? Koko päivä on kilpailua, ja hyvä on vaan, jos itse voittaa  ja luonnollisesti sit sitä toista vi*uttaa koska se toinen voitti. Ihan sama onko kyseessä kisa kotiovelle, kainalopaikasta sohvalla vai lautasen tyhjentämisestä. Sillä ihan mistä tahansa todellakin saa kilpailun, trust me.

"Minä voitin, ja sinä hävisit! Lällällää!"

Annukka Viitanen photography


Alkuun olin pahana kun meidän pojat laitettiin eri ryhmiin päiväkodissa, sillä ajattelin, että se ois meille helpompaa toimia vain yhden ryhmän kanssa, eikä neljän aikuisen sijaan kahdeksan kanssa. No, toimitaan niiden kahdeksan kanssa ihan ok. Hutiloiden (omalta osaltani) mut toimitaan.

Mutta joka kerta kun mä haen mun pojat päiväkodista, ne leikkivät kahdestaan pihalla. Ihan aina. En rehellisesti kertaakaan ole hakenut niitä pihalta niin, että ne olisivat leikkineet jonkun muun kanssa kuin toistensa. En kertaakaan. 

Mikä ihme siinä on, että siellä päiväkodissa leikitään sulassa sovussa veljeksinä, ja sillä samalla sekunnilla kun istutaan autoon pitäisi kaivaa takaluukusta nyrkkeilyhanskat ja hammassuojat? Miksi?

Miten mun ymmärrys ei riitä noiden pienten poikien aivojen toimintaan? Eikö olis paljon kivempi viettää se päiväkotipäivä omien kavereiden kanssa, ja sitten kotona leikkiä sen veljen kanssa. Ehkä sitten ei tekis koko ajan mieli taistella tai kilpailla, jos ei olis jo puolta päivää sen veljen kanssa siellä päiväkodin pihalla leikkinyt? Vai olenko mä ihan hakoteillä näiden mun ajatusten kanssa? 
(Pojat ovat siis eri ryhmissä, mutta ulkoilevat aina yhdessä samalla pihalla.)

Jopa päiväkodin yksi hoitaja sanoi tuossa viikolla, että pojat kyllä viihtyvät todella tiiviisti yhdessä, jopa hieman liian. Jopa hieman liian? Voiko veljekset viihtyä jopa liian hyvin keskenään? Pitäisiköhän niitä yrittää enemmän ohjailla omiin leikkeihin, tai toivoa päiväkodin henkilökuntaa tekemään samoin?

Me ollaan yritetty ohjata poikia itsenäiseen leikkiin, tai omien kavereiden kanssa ilman sitä veljeä jos siihen on mahdollisuus, mutta aina sen veljen perään kysellään. Minkä ihmeen takia se veli on pakko saada mukaan, jos se tavoite on kuitenkin vaan tapella ja yllyttää typeryyksiin? Paitsi tietenkin siellä päiväkodissa. Siellä leikitään niin nätisti yhdessä.
Onko se se turvallisuus? Oman veljen kanssa on turvallista urpoilla, ehkä samalla tavalla mitä omille vanhemmille on turvalista kiukutella ja uhmailla?
Päiväkodissa ja vieraissa ollaan niin nätisti, mutta kun ne omat vanhemmat tulee siihen, ja se tuttu ja turvallinen ympäristö niin poks! Sen eron voi ihan tuntea, se on ihan käsinkosketeltavissa se ero. Ihan jäätävä. 

Viikonloppuna istuttiin koko jengi saunanlauteilla, ja meidän kaks- ja kohta neljävuotias vertailivat naarmujaan. Ja kyllä, siitäkin saatiin kilpailu. Kummalla on enemmän pipejä kropassa, ja kumpi on tehnyt suurimman? En muista voittajaa.

Mites teidän sisarukset?  Rajua rakkautta vai pelkkiä haleja?

Ida